Tekijä: Renee Franklin

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Thairavintoloissa vegaanin ongelmaksi muodostuu usein, että ruokiin ujutetaan salakavalasti (eli tietämättömyydestä johtuen) kalakastiketta. Eerikinkadun ja Fredrikinkadun risteyksen Tamarin on tässä suhteessa mainio, poikkeuksellisen luotettavan tuntuinen yllätys.

Tiedustelen aluksi vähän ympäripyörein sanavalinnoin buffet-lounaan kasvisvaihtoehtoista. Kassan heppu antaa ystävällisen ja tarkan selonteon, kysyy itse olenko kenties vegaani ja kertoo, ettei päivän kasvisvaihtoehdossa kalakastiketta suinkaan ole, myös kevätrullat kuulemma ovat vegaanisia.

Hän vieläpä pahoittelee, ettei minulle nyt ole kuin näitä kahta lajia buffetista sitten tarjolla. Erinomaista palvelua, minusta.

Myöhemmin Tamarinin nettisivuilta selviää, että kaikki annokset myös listalta saa halutessaan ilman kalakastiketta. Hienoa, yleistyisipä tällainen tiedostavuus.

Entäs se ruoka? Mieleni olisi tehnyt jotakin tulista curry-taivaallisuutta, mutta buffetin enempi hapanimelätyylinen kasvisratkaisu puhutteli lopulta sekin, koskapa siinä oli tofua mahdottoman paljon ja koska se tofu oli paistettu pinnaltaan melkein rapeaksi, tavalla jolla en itse mitenkään osaisi. Kevätrullia söin muistaakseni kahdeksan ja siihen ne sitten loppuivatkin, lisää ei ilmaantunut.

Bonuspisteet siitä, että Tamarinissa ei soinut musiikki. Harvinaista herkkua, hiljaisuus.

Tamarin on näköjään jonkinsortin ketju, jolla on ravintolat tämän Kampin lisäksi Punavuoressa, Esplanadilla ja Forumissa.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä

Fredrikinkatu 49,

00100 Helsinki

ma-pe 11-23

la 12-23

su 12-23

http://www.tamarin.fi/

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Sörnäisten kurvin uudehkon intialaisen pikaruokapaikan nimeä on tullut ohimennessä ihasteltua jo muutaman kerran. Kaneli on ihana mauste. Kanelisaari kuulostaa sanana sellaiselta paikalta, että sinne haluaisi muuttaa vaikka asumaan.

Nyt on aikaa viimein poiketa. Intialaiset ovat mahtipaikkoja perusvegeille, vegaaneilla on usein kermaisten annosten kanssa nihkeämpää. Kanelisaarella on tarjota muutamakin menun perusteella eläintuotteettomalta kuulostava annos, mutta nan-leipään on täälläkin, niin kuin melkein kaikkialla laitettu munaa.

Yritän olla säästeliäs. Kysyn tiskin takaa, olisiko lounastarjoushintaan (7.90 e) saatavilla jotakin munatonta ja maidotonta. Kielimuuri osoittautuu melkoiseksi englantiakin käyttäessäni. Saan kuitenkin muutaman minuutin juttelun jälkeen ilmeisen kattavasti selitettyä, mikä vegaani on. Tarjoilijapoika on aluksi sitä mieltä, että lounashintaan tarjolla oleva kasvisvaihtoehto Tofu Palak on mahdoton tehdä ilman maitoa. Mutta sitten hän hoksaa: Onhan heillä soijamaitoakin.

Hienoa. Ystävällinen kaveri lupaa lisäksi, että saan nanin tilalle papadameja niin paljon kuin haluan. Tofu Palak on siis tofua ”kermaisessa” eli soijamaitoisassa pinaatti-currykastikkeessa. Miedon ja lempeän makuinen annos on kooltaan hintansa veroinen, eikä maussakaan valittamista ole. En osaa kaivata kermaa.

Mangochutneytä saa pöytään kokonaisen kannullisen. Sellainen tekee onnelliseksi, jos jokin. Voisin mättää sitä kitaani vaikka useita kertoja päivässä. Tätä kirjoittaessakin. Kunpa sitä vain olisi.

Ihan täysin ruokavalioni ei ole välittynyt tarjoilijalle. Salaatin päälle on levitelty ilmiselvästi maitoa ja munaa sisältävä kastike. No, parhaansa hän teki, en jaksa valittaa, jätän nyt salaatin väliin sitten.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, kielimuurivarauksella ma-pe 10.30-22.30, la 12.00-22.30,

su 12.00-22.00

Kulmavuorenkatu 4, 00500 Helsinki

http://www.kanelisaari.fi/

(USA 2012)
O: Ben Lewin
N: John Hawkes, Helen Hunt, William H. Macy, Moon Bloodgood
K16
Ensi-ilta 4.1.

  

Edes vammaisseksi ja alaston Helen Hunt eivät tee elokuvasta automaattisesti rohkeaa.
 
Mark O’Brien ehti 36 vuoden ikään harrastamatta seksiä. Lapsena polioon sairastunut ja sen seurauksena suurimman osan ajasta rautakeuhkoon kahlittu toimittaja-runoilija päätti kuitenkin tehdä jotain asialle. Hän tapasi seksiaktiin erikoistuneen terapeutin.

Vuonna 1999 menehtyneen O’Brienin tarinasta – koko tarinasta, ei pelkästä seksikokemuksesta – tehtiin paria vuotta ennen miehen kuolemaa dokumentti Breathing Lessons, joka voitti Oscarin. Nyt miehen tarinasta – siitä seksiosuudesta – nähdään näytelmäelokuva. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut pitkään bisneksestä sivussa ollut Ben Lewin, poliopotilas itsekin.

Halvaantunutta O’Brienia näyttelee John Hawkes, Winter’s Bonessa ja Martha Marcy May Marlenessa upeaa jälkeä tehnyt näyttelijä. Hänen seksiterapeuttiaan Cheryliä puolestaan esittää Helen Hunt. Hahmoilla on rajattu määrä sessioita, joiden aikana Cheryl pyrkii auttamaan Markia tulemaan tietoiseksi omasta kehostaan sekä siitä nautinnosta, mitä kaksi kehoa saa aikaan.

Elokuvan K16-ikäraja tulee ilmeisesti seksin suorasukaisesta käsittelystä. Hunt keekoilee alasti ja Hawkes teeskentelee siemensyöksyjä. Seksistä on riisuttu kaikenlainen mystiikka, eläimellisyys ja intohimo, ja sen sijaan neitsytterapiaa kuvataan lämmöllä ja teeskentelemättömästi.

Kokonaisuutta vaivaa kuitenkin hyväntahtoinen hymistely. William H. Macy näyttelee sivuosassa pappia, joka ikään kuin antaa terapialle kirkon sinetin. Moon Bloodgood puolestaan on Markin terävä-älyinen henkilökohtainen avustaja, suvaitsevainen hänkin. Ja koska seksi ilman tunteita on arveluttavaa, Mark ja Cheryl lähentyvät myös henkisesti.

Elokuvan lähtöasetelma on ilmeisesti katsottu niin kiusaannuttavaksi – vammainen harrastaa seksiä – että tarina on sullottu täyteen mukavaa ja kivaa. Ehkä niihin sanoihin mahtuu koko totuus Mark O’Brienin ensimmäisistä seksikokemuksista, mutta siinä tapauksessa totuutta olisi kannattanut manipuloida hiukan.

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Rakastan Bamboo Centeriä, enkä ymmärrä miksi siitä ei ole kirjoitettu Hyvässä kurkussa aiemmin.

Vähään aikaan ei kai tullut käytyä, sitten tuli käytyä mutta ei jaksanut kirjoittaa. Voiko näin laiskaa rakkautta siis edes kutsua rakkaudeksi? Eikö rakkaus ole tekoja, ennemminkin kuin sen vakuuttamista että rakastan?

No toisaalta. Rakastan hiuksianikin, mutten silti tahdo jaksaa käydä parturissa. Laiska ihminen nyt vain rakastaa laiskasti.

No mutta kuitenkin. Annankadun pikaruokalamaisessa kulttipaikassa on kohdallaan melkein kaikki. On ihmisiä, jotka eivät kestä NBC:n meteliä ja hälyä, mutta minulle ne ovat olennainen osa nautintoa. Tarjoilijat huutavat ja mekastavat, tuolit kirskuvat lattiaa vasten, kaikessa on kiireen tuntu. Ei minulla ole kovinkaan laajaa kokemusta aasialaisista katuruokaloista, mutta ainakin tälle valkonaamalle bambukeskuksessa on häivähdys autenttisuutta. Melkein kuin olisi yhtäkkiä tupsahtanut jonnekin Hong Kongiin.

Ja kun asettuu syömään, on kuin istuisi myrksyn silmässä, missä kaikki on hyvin ja rauhallista.

Miksikö? Mihin se hälinä unohtuu?

Osittain se johtuu Bamboo Centerin ystävällisestä tavasta huomioida vegaanit. Ruokalistan vihreä V ilmoittaa selvästi ja yksiselitteisesti mitkä annoksista ovat vegaanisia – ja niitä vegaanisia annoksia on paljon, enemmän kuin monessa vegaaniravintolassakaan.

Lisäksi ruoka on hirveän hyvää, aina. Tuliseksi merkityt annokset todella ovat aivan kaamean tulisia, eivät länsimaiseen makuun miedonnettuja. Vaikka olisi tottunut esimerkiksi suht mauhteiseen curryyn, kannattaa yleensä tilata korkeintaan keskitulista – tästä myös tarjoilijat auliisti muistuttavat.

Syön usein pähkinäisen pehmeän (ja tulisen!) Satay tofun, mutta päädyn nyt jostain syystä annokseen ”Tofua Szechen tapaan.” Chiliä ja valkosipulia ei tässäkään ole säästelty, sisältä pehmyt tofu on käristetty pinnaltaan melkein kovaksi eli juuri täydelliseksi.

Jos haluatte tarkempaa analyysiä ruoasta, lukekaa jotain asiantuntevaa ravintolablogia. Minä tulen bambusentterin ruoista täyteen ja sekä ruoasta että miljööstä onnelliseksi. Ihan joka kerta.

Totta kai kaupungin kokonaan vegaaniset ravintolat ovat omalla tavallaan Helsingin parhaita. Silti Bamboo Center on ehkä se kaikkein rakkain. Vielä kun olutta saisivat myydä.

Bamboo Centerin seinään kiinnitetyssä tiedotteessa mainitaan paikan olevan nyt ”henkilökuntapulan vuoksi” suljettuna keskiviikkoisin. Nyt äkkiä uutta henkilökuntaa ennen kuin käy huonommin!

Suositellaanko vegaaneille: Haluaisin asua kahdenkymmenen metrin säteellä New Bamboo Centeristä.

Annankatu 29, 00100 Helsinki
ma- ti 11-22
ke suljettu
to-pe 11-22
la-su 12-22

http://www.newbamboocenter.com/

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Ei siitä niin kauaa ole, kun vielä surkuttelimme Helsingin vegaaniravintolatarjonnan vähäisyyttä. Sitten tuli Bistro Artesana, mutta sekin meni kiinni. Nyt kun meillä on Artesanan vanhoissa tiloissa avannut täysvegaaninen lounaskahvila Veganissimo, on (vielä meillä koesyömättä oleva) Punavuoren Ho Dai, on vanhaa kunnon Silvopleetä, Vegemestaa, sitten on Bamboo Centeriä ja muita meikäläiset hyvin huomioivia etnisiä paikkoja – eivät nämä asiat aivan tolaltaan olekaan. Ei Helsinki edelleenkään mikään New York (Paratiisi! Oooh!) ole, mutta onhan meillä nykyään ihan jopa vaihtoehtoja.

Tykkäsin Artesanasta ruoan lisäksi siitä, että se oli auki myöhään ja sieltä sai alkoholia. Näihin tarpeisiin Kulmavuorenkadun viihtyisään kellaritilaan tilalle tullut Veganissimo ei vastaa, mutta muuta valitettavaa on vaikeampi löytää. On silkkaa luksusta syödä noutopöydästä, jossa minkään salaatin, kastikkeen, lämpimän ruoan tai ainesosan vegaanisuutta ei tarvitse kysellä tai kyseenalaistaa. Huomautettakoon, että noutopöytä = saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Mmmm.

Omien joukossa oleminen rauhoittaa, mutta Veganissimoa voi suositella myös sekasyöjille, sellaisillekin, jotka eivät ole kovin seikkailunhaluisia. Lounaskahvila tarjoaa enimmäkseen hyvää perusruokaa. Aiemmilla kahdella käyntikerralla valikoima on ehkä ollut jopa hitusen tylsä, tai ainakin varovaisesti maustettu. Nyt toukokuun puolivälissä tykästymme ruokaan kuitenkin ihan tosissamme.

Korostettakoon, että Veganissimon lounasbuffet vaihtuu päivästä toiseen. Tiistaisella käynnillämme on tarjolla valkosipulipastan kanssa ihastuttavan lempeänmakuista ruskeaa mungpapupataa ja alkukeitoksi currylla maustettua linssi-kukkakaalisoppaa. Oikestaan parhaan vaikutukseen juuri minuun tekee silti tällä kertaa ilmeisesti vegaanisessa majoneesissa tai jossain muussa syntisessä uiva perunasalaatti, jota mätän lautaselleni lisää kahteen otteeseen.

Juttelemme aterian loppupuolella omistaja-Simon kanssa ja hän kertoo vielä harkitsevansa, minkä verran Veganissimoa kannattaa pitää auki kesällä. Toivottavasti paljon, ja toivottavasti ennen kaikkea asiakkaita riittää.

Suositellaanko vegaaneille: Tottahan toki

MA-PE 11-17

LA 11-16

Lounas noutopöydästä ma-pe 11-16.30

Keittolounas: 6,80e

Buffetlounas: 9,30e

Kulmavuorenkatu 2, Helsinki

http://www.veganissimo.fi/

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Meksikolaistyylistä ruokaa tulee täällä Helsingissä käytyä syömässä sen verran harvoin, etten osaa oikein edes sanoa kaupungin tarjonnasta mitään. Nyt olen kuitenkin saanut kutsun eräänlaiselle bisneslounaalle Rautatientorin laidalle, Mayaan.

Paikka on saanut eat.fi:n sekasyöjiltä hyviä arvosteluja, eikä vegaanillakaan varsinaista valittamista ole. Huomaan vasta jälkeenpäin menua netistä tsekkaillessani, että siinä erikseen mainitaan kaikkien kasvisannosten olevan saatavina vegaanisina. Itse asiassa ainakin pari kuulostaa vegaanisilta ilman muutoksiakin. Hyvää palvelua tällainen, erityistoiveiden esittäminen on aina huomattavasti vähemmän kuumottavaa jos ruokalistassa sellaiseen lähes kehotetaan.

Lounaalla on kiinnostavaa puhuttavaa, ja kiinnitän ruokaan suoraan sanoen tavallista vähemmän huomiota. (VUODATUS ALKAA) Harmittavaa ja helposti korjattavissa on kuitenkin se, ettei Mayan vegaaniannoksiin ilmeisesti lainkaan kuulu guacamole. Sen sijaan lautasen viereen tuodaan pikkukippoon aseteltua paloiteltua avokadoa, mikä ei ole lainkaan sama asia. Toisin kuin Suomessa ilmeisesti aika useinkin luullaan, guacamolen perinteiseen ja OIKEAAN reseptiin ei kuulu ranskankermaa tai muutakaan maitotuotetta. Siksi sen voisi Mayassakin tehdä (edes näihin vegaaniversioihin, miksei muutenkin) ilman niitä. (VUODATUS PÄÄTTYY)

Muuten tortitza vegetal on aivan hyvä annos. Tässä tapauksessa rapeaksi paahdetun tortillalätyn väliin on laitettu aurinkokuivattua tomaattia ja artisokkaa, molempia vielä sangen reilusti. Muuta salaattiainesta on minun makuuni riisipapuseokseen verrattuna vähän liikaa, mutta kyllä tällä vatsansa täyteen sai.

Pikkaisen suomalaiseen makuun tuunattu, vähämausteinen fiilis annoksesta jää. Lupaan kuitenkin tutkia asian tarkemmin eli tulla uudestaankin.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä ma-to 11-24,

pe 11-01, la 13-01, su 14-24

Mikonkatu 18, 00100 Helsinki

Maya

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

MANU:

Saamme pitkästä aikaa tehtyä lounastreffit kantakaupungin mahdollisesti parhaaseen kasvisravintolaan, ensimmäistä kertaa Hyvän kurkun olemassaoloaikana, huomaan. Kodikkaaseen, mutkattomaan ja aina erittäin täyteen ravintolaan on helppo mennä. Ruoka on tehty tuoreista kasviksista, päivän lounaasta on aina tarjolla vegaanivaihtoehto.

Zucchinissahan haetaan eli jonotetaan ruoka itse tiskiltä. Tänään lounas on runsailla kasviksilla höystettyä makaronilaatikkoa, salaatin ja leivän kanssa totta kai. Tarjoilija suorastaan kehottaa mättämään lautaselle myös ketsuppia valtavasta lasikulhosta. Teen niin, koska kerran lupakin oikein on.

En muista koskaan pettyneeni Zucchinin ruokaan, mutten siellä minkään gourmet-elämyksenkään vuoksi toki käy. Ruoka on nytkin niin sanotusti perushyvää, eihän makaronilaatikko huono voi olla, ja rutkasti maukkaampaa tämä on kuin itse tekemäni. Ehkä pikkaisen tylsää kuitenkin, vaikka yrteistä ainakin rosmariini piristää annoksen makua ihan kivasti, samoin kesäkurpitsan ja tomaattikastikkeen ympärille rakentunut kastike.

Alkukeitossa on tänään juustoa, joten sen joutuu jättämään väliin. Olen niin tohkeissani lounasseurastani (ihana Julle!) etten älyä kyllä kysyäkään olisiko siitäkin ollut vegaaniversio. Pelkkä makaroniloora on ehkä yhdeksän euron hintaansa nähden pikkaisen pieni.

Jos yllä olevasta saa sen kuvan, että suhtaudun Zucchinin jotenkin kriittisesti, niin ei kuulkaas pidä paikkaansa. Toivoisin kovasti paikan olevan auki iltaan ja yöhön asti. Ajatelkaa nyt sitä tunnelman lämpöä ja tiiviyttä jos Zucchinin ruokia ja myös lounasaikaan enemmän tai vähemmän paitsioon jääviä luomuviinejä voisi maistella yöhön asti.

Pakahdun tästä itse loihtimastani mielikuvasta. Kuka lähtee kansanliikkeeseen?

JULLE:

Oi, minä lähden kansanliikkeeseen!

Olisipa tosiaan suloista, jos Zucchinin tunnelmassa saisi viihtyä iltaisinkin, ilman töihin palaamisen kiirettä. Ja mielellään juuri niin kirjavan asiakaskunnan seurassa kuin lounasaikaankin.

Mutta hyvä näinkin. Olen ihan onnekas, että työpaikkani sijaitsee suhteellisen lähellä tätä kasvisravintolaa, jonne mieluusti sovinkin lounastapaamisia. Huolimatta siitä, että Zucchini on lounasaikaan täyteen ammuttu, on ilmapiirissä jotain kovin rauhoittavaa. Tunne saattaa johtua seinällä riippuvista vanhoista ryijyistä tai tietoisuudesta siitä, että kellään kanssalounastajista ei ole raatoa lautasellaan.

Zucchiniin hakeudutaan ennen kaikkea sen maistuvan ruoan vuoksi. Minua viehättävät annoksissa etenkin ne salaatit. Ei mitään eksoottista, mutta värikkyydessään oikein raikkaita.

Nauttimamme ruismakaronilaatikko oli miellyttävän lempeää, mutta ehkä minunkin mieleeni ovat enemmän hieman mausteisemmat lootat, kuten Vegaanin keittokirjan currytahnalla ryyditetty herkku. Sitä kokeiltuaan on vaikea hullaantua mistään muusta makaronilaatikosta.

Zucchinin ruoka on helposti lähestyttävää olematta liian ennalta arvattavaa. Ehkä juuri siksi se hurmaa paitsi vegaanin niin myös sekasyöjän. Toivonkin ravintolalle pitkää ikää ja vieläkin pidempiä aukioloaikoja

Suositellaanko vegaaneille: Totta kai

Ma-pe 11-16

Fabianinkatu 4

00130 Helsinki

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Kallion / Sörnäisten Vegemesta on muutamaankin kertaan testattu ja hyväksi havaittu. Tänne Pienen Roobertinkadun pisteeseen ei sen sijaan ole tullut poikettua ennen kuin nyt, pakollisia jouluostoksia hoitaessa.

Toisin kuin Vaasankadulla, tässä Vegemestassa on sentään muutama asiakaspaikkakin, eli ruoan voi istua ihan rauhassa syömään.

Ovesta sisään astuessani tyrmistyn. Kasvoille lyö hirvittävällä volyymilla pumppaava mikä lie goa trance. Äänenvoimakkuus on aivan toisella tasolla kuin missään muussa ruokapaikassa ikinä.

Vältän täpärästi kiusauksen esitellä omaperäisimpiä tanssiliikkeitäni ja tilaan kaikesta huolimatta ruokaa.

Kuten valistuneet tietävät, Vegemestan menussa on sekä vegaanisia että lakto-ovo-vegetaristisia vaihtoehtoja, kuitenkin niin että meille fanaatikoillekin on kivasti valinnanvaraa. Falafelit bataattiranskalaisilla vaikuttaa ihan hyvältä, sillä mennään siis.

Odotusaika on pikaruokapaikaksi pitkä, varsinkin kun lehden lukemiseen on näissä reiveissä hiukan hankala keskittyä. Itse annoksessa on paljon hyvää ja odottamisen arvoista. Falapullat ovat eri tasoa kuin kaupungin kebab-paikkojen pakastetuherrukset, itse rakkaudella leivottuja ja paistettuja. Sydämen muotoisia!

Bataattiranskalaisia on minun makuuni hiukan vähän, mutta kastikepuolesta tulee reilusti plussaa. Valkoinen tahinikastike piristää ja poikkeaa edukseen pikaruokapaikkojen yleisestä, tympeästä tomaattikastikelinjasta.

Salaattipuolesta taas on pakko hiukkasen valittaa. Tomaatti-suolakurkku-salaatinlehti –ripaus on tylsä ja kovin geneerinen, mielikuvitusta ilmeisesti edustava hapankaalikasa taas aivan väärässa annoksessa.

Listalta löytyisi parempaakin, mutta nyt teki mieli kokeilla tätä. Viiden tähden asteikolla fala-annokselle ehkä kaksi ja puoli tai kolme, musiikille yksi. Mutta koko paikan olemassaololle ja yleisvalikoimalle reilusti yli neljä.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
ma-to 12-22, pe-la 12-05, su 13-19

Pieni Roobertinkatu 2-4, Helsinki

http://www.vegemesta.com/

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Paremmallakin fiiliksellä olen joskus etsinyt lounaspaikkaa. En normaalisti liiku Ruoholahdessa päin, ja nytkin syy on mahdollisimman ankea. Olen oikeudessa puimassa erästä vahinkoasiaa, josta ei nyt kuitenkaan tässä sen enempää.

Lisäksi olen krapulassa. Se taas juontuu siitä, että minut on eilen irtisanottu työpaikastani.

Että paremmallakin fiiliksellä olen joskus etsinyt lounaspaikkaa.

Pöllämystyneisyydeltänikin onneksi ymmärrän, ettei Käräjäoikeuden viereinen Hesburger todellakaan ole se ideaalein vaihtoehto. Kaapelitehtaan Himaa ja Salia ei olekaan tullut testattua koskaan. Mutta sen lounaan on paras olla hyvä.

Ja onhan se.

Oletteko huomanneet, että ruoka on lohturuokaa usein silloin, kun sitä saa syödä ilman kiirettä ja paljon? No, minä olen huomannut. Tykkään siis Hima & Salin lounassysteemistä kovasti. Ainakin tänään on tarjolla kasvissyöjille wokkia nuudeleilla tai riisillä.

Wokin ainekset saa itse koota kulhoon eräänlaisesta hyvin varustellusta buffet-tiskistä. Mätän kipponi kukkuralleen tofua, maissia, porkkanasuikaleita sun muuta inkivääriä. Wokkikokki pyöräyttää kasvikset pannullaan muutamassa minuutissa ja lopuksi saan itse lisätä annokseen niin paljon nuudeleita tai riisiä kuin haluan.

Siis niin paljon haluan!

Totta kai tämmöinen tuoreista annoksista silmieni edessä wokattu annos on paitsi suuri, myös erinomaisen hyvä. Jossain vaiheessa tosin huolestun nuudeleista. Olen taas ollut huono vegaani, ja unohtanut kysyä onko niissä munaa. Ehkä olisi pitänyt ottaa riisiä.

Rauhoitan omatuntoani kasaamalla salaattitiskistä ituhipin habitukseeni vallan hyvin istuvan mung-papu –painotteisen läjän.

Onneksi minulla on sattumalta yli tunti aikaa syödä.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä

Ma-pe 8.30-21.00 (Lounas 11.00-14.30)

La-su 12.00-19.00

Tällä palstalla Manu Haapalainen ja Julle Jalava kirjoittavat ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme ainoastaan nälkäisiä.

Tyypillisen ketjuravintolan oloinen Chico’s ei äkkiseltään houkuttele levottomine ääni- ja sisustuskuosimaailmoineen.

Minua jaksaa ihmettyttää, miksi jo muutenkin aisteja ylikuormittaviin ostoskeskuksiin ei keksitä perustaa hiljaisia saarekkeita, joissa voisi rauhoittua hetkeksi. Jos ei muuten, niin edes keräämään voimia seuraavaa ostosrundia varten. Pelätäänkö siinä jonkun shoppailuhypetilan katkeamista?

Oman lisänsä Chico’sin äänimaailmaan tuovat asiakkaat – joita on paljon. Paikka on iltapäivisin ilmeisen suosittu.

Mutta nyt on nälkä ja kesälomalaisena minulla ei ole kiire. Ei haittaa, vaikka tarjoilijaa saakin odottaa eikä hälinäkään jaksa harmittaa nukkumalähiöstä saapunutta vierailijaa .

Ruokalistassa houkuttelee Vegetarian Club Burger bataattiranskalaisilla (13,40). Selvää on, että vuohenjuusto jouduttaisiin jättämään pois. Ääneen pohdiskelen, että chilibearnaisekastike sisältänee voita ja coleslaw majoneesia. Näiden, käsittääkseni peruslisäkkeiden, koostumusta tarjoilija ei kuitenkaan tiedä.

Eikä enää niin yllättäen soijapihvinkään.

Tarjoilijan varmistettua koostumukset kokilta ryhdymme pohtimaan, millä korvaisin kastikkeen. Ehkä salsa voisi sopia?

Ei kuulemma sovi, koska se sisältää mereneläviä.

Salsassa kalaa??!

Pienen hetken ehdin jo pelästyä, että olen nauttinut tortillasipsieni kanssa vuosia kalalientä. Onneksi järki puuttuu peliin ja tarjoilijakin älyää lukeneensa ruokalistan koodeja väärin.

En ilkeyttäni tai tilan täyttämisen vuoksi moiti tarjoilijan tietämättömyyttä. Nykyaikana vaan on kovasti paljon meidän vegaanien lisäksi ruoka-aineallergikkoja, joille tarjoilijan tietämätömyys tai välinpitämättömyys voi olla jopa kohtalokasta. Tässä tapauksessa on kyse tietämättömyydestä, joka mielestäni on pienempi synti.

Ihan hyvällä mielellä mielellä olen, kun ruoka sitten saapuu.

Mieli vain paranee upotettuani aterimet avonaisena tarjoiltuun burgeriin, joka todellakin vetää puoleensa runsaine päällysteineen. Varsinkin savutofu-punapippurihillo-guacamole-suolakurkkupuolisko koukuttaa. Soijapihvikään ei vaikuttaisi tulevan Saarioisten valikoimista.

Ei haittaa pätkääkään, vaikka tässä ei yritetä mitenkään jäljitellä perinteisiä burgermakuja. Ja olisihan tuon jo bataattiranskalaisistakin arvannut.

Jotka muuten ovat tavattoman makean maukkaita.

Harmittaa kyllä tavallaan, että koko annos on niin täyttävä, että aivan kaikkia ranskalaisia en edes pysty syömään.

Kyllä ne nyt tätä kirjoittaessa kelpaisivat.

Itäkatu 3, Helsinki puh. 010 76 63670 itakeskus.chicos@sok .fi Avoinna: ma-ti 11-21.30,

ke-pe 11-22, la 11-21.30, su (ja arkipyhinä) 12-20.30