Tuttu juttu: Loistavasta scifi-kirjasta tehtiin typerä ja karsittu elokuva.

Ihmisten ja metsien kohtalo on yhteinen, vakuuttaa uusi ilmeikäs sarjakuvateos Metsänpeitto.

YYA, cgi ja vibranium.

Aitoja ihmisiä, aitoa musaa ja aitoja tunteita.

Hyvä kirja syntyy, kun kirjailijalla on timanttinen idea, kiinnostava tapa muotoilla se tekstiksi eikä lainkaan itsesensuuria.

Lähes hyperaktiivinen lasten toiminta-animaatio ei yllä edeltäjänsä tasolle.

Keramiikkataiteilija Pauliina Pöllänen palauttaisi lehtien palstoille kunnolliset kulttuurikritiikit ja pysäyttäisi koulutusleikkaukset.

McDonald’sin perustamisesta kertova elokuva yrittää vannoa sinnikkyyden nimiin, mutta päätyy ylistämään kusipäisyyttä.

”Jokainen meistä tuntee jonkun oman elämänsä Pasin.”

”Elokuvan voisi katsoa uudelleen ihan vain Franzénin suoritusta ja hahmon nyansseja seuratakseen.”

”Villiin länteen juoni ei sinänsä ole sidoksissa kuin nimeksi. Yhtä hyvin tapahtumat voisivat sattua avaruusasemalla.”

”Voin vakuuttaa, ettei tämä elokuvasarja tule päättymään fasistien voittoon. Paitsi jos Trump valitaan presidentiksi.”

”Silläkin hetkellä, kun Winter Hillin jengillä menee hyvin, on pomo Bulgerin olemus niin hirviömäinen, että se imee valoisuuden mehut kaikista ympärillä.”

”En näe itseäni toimittajana, korkeintaan kirjoittajana”, Tekken-pienlehden tekijä Juho Hänninen määrittelee.

”Ohjaaja Aarne Linden kävi muistuttamassa yleisöä siitä, että todellinen paha tulee ihmiskunnan synkistä loukoista.”