Enni Vanhatapio: Absentia
Gummerus, 2018
304 s.

Enni Vanhatapion (s. 1991) Absentia on kauniisti kirjoitettu romaani vallankäytöstä läheisissä ihmissuhteissa.

Absentia kertoo Lontoossa asuvasta Aavasta ja hänen kadonneesta siskostaan Kaisasta. Tarina alkaa, kun Aava saa tietää, että Kaisan entinen mies on saapunut kaupunkiin.

Kahden päivän aikana Aavan elämään palaavat menneisyydestä langon lisäksi pieni siskontyttö Siiri sekä muistot kadonneesta siskosta. Kun Aava huomaa, että hän on jäänyt yksin vastuuseen pienestä Siiristä, hän palaa muistoissaan lapsuuden ja nuoruutensa Suomeen. Mitä Kaisa-siskolle tapahtui ja kenen syytä on, että kaikki meni pieleen?

Vanhatapio kuvaa hienosti lähisuhdeväkivallan moninaisuutta. Romaanissa väkivalta on useammin poissaoloa, hiljaisuutta ja vaikealla hetkellä yksin jättämistä kuin ruumiillista pahoinpitelyä. Aina ei ole selvää, kuka on syyllinen ja kuka uhri.

On äiti, joka ei tiedä, kuinka toimia mieleltään epätasapainoisen tyttären kanssa; sisko, joka taistelee, jotta ei joutuisi aina isosiskonsa varjoon; ja mies, joka haluaa omistaa rakastamansa naisen. Mustasukkaisuus ja pelko siitä, että toisella on enemmän valtaa suhteessa, ajavat lopulta karmiviin tekoihin.

Kaisan ystävä Virve näkee, mitä Aavan ja Kaisan välillä tapahtuu:

Ehkä se oli vaan helppoa, Virve sanoo ja sen ääni tärisee vähän. Että oli joku johon ripustaa kaikki se. Kauna tai mikä onkaan. Katkeruus omasta olemisesta tai olemattomuudesta. Ja varmaan Kaisa oli sulle vittupää monta kertaa, en mä epäile sitä. Mutta eikö kaikki oo. Sä et ikinä tajunnu sitä. Et edes yrittäny. Mä halusin aina ravistaa teitä, molempia. Että puhuisitte toisillenne. Miten se voi olla niin vaikeeta.

Romaanin tunnelma on salaperäinen ja painostava. Tarina etenee hitaasti ja vaatii lukijaltaan hieman kärsivällisyyttä, mutta pitää kuitenkin otteessaan.

Kerronta perustuu vahvasti dialogille. Vanhatapio on taitava kielenkäyttäjä ja onnistuu hienosti yhdistämään repliikkien lyhyet, usein vaillinaiset lauseet muuten kauniiseen lyyriseen kuvailuun. Lontooseen sijoittuvissa osioissa englannin- ja suomenkielinen teksti limittyvät toisiinsa sulavasti.

Usein absurdeissa keskusteluissa puheenaiheet vaihtuvat hetkessä trampoliineista kuolemaan ja taas Siirin pissahätään. Teoksen keskeinen teema, poissaolo, on läsnä myös dialogeissa. On paljon asioita, joista ei osata puhua.

Absentia on kaunis ja samalla karmiva romaani läheisyydestä ja toisten satuttamisen helppoudesta. Sen lukeminen saa pohtimaan väkivallan arkipäiväisyyttä. Ei tarvitse olla läpeensä paha päätyäkseen vahingoittamaan muita.

Oulusta kotoisin oleva Vanhatapio asuu Lontoossa ja on työskennellyt muun muassa naisten turvataloissa. Kirjoittamista hän on opiskellut Gummeruksen järjestämässä kirjoituskoulussa. Absentia on hänen esikoisromaaninsa.