Stephen King: Tuulen avain. Musta torni 4.5
Tammi 2013
Suom. Ilkka Rekiaro
320 s.
Kaikki tiet vievät Mustalle tornille
Kerrankos sitä lukija yllättyy, kun sarjaan, jonka valmistumisesta on jo monta vuotta, ilmestyykin yksi osa lisää. Stephen King ei ole ainoa, joka tällaisen tempun on tehnyt, muun muassa Ursula K. LeGuin kirjoitti aikanaan jatkoa Maameri-sarjalleen.
Siinä missä LeGuinin jatko-osat muokkasivat Maameri-sarjaa uuteen upeaan suuntaan, Kingin tempaus ei sitä tee, koska ajallisesti Tuulen avain asettuu Musta torni -sarjan puoliväliin. Teoksen esipuheessa King toteaa, että Tuulen avainta voisi ajatella sarjan teoksena numero 4.5, toisin sanoen muita osia täydentävänä teoksena. Kingin ratkaisu tuoda sarjan keskelle uusi teos, kun itse sarja on jo kauan sitten valmistunut, tuntuu hieman oudolta, koska loppuratkaisu on tiedossa. Jos Tuulen avainta kuitenkin ajattelee yhtenä tarinan piilossa olleena osana, joka nyt tulee päivänvaloon, tämä hieman lieventää oudoksuvaa ensireaktiota.
Ajallisesti tarina sijoittuu heti sarjan neljännen osan, Velhon, vanaveteen. Tuulen avain ei kuljeta Mustan tornin tarinaa juonen tasolla eteenpäin, mutta luo kokonaiskuvaa menneisyyden maisemista, erityisesti Rolandin tarinasta. Tuulen avaimen kehys on sama kuin sarjan muissakin teoksissa, eli matkan taittaminen kohti Mustaa tornia. Nyt matkassa on käsillä kohta, jonka aikana Rolandin ka-tet suojautuu pahalta myrskyltä. Rolandin, Eddie Deanin, Susannahin, Jaken ja Oi-mäyriäisen muodostama ka-tet, joka on vanha nimitys kohtalon yhteen sitomille, saa vihdoin tilaisuuden levätä ja palautua koettelemuksistaan. Aika on otollinen myös tarinalle, ja niinpä Gileadin revolverimies Roland kertoo tarinan menneistä ajoista.
Tuulen avain on sisäkkäisten kertomusten muodostama tarina, joka juuri tämän vuoksi istuu Musta torni -sarjaan. Ken on alkuperäisen sarjan alusta loppuun saakka lukenut, tietää sisäkkäisten tarinoiden liittyvän tarinoiden loputtomaan kiertokulkuun, mikä tulee esille nimenomaan sarjan nimikkoteoksessa Musta torni, ja etenkin tarinan loppuratkaisussa. Ajatus ”tarinan sisällä on toinen tarina” palvelee kokonaisuutta tässä mielessä hyvin, sillä se korostaa myös sarjan teemaa ”kaikki tiet vievät Mustalle tornille”.
Tuulen avain humauttaa lukijan takaisin Rolandin nuoruuteen todistamaan Keski-Maailman ja erityisesti Gileadin ja sen lähiseutujen rappiota. Nuori Roland ottaa vastaan toisen työtehtävänsä revolverimiehenä, joka sijoittuu Mejisin tapahtumien jälkeiseen aikaan. Mejisissä kammottava noita Cöosin Rhea yritti tuhota Rolandin ja tämän silloisen ka-tetin ja päätyi surmaamaan Rolandin rakastetun Susan Delgadon. Nyt Roland on jotakuinkin unohtanut ne tapahtumat, sillä hänen elämässään on uusi varjo – äidin kuolema Rolandin oman käden kautta. Tämä teema on voimallisesti läsnä Tuulen avaimessa.
Kokonaisuudessaan Tuulen avaimessa on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka nivoutuvat Rolandin muistojen kautta osaksi kokonaisuutta eli Mustan tornin etsintäretkeä. Voi sanoa, että teos taustoittaa myös Keski-Maailman historiaa. Tuulen avaimen esipuheessa Stephen King toteaa, että teoksesta pystyy nauttimaan, vaikka ei olisi lukenut Musta torni -sarjaa. Ehkä näin, mutta ilman muuta on selvää, että teoksesta ja sen tarinoista saa monin verroin enemmän irti, mikäli on sarjan lukenut.
Musta torni -sarja on kompleksinen kokonaisuus, etenkin jos tarkastellaan sisäkkäisten tarinoiden ja niiden muodostamien tasojen keskinäisiä suhteita ja sitä, kuinka nuo tasot ovat liikkeessä ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tuulen avain asettuu yhdeksi tasoksi tässä kokonaisuudessa. Se, kuinka lukija tämän tason kokee, muodostunee paljolti siltä pohjalta mikä on lukijan suhde Keski-Maailman tarinoihin.
Onhan mahdollista sekin, että Tuulen avain toimii ikään kuin sisäänheittäjänä Musta torni -sarjaan, jos lukija innostuu tutustumaan kokonaisuuteen tämän teoksen perusteella. Sillä seitsemänosaisesta sarjasta tässä kuitenkin on kyse, Mustan tornin kohtalosta, joka esitetään lukijalle pitkän, vaikean ja monivaiheisen matkan muodossa.
Jaa:
