Tekijä: Renee Franklin

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.

Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa puhuvat Sylville Voimalasta ja ystävyydestä.

Kuvat: Emma Suominen

”Sehän on brändi!”

Voimala.

Jonka Yle nyt kuitenkin on lakkauttanut.

Kymmenen vuotta suosikkikeskusteluohjelmaa ideoineet ja luotsanneet Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa ovat ihmeissään.

Lakkautuspäätöksestä on vasta muutamia viikkoja, ja tätä haastattelua leimaakin vielä suuri hämmennys tapahtuneesta. Siksi tapaamispaikkammekin vaihtui Helsingin keskustassa meluisasta kahvilasta rauhallisempaan.
”Voimalassa sai aina rauhassa keskustella. 50 minuuttia. Ei mitään juupas-eipäs-kohkaamista, vaan toinen toisiaan kommentoiden, haastaenkin. Voimalassa keskustelu yhdisti.”

Noista aineksista Voimalan brändi mielissä rakentuu. Se haastoi ajan, oli kaiken aikaa niskan päällä, kunnes…

Nyt on pakko siteerata Ylen toimitusjohtajaa Lauri Kivistä, joka perusteli lopettamispäätöstä muun muassa sanomalla, että ”ohjelmia alkaa ja ohjelmia päättyy”. Voimalan tilaaja puolestaan, Ylen Ari Ylä-Anttila, kommentoi julkisuudessa Voimalan kohdanneen elinkaarensa pään. Ylä-Anttilan mukaan on tarpeeksi keskusteluohjelmia Voimala-ikäisille ja että nyt on nuorempien vuoro.

Huoh. Tämän haastattelun kirjoittajan on vaikea peittää närkästystään Yle-pomojen ylimielisyydestä.
”Hassua tässä Voimalan lopettamisessa on se, että Ylessä jo kiireellä kuitenkin suunnitellaan ohjelmaa, joka täyttäisi Voimalan luoman keskusteluperinteen.”

Lukuisat Voimalan katsojat ovat nousseet vastustamaan lopetuspäätöstä. Ollaan perustettu tukiryhmä Facebookin, laitettu vireille adressit.comiin anomus Voimalan jatkamisesta.

Ilahduttavaakin saadaan kuulla, nuorten suusta:
” Monet Voimalan nuoret katsojat ovat kokeneet loukkaavaksi sen, että heidät lokeroidaan lähinnä viihteen ja tosi-tv:n ystäviksi.”

Vedetään hieman henkeä, ja palataan vuosituhannen vaihteeseen. Mattila ja Rauhamaa olivat tehneet yhdessä Kaken pesulaa (1997-2001). Voimalaa ärhäkkäämpi ja kestoltaan lyhyempi ohjelmatyyppi sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja kulttuuriohjelma-Telviksen vuonna 2000. Kaksikko perusti Pesulan jälkeen uudenlaisen ajankohtaisen tapaamispaikan, Voimalan vuonna 2003. ”Halusimme avata keskustelua yli kuppikuntien. Poliittisen korrektiuden sijaan yritimme löytää kiinnostavia teemoja niin  kulttuurin, yhteiskunnan kuin talouden alalta. Monesti ohjelmissa käsiteltiin myös uskonnollisia ja henkisiä aiheita.  Hengen kysymyksiä on televisiossa monesti vierastettu, mutta Voimalaan haluttiin kylään niin arkkipiispaehdokkaita kuin valoravintoon siirtyneitä henkisen polun kulkijoitakin.”

”Halusimme haastaa ajan hengen.”

Sitten Sinkkuelämän televisiossa on ammottanut puolen tunnin aukko laadukkaalle tyttösarjalle. Kun sellainen viimein tänä vuonna saatiin, on sekin HBO:n tuotantoa mutta tyyliltään ihastuttavan indie. Jenkeissä nyt ensimmäisen kauden pyörinyt Girls on elämänmakuinen mustahko komedia, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut sen pääosaa tähdittävä 26-vuotias Lena Dunham.

Sinkkuelämässä Carrie, kolmekymppinen kolumnisti, päätyi kerran toteamaan kaksikymppisistä naisista: ”twenty-something girls are just fabulous… until you see one with the man who broke your heart”. Girlsin tytöt ovat kyllä kaksikymppisiä, asuvat New Yorkissa ja pitävät juhlista, mutta eivät todennäköisesti olisi Carrien määrittämällä asteikolla erityisen upeita ja harvemmin taistelevat samoista miehistäkään – lukuun ottamatta yhtä Brooklynissa asuvaa pääomasijoittajaa.

Nämä vastavalmistuneet, aikuisten elämää opettelevat tytöt ovat urahaaveineen ja rahahuolineen niin tavallisia kuin New Yorkissa asuvien nuorten on mahdollista olla. He käyvät poikaystävän bändin keikoilla, entisen opiskelutoverin kirjanjulkkareissa sekä bileissä Brooklynin urbaaneissa tehdashalleissa. Tee maustetaan joskus oopiumilla, exää stalkataan Facebookissa ja härskit kuvaviestit vain suhahtelevat iPhonessa. Sarjaa on kritisoitu siitä, että kaikki päähenkilöt ovat etuoikeutettuja ja valkoihoisia.

Tapahtumat pyörivät neljän keskushahmon ympärillä, jotka ovat asiaan kuuluen sopivan erilaisia (kuka sinä olet?): A. Hannah (Dunham), kirjailijaksi tahtova pullukka hipsteri; B. Marnie (Allison Williams), menestyjistä viehättyvä hieman tiukkapipoinen kaunotar; C. Shoshanna (Mad Menissä nähty Zosia Mamet), ensimmäistään etsivä neurootikko; ja D. Jessa (Jemima Kirke), muiden mielipiteistä viisveisaava boheemi seikkailija. Jokaisella tytöllä on luonnollisesti oma tyylinsä, jota on ehditty puida jo Voguessa.

Sarjan hienous on sen henkilöiden aitous: kaikki he ovat vuorollaan itsekeskeisiä, epävarmoja, ilkeitä ja herkkiä. Yleisesti sarjasta on eniten kohistu sen estottoman nolojen seksikohtausten ansiosta. Ei voikaan oikein muuta kuin ihailla useimmiten ilman paitaa nähtävää Adam Driveria, joka Hannahin Adam-nimisenä ”pseudo-poikaystävänä” hoitaa useamman räväkän kohtauksen lähes yksinään.

Kuten Sinkkuelämässä, tärkeä osa sarjaa on sen näyttämö, New York. Kaupungissa kävijät voivatkin jo pällistellä sarjassa esiintyviä katunäkymiä, puistoja ja ravintoloita fanien kokoaman kartan avulla. Silti kaupunkia ei glorifioida ihmemaaksi, se vain sattuu olemaan miljöönä näiden elämässä seilaavien naisten arkisille kokemuksille. Jokainen, joka koskaan on ollut nuori ja elänyt, voisi yhtä hyvin nähdä itsensä istumassa bileiden jälkeen yksin Coney Islandin hiekalla, utuisessa aamuauringossa, mättämässä sormin viimeisiä täytekakun jämiä.

Girls. 1. tuotantokauden jaksot Canal+ Series, lauantaisin 21.00 (ensiesitykset).

Yle Fem esittää huomenna torstaina ruotsalaisdokumentaristi Jessica Nettelbladtin elokuvan Oman elämänsä Dolly Parton. Ohjaaja puhui Sylville elokuvanteon raskaudesta ja autuudesta.

Dokumentaristi Jessica Nettelbladt seuraa elokuvassaan Oman elämänsä Dolly Parton (Jag Är Min Egen Dolly Parton, Ruotsi 2011) viittä Ruotsalaista naismuusikkoa, joita yhdistää yhdessä järjestetty tribuuttikonsertti kantrin supertähti Dolly Partonille.

Vaikka Dolly Parton on syy miksi nämä naiset ovat tavanneet toisensa, enemmän dokumentissa keskitytään tarkastelemaan muusikoiden Nina Perssonin, Cecilia Nordlundin, Lotta Wengelénin, Helena Josefssonin ja tuottaja Gudrun Hauksdottirin elämiä. Haastatteluissa naiset käyvät läpi musiikkiuriansa ja menneisyytensä valintoja. Ihmisläheinen ja koskettava kerronta ruotii aiheita kuten identiteettikriisi, vakava sairastuminen, itsetunto ja yhteiskunnan normeja kosiskelemattomat valinnat. Perheen perustaminen on myös monen elämässä esillä. Yhdistävänä tekijänä on tietenkin Dolly Parton joka on jokaiselle naisista idoli, jonka vahva naiseus ja elämänasenne on ollut inspiraationa.

Haastattelin Jessica Nettelbladtia Artisokka-festivaaleilla, jossa elokuva esitettiin huhtikuun alussa. Kun hän kuvasi musiikkituottaja Gudrun Hauksdottirin pyynnöstä Dolly Partonin tribuuttikonsertin vuonna 2005, ei hän vielä tiennyt tekevänsä aiheesta dokumenttia.

”Gudrun oli kiinnostava nainen, hänellä oli maine pelottavana ihmisenä. Kiinnostuin hänestä.”

Seuraavana vuonna hän tapasi Hauksdottirin tribuuttikonserttia varten yhteen tuomat neljä muusikkonaista ja kiinnostui myös heistä. Aihe oli syntynyt.

”Kysyin suostuvatko naiset dokumentin tekoon. He vastasivat kyllä ja aloin kuvata heitä. Kuvaukset kestivät pari vuotta”.

Dokumentti valmistui vuonna 2011 ja on se on kiertänyt kansainvälisiä festivaaleja jo jonkin aikaa. Tulossa on DVD-julkaisu.

Tietenkin pitää myös kysyä onko dokkarin innoittaja Dolly Parton nähnyt jo teoksen.

”Kyllä ja hän piti siitä!”, Jessica innostuu.

Dokumenttien tekeminen lähtee Jessican mielestä merkittävästä ihmiskontaktista.

”Kaikki lähtee kun kiinnostun jostain ihmisestä ja meidän välillämme on kemiaa. Sitten alan tutkia ihmisen elämää, onko siellä tarpeeksi materiaalia dokumentiksi. Teen aina kartan jokaisesta aiheesta. Jos materiaalia on tarpeeksi, alkavat kuvaukset, joiden aikana seuraan joskus kohteita montakin vuotta.”

Oman elämänsä Dolly Parton on Jessica Nettelbladtin uran ensimmäinen kokoillan dokumentti. Jessica on aiemmin uransa aikana käsitellyt lyhytdokumenteissaan hyvinkin synkkiä aiheita kuten anoreksiaa, prostituutiota ja asunnottomuutta.

”Vaikka monien dokumenttieni aiheet ovat olleet raskaita, ne sisältävät aina toivonpilkahduksen; monien ihmisten elämä joita olen seurannut on kuvausten aikana muuttunut parempaan suuntaan.”

”Minua ei ohjaajana kiehdo sinäänsä synkkyys vaan aiheiden tunneperäinen syvyys”.

Miten sitten aina milloinkin tekeillä olevan dokumentin aihe vaikuttaa tekijän mielentilaan?

”Esimerkiksi Oman elämänsä Dolly Parton -projektin aikana olin hyvin inspiroitunut ja palasin takaisin monien vanhojen taideharrastusteni pariin”, Jessica summaa.

Usein montaa eri projektia samaan aikaan pyörittelevältä dokumentaristilta on seuraavaksi luvassa dokumentti prostituutiosta, ja tekeillä on myös kokoillan dokumentti lapsista, jotka kasvavat sairaiden vanhempien kanssa. Tuotantovaiheessa on myös dokumentti transseksuaalisuudesta.

Ohjaajan kuva: Emma Suominen

Dolly Parton ja Nina Persson -kuva: Yle

Oman elmänsä Dolly Parton to 12.4. Yle Fem 22.00

Mad Menin katsominen on vielä mukavampaa lasi kädessä.

Mad Menin viides tuotantokausi käynnistyi Suomessa 6.4. (Nelonen Kinolla), ja sekös minua ilahduttaa.

Kun sarja alkoi, hullaannuin välittömästi sen virheettömään ajankuvaukseen. Muutaman jakson jälkeen avautui käsikirjoituksen nerokkuus ja vähitellen henkilöhahmojen kiehtova monikerroksisuus.

Arkkityypit loistavat poissaolollaan, mikä on virkistävää: keinuvalanteinen sihteeri, liioitellun uhkea Joan Holloway, ei olekaan miestennielijähaihattelijabimbo vaan tavallisesta perhe-elämästä haaveileva selväjärkinen koordinaattori, jonka käytännönläheisen ongelmanratkaisutaidon avulla on selvitty pulmasta jos toisestakin.

Silmiinpistävää sarjassa on myös ajankuvalle uskollinen alkoholikulttuuri. Miestä väkevämpien nauttiminen ei rajoitu vain hämyisten cocktailbaarien after work -siemailuun vaan ulottuu mainostoimiston suljettujen ovien taakse, joissa aamu usein aloitetaan viskipaukulla (ymmärrettävää sinänsä, jos vaihtoehtona on Folgersin kahvi).

Olutta sarjassa ei juuri nautita, mitä nyt joskus kotioloissa. Cocktailit sen sijaan ovat keskeinen osa Mad Menin kuvastoa, ja sarjan­­ myötä onkin cocktailkulttuuriin perehtymättömälle katsojalle tullut tutuksi klassisia juomasekoituksia kuten Old Fashioned ja Gimlet. Halukkaat voivat opiskella lisää 1960-luvun suosituimpien cocktailien rakentamisesta sarjan internetsivuilta.

Minä päätin mennä askeleen edemmäksi. Aikomuksenani oli vähitellen täydentää baarikaappiamme siten, että saisimme lopulta rakennettua kaikki Mad Menissä nautitut cocktailit.

Maltoin projektia yhden drinkin verran. Ostin ainekset Brandy Alexanderiin ja valmistinkin juoman onnistuneesti. Cocktail maistui juuri niin kermaiselle ja pehmeälle kuin toivoinkin. Se jäi tosin elämäni ainoaksi Brandy Alexanderiksi, sillä lopetin pian maitotuotteiden käytön.

Vai jäikö sittenkään? Mitäpä jos kerman korvaisi kookoskermalla?

Hyvin toimii. Pehmeä ja hienostunut perusluonne säilyy ennallaan, eikä yllätyksekseni kookoksen makua edes erota. Muutetaan kuitenkin varmuuden vuoksi nimeä hieman – eihän naistenlehden debyytticocktaililla voi miehen nimi olla!

Brandy Alexandra     

2 cl Brandya
2 cl Kaakaolikööriä
2 cl Kookoskermaa
muskottipähkinää
jäitä

Kaada brandy, kaakaolikööri ja kookoskerma cocktailshakeriin, joka on täytetty puolilleen jääpaloilla. Sekoita vimmaisesti. Kaada juoma cocktaillasiin ja sirottele pinnalle jauhettua muskottipähkinää.

Pistä biisi soimaan ja nauti.

Ja tässä vielä varmuuden vuoksi toinen, jos vaikka hippaamaan tekee mieli.

Sylvin joulukalenterissa neuvotaan, minkä jouluvalmistelun voit juuri tänään jättää tekemättä.

KE 12.12. Mikä ihmeen misteli? Miksi sen alla pitää suudella? Mitä jos sille on allerginen? Tietääkö kukaan suomalainen, että mistelinoksan alla pitää suudella? Onko sitten kiva siinä väkisin yrittää, tuupittuaan ensin uhrinsa oksan alle? Mitä jos se onkin allerginen sille?

Siispä. Misteli: Enemmän uhka kuin mahdollisuus.

HUOM: Paitsi jos olet druidi tai muinalainen roomalainen temppeliprostituutti! Silloin ei muuta kuin mistelöimään! Tämän hämmentävähkön sivun mukaan nimittäin

”…mistelinoksan alla suutelemisen perinne on alkuisin muinaisilta druideilta. Mistelillä uskottiin olevan tiettyjä maagisia ominaisuuksia, koska se oli pyhä kasvi ja hedelmällisyyden symboli (…) Koska misteli oli hedelmällisyyden symboli, on järkeenkäypää, että kun se yhdistettiin suutelemiseen, se viittasi pikemminkin seksuaaliseen kuin platoniseen suudelmaan. Perinteen sanotaan olevan peräisin kelttiläisten juhannusaaton remujuhlista, jolloin misteleitä poimittiin. Tuon juhlan aikana miehet suutelivat toisiaan homoseksuaalisuutensa ilmauksena. Tapa laajeni myöhemmin koskemaan sekä miehiä että naisia.
Joidenkin historiantutkijoiden mielestä mistelinoksan alla suuteleminen on jäänne roomalaisten saturnalia-juhliin liittyvästä temppeliprostituutiosta ja seksuaalisista orgioista.”

EDELLINEN LUUKKU: TI 11.12.

SEURAAVA LUUKKU: TO 13.12.

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.