(Iso-Britannia 2011)
O: Madonna
N: Abbie Cornish, Andrea Riseborough, James D’Arcy, Oscar Isaac, Richard Coyle
K16
Julkaisu 6.7.2012
Kaksi rakkaustarinaa rinnastava draama on yksi syy lisää rakastaa Madonnaa.
W.E. on täynnä kuvauksen kikkoja hidastuksista huomiota herättäviin kuvakulmiin ja filmilaadun muutoksiin. Käsikirjoittaja-ohjaaja Madonna ei ole niitä naisia, jonka mielestä vähemmän on enemmän. Hän saa kuitenkin rönsyilevän kuvakielen pysymään tarinan palveluksessa.
Huomionarvoista on myös se, että elokuvan päähahmot, 1930-luvulla prinssi Edwardiin rakastuva Wallis Simpson (Andrea Riseborough) ja 1998 avioliitossaan pahoinvoiva Wally Winthrop (Abbie Cornish), puhuvat toisilleen läpi ajan. Leikkaukset kahden aikatason välillä ovat kuitenkin sujuvia, kauniitakin, ja hahmojen keskinäistä dialogia käytetään säästellen.
Hahmojen yhteys syntyy Wallyn kautta. Hän on työnsä huutokauppakamari Sotheby’ssä jättänyt manhattanilainen edustusvaimo, jonka arvostettu lääkäri-aviomies (Richard Coyle) ei viihdy kotona. Avioliiton kriiseillessä Wally kiinnostuu yhä enemmän Wallis Simpsonin tarinasta ja tutustuu Windsorin herttuaparin jäämistöä vartioivaan venäläiseen turvamieheen (Oscar Isaac).
Myös menneisyydessä seurataan sekä avioliiton loppua että uuden romanssin alkamista. Wallis Simpson on naimisissa oleva nainen, kun hän tapaa Englannin kruununprinssin (James D’Arcy). Skandalöösi romanssi esitetään vailla ruusunpunaisia linssejä, keskinäisestä huumasta maanpakolaisten pakkoliitoksi muuttuvana suhteena. Toisaalta rumimmat huhut natsisympatioista ja avioliiton ulkopuolisista suhteista joko kielletään tai ohitetaan.
Elokuva sai yhden Oscar-ehdokkuuden, joka tuli ansaitusti puvustuksesta. Madonnan henkilökohtaisena stylistinäkin toimineen Arianne Phillipsin (Walk the Line, A Single Man) pukujen ansiosta Windsorin herttuaparin maine aikansa tyylikkäimpänä parina välittyy myös elokuvasta.
Erinomaista työtä tekevät myös pääosia näyttelevät Cornish ja Riseborough. Ensiksi mainittu lihallistaa naisen, joka ottaa ensimmäistä kertaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Jälkimmäinen puolestaan tarjoaa vaihtoehtoisen – kiinnostavan ja uskottavan – tulkinnan kuninkaallisten piirien Yoko Onosta.
Jaa:
