O: Neil Burger
N: Shailene Woodley, Theo James, Kate Winslet, Jai Courtney
K12
Ensi-ilta 9.4.2014
Se tavallinen tarina: tyttö tapaa pojan ja pelastaa tämän kanssa demokratian.
Nuorisoelokuvissa eletään dramaattisia aikoja. Rakastetut ovat vampyyrejä ja valtiomuodot diktatuureja. Niin kuin teini-ikäisen elämä ei muuten olisi tarpeeksi hankalaa.
Uusimmalla hittiyrityksellä Divergent – outolinnulla on paljon yhteistä Nälkäpelin kanssa. Molemmat ovat dystopioita demokratiarajoitteisista tulevaisuuksista ja molempien pääosassa on nuori nainen, joka joutuu kasvuprosessinsa ohessa taistelemaan eloonjäämisestään yhteiskunnallisesti epävakaissa oloissa.
Nälkäpelin tapauksessa selviytymisestä tulee hurjaa seikkailua, kun taas Divergent – outolintu kulkee nimestään huolimatta tavallisempia polkuja.
16-vuotias Tris (Shailene Woodley) asuu ennen Chicagona tunnetussa kaupunkivaltiossa, jossa ihmiset on jaettu luokkiin. Nuoriso testataan taipumusten selvittämiseksi, mutta he saavat itse valita luokkansa.
Trisin vanhemmat edustavat valtaa pitäviä ja oikeudentuntoisia Vaatimattomia, mutta itse hän valitsee poliisivoimat muodostavat Uskaliaat, jotka ovat käsittämätön sekoitus punkkaririehakkuutta sekä sotilaskuria.
Testinsä mukaan Tris on divergent, monilahjakas, minkä hän salaa. Fasismia edustavien ja Kate Winsletin johtamien Terävien silmissä monilahjakkaat kun ovat riskiryhmää, joka pitää eliminoida.
Veronica Rothin nuortenromaaniin pohjaava elokuva maalaa yksinkertaisen yhteiskuntamallin mukana vielä yksinkertaisemman sanoman (vaatimattomat virkamiehet ovat parempia hallitsijoita kuin totalitarismiin pyrkivät älypäät), mutta jättää sen sitten pitkäksi aikaa sivuun. Myös Trisin ”vaikea” valinta perheensä hylkäämisestä ohitetaan nopeasti.
Paino siirtyy sen sijaan Trisin ja muiden alokkaiden treenaamiseen. Nuoriso tutustuu aseisiin, hakkaa toisiaan tatamilla ja vertailee mustelmiaan. Itsensä ylittäminen kutistuu ennalta-arvattavaksi fyysiseksi kisailuksi mitäänsanomattomissa halleissa. Ja kisailun ohessa Tris heittää katseita opettajaansa Fouriin (Theo James), joka sitten pelastaa sankaritarta erilaisista pinteistä.
Romanssi on Neil Burgerin (Silmänkääntäjä, Rajaton) ohjaaman nuorisodystopian suurimpia ongelmia, elokuvan pitkän mitan ja kerronnan laahaavuuden ohella. Theo James käyttää tasan yhtä ilmettä, joka ei niinkään ilmennä salaperäisyyttä kuin tylyä pidättyväisyyttä. Ihastuttava Woodley istuu huonosti Jamesin kainaloon senkin takia, että hänet näkisi mieluummin oikomassa vääryyksiä omaehtoisena sankarina tai toverina kuin pystyvänä tyttöystävänä.
Jaa:
