Brooklynin pojat

"Brooklynin poikia katsoessa kannattaa pitää nenäliina käsien ulottuvilla."

(Suomi – USA 2014)
O: Inderjit Kaur Khalsa
N: Amrit Singh Khalsa, Kuldip Singh Khalsa, Serge Quintemo, Elainen Frangello, Inderjit Kaur Khalsa
K7
Ensi-ilta 5.9.2014

 ★★★★☆ 

Isän poissaolo leimaa suvun poikien lapsuutta.

Ensimmäisen viiden minuutin sisällä tulee itku. Inderjit Kaur Khalsan esikoisohjaus Brooklynin pojat tulee iholle, eikä jätä – ainakaan yksinhuoltajaäitiä – rauhaan koko 69 minuuttisen kestonsa aikana.

Brooklynin pojat on visuaalisesti kaunis dokumentti, joka saa katsojan miettimään omaa suhtautumistaan vanhemmuuteen. Se kertoo kolmen sukupolven miehistä: seitsemänvuotiaasta Helsingissä asuvasta Amrit-pojasta sekä tämän isästä Kuldipista ja isoisästä Sergestä. Khalsa yrittää selvittää, miksi isät eivät viihtyneet kotona, vaan jättivät lapsensa heidän ollessaan pieniä.

Amritin ja hänen isänsä välissä on valtameri. Isä asuu New Yorkissa, eikä hänellä ole yhteistä kieltä poikansa kanssa. Isä ja poika tapaavat toisiaan neljä kertaa vuodessa ja lyhyiden tapaamisten aikana heidän välillään kuohuaa lukuisat ilot ja surut sekä pettymykset ja riemukkaat yllätykset, jotka isän ja pojan suhteeseen kuuluvat. Poikansa tavoin ilman isää kasvanut Kuldip ei kuitenkaan näe tilannetta yhtä epätoivoisena kuin pojan yksin kasvattava äiti.

Dokumentti antaa puheenvuorot sekä isälle että isoisälle, joiden mielipiteet ja tarinat herättävät paljon ajateltavaa. Dokumentin koskettavimmat kohtaukset syntyvät silti sanattomista hetkistä: Amritin voimattomina nyrkkitappeluina ilmenevästä isän ikävästä ja lapsen kyvystä heittäytyä leikkeihin pitkään poissaolleen isänsä kanssa.

Khalsa osaa pitää langat käsissään, eikä eksy sivupoluille. Tärkeät asiat kerrotaan tiiviistä ja niihin takertumatta: dokumentti muun muassa sivuaa sitä, miten suomalaistytöstä kuoriutui Amerikkaa kiertävä turbaanipäinen sikhi ja miten hän sen jälkeen päätyi takaisin Suomeen yksinhuoltajaksi.

Vaikka Brooklynin pojat kertoo miesten tarinaa, sen on lopulta löytöretki ohjaajan omiin tunteisiin ja asenteisiin. Syyllistäminen vaihtuu hyväksymiseksi ja epätoivo kääntyy siihen, että asiat voidaan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla – oli tilanne mikä hyvänsä. Uhkakuvien viljelyn sijaan Khalsa uskaltaa luottaa siihen, että suurimmaksi osaksi ilman isää kasvava Amrit löytää oman tiensä.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi