Foxcatcher

"Du Pont alkoi kouluttaa Markista omaa pikku marakattiaan, joka alkoikin pian tanssia hänen posetiivinsa tahdissa."

(USA 2014)
O: Bennett Miller
N: Channing Tatum, Mark Ruffalo, Steve Carrell
K16
Ensi-ilta 9.1.2015

 ★★★☆☆ 

Tositapahtumiin perustuvassa urheiludraamassa painitaan omantunnon kanssa.

1980-luvun alussa maailmanmestaruustason painia hallitsi yksi nimi: Schultz. Veljekset Mark ja David Schultz nappasivat kumpikin kultamitalin Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Muutamaa vuotta myöhemmin eksentrinen miljonääri John du Pont esitti heille tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Hän tarjosi Markille ja Davidille huikean summan rahaa ja kutsui heidät Foxcatcher-painitiimiinsä. Luontaisetuina he saisivat majailla du Pontin hulppeilla tiluksilla, jossa vessanpönttöjen ylläkin riippui suvun muotokuvia.

Itse asiassa tarjouksesta pystyi kyllä kieltäytymään. Vannoutunut poikamies Mark tarttui siihen hanakasti, mutta David ei halunnut kiskoa perhettään juuriltaan ja muuttaa uuteen ympäristöön. Tuloksena oli omituinen platoninen kolmiodraama. Du Pont alkoi kouluttaa Markista omaa pikku marakattiaan, joka alkoikin pian tanssia hänen posetiivinsa tahdissa. Hän yritti kasvattaa railoa aiemmin lähes symbioottisessa suhteessa eläneiden veljesten väliin. Markin aivopeseminen ei ollut vaikeaa, varsinkin kun du Pont tutustutti hänet kolumbialaiseen marssipulveriin.

Urheiluelokuva on vaikea lajityyppi. Miten saada katsojan mielenkiinto pysymään yllä, mikäli hän ei ole innostunut kyseisestä lajista? Ohjaaja Bennett Miller ottaa haasteen vastaan jo toista kertaa. Hänen edellinen elokuvansa, Brad Pittin tähdittämä Moneyball, on kenties yksi kaikkien aikojen tylsimmistä urheiluelokuvista, jonka voi kuvitella miellyttävän vain pelistä pitäviä. Tällä kertaa Miller onnistuu huomattavasti paremmin.

Channing Tatum jurottaa uskottavasti Mark Schultzina. Mark Ruffalo on nappivalinta suoraselkäiseksi perheenisäksi David Schultziksi. Steve Carrell tekee tähänastisen uransa parhaan suorituksen lähes tunnistamattomaksi meikattuna John du Pontina. 60-luvun taide-elokuvan legenda (mm. Blow up – erään suudelman jälkeen) Vanessa Redgrave osoittaa olevansa täydessä terässä du Pontin dominoivana äitinä.

Miller onnistuu henkilöohjauksen lisäksi pyörittämään tarinaa niin, että jopa painikohtaukset muuttuvat kiinnostaviksi. Ja voihan niissä halutessaan nähdä kaikenlaista symboliikkaa elokuvan teemoista: sisaruskateudesta, isän ikävästä ja rahan mahdista. Jos lopun tragedia jää kummittelemaan mieleen, Mark Schultz julkaisi lähes samanaikaisesti elokuvan kanssa kirjan, jossa hän kertoo oman näkemyksensä tapahtumista. Teoksen nimi paljastaa liikaa elokuvan juonta, joten jätetään se mainitsematta. Schultz on lytännyt elokuvan aggressiivisesti maan rakoon ja vannoo, että totuus löytyy kirjasta.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi