Hyvä kurkku:
Rodolfo, Helsinki

"Pasta oli liki mautonta."

27.11.2017

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Kaupungin vanhimmaksi mainostettu italialainen ravintola Kruununhaassa oli kiinnittänyt huomioni monta kertaa, mutta koska ruokalista ei vaikuttanut kovin lupaavalta vegaaniruokaa etsivälle, en ollut lisännyt sitä to eat -listalleni. Menu on hyvin juustoinen kermainen ja voinen: ei aglio, olio e peperoncinoa, ei pizza marinaraa, ei penne all-arrabiataa (no siinä on joskus lihaa), ei bruschetta al pomodoroa tai lukemattomia muita perinneruokia, jotka ovat alkujaan vegaanisia siihen pyrkimättä. Ja mikäs siinä, ne eivät ole yleisitalialaisia vaan tiettyjen alueiden ruokia. Nykyaikana toki vegaanivaihtoehdon puute on harvinaista, olkoon keittiö mikä tahansa.

Menimme työporukalla lounaalle, ja kun kaverit ehdottivat Rodolfoa, ajattelin, että hyvähän paikka on käydä testaamassa. Vegaanisen pasta-annoksen tilaaminen ei tuottanut mitään ongelmia, ja alkupalaksi lounaaseen kuului ihan mukava pieni salaatti talon focaccialla.

Pöytään kannettu ”puutarhurin pasta” ei kuitenkaan ollut pettymys vaan pikemminkin järkytys. Se oli huonoimpia eteeni kannettuja pastalautasellisia. Ihan niin kauhea se ei ollut kuin Il Sicilianon annos, joka oli käytännössä syömäkelvoton. Se ei ollut myöskään niin ikimuistoisen kehno kuin viisi vuotta sitten Lempäälän Ideaparkin Martinassa: täysin suolatonta pastaa vinaigrettessa pyöriteltynä (kyllä), raakoja vihanneksia ja kokonaisia hillosipuleita. (Harmin paikka, että muinainen vierailuarvioni vanhassa ruokablogissa on hävinnyt historian sumuun, sillä kokemus oli kaikkiaan hupaisa.)

Mutta huono tämä oli, voi sentään. Pasta oli liki mautonta, eli keitinvedessä ei ollut kunnolla suolaa. Kaikki vihannekset oli selvästi napattu salaattipöydästä (jokusta kurpitsakuutiota ja purjonpalaa lukuun ottamatta – ne taisivat kuulua päivän risottoannokseen) ja pyöräytetty kiireesti pannulla ilman minkäänlaista maustamista niin, että ne eivät olleet juuri kypsyneet. Vahvan etikkainen punasipuli täydensi hämmennyksen – miksi ihmeessä sitä oli laitettu joukkoon? Annosta ei ollut viimeistelty öljyllä ja lorauksella keitinvettä, joten minulla oli kasa pennepastaa ja lämmintä salaattia.

Tässä ei ollut mitään järkeä. Joukossa oli esimerkiksi hieman pinaattia. Pastasta olisi saanut oivallisen käyttämällä vain pinaattia ja valkosipulia, tujauksen sitruunaa sekä tietysti maustamalla ja laittamalla annoksen kunnolla. Tai pelkästään ne esikypsennetyt purjonpalat ja kurpitsakuutiot, joissa oli sentään edes vähän makua! Yksinkertainen pasta-annos on helppo ja nopea valmistaa, ja se tulee halvemmaksikin.

Annos oli teoriassa syömäkelpoinen, mutta jätin sen puoliväliin. Miksi sitä itseään kiusaisi? Minä en pidä kärttyisten arvioiden kirjoittamisesta, mutta kyllä minua jaksaa ihmetyttää, miten vaikeaa hyvien pasta-annoksien tekeminen näyttää olevan.

Ristorante Rodolfo
Kirkkokatu 5
Helsinki

ma–to 11–23
pe 1–24
la 14–24
su 14–21

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi