Sylvin toimittaja suivaantui Nelosen uudesta äitejä vastakkain asettelevasta viihdesarjasta. Viihtyminen jäi kokematta ja käteen jäi vain hämmentynyt olo siitä, mistä sarjan arvomaailma kumpuaa.
Jos jotain tältä sarjalta odotin niin draamaa. Livin uutuusrealityn Äitien sodan avausjakso tuotti kuitenkin karvaan pettymyksen.
Ensimmäisessä jaksossa esiintyi joukko lähinnä Seiska-lehdessä edustaneita julkkiksia. Toistensa äitiyttä kommentoivat missi ja reality-julkkis Suvi Pitkänen, juontaja-bloggaaja ja viidakon tähtönen Katri Sorsa ja Seiskan tähtityttö Jannina Morkos. Henkilöiden julkisuusarvon jouduin googlaamaan. Ketään näistä en Pitkästä lukuun ottamatta kadulla tunnistaisi. Ohjelma vaikuttaa ensimmäisen jakson perusteella yhtä turhalta kuin siinä esiintyvät julkkiksetkin.
Ohjelman konsepti on lyhyesti tämä: äidit seuraavat toistensa arkea videolta ja käyvät vakoilemassa toistensa kotia. Viikon päätteeksi he pisteyttävät toistensa kodin ja kasvatustaidot. Eniten pisteitä saanut äiti voittaa Viikon äiti -tittelin.
Sarja koettelee feministin sietokykyä. Jo lähtökohtaisesti on järjetöntä kilpailla siitä, kenen kasvatusmetodit ovat ”parhaimmat”. Ja miksi juuri äidit? Niitä kasvatusnäkemyksiä kun riittää pilvin pimein niin miehillä kuin naisillakin. Ohjelman nimi onkin vähintään kyseenalainen. Miksi äitien välillä pitäisi vallita ”sota”, vaikka he olisivatkin kasvatusasioista eri mieltä? Miksi juuri naisten tulisi näissä lapsiin ja kotiin liittyvissä asioissa ”sotia”? Kodin siisteyden tai sisustuksen pisteytys on käsittämätön – miten ihmeessä ne voivat olla kriteerejä hyvässä vanhemmuudessa. Ja tämän ajattelutavan mukaan ilmeisesti juuri äidin vastuulla on kodinhoito?
Ennakkomainonta ja ohjelman nimi lupailevat dramaattisia toisistaan eroavia kasvatusnäkemyksiä ja niiden kiihkeää puolustamista, mutta vastakkaisuuksia ei varsinaisesti löydy. Alussa itseään lapsentahtiseksi hippivanhemmaksi mainostava Katri Sorsakin kääntyy lopussa idealisoimaan Suvi Pitkästä, joka tekee kahta työtä ja rahtaa 2-vuotiasta lastaan joka ilta kuntokeskuksen lapsiparkkiin pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Se siitä Sorsan lapsentahtisuuden ihanteesta.
Olisin kaivannut mukaan jonkun oikeasti äitiydelleen omistautuneen kestovaippailijan, kantoliinailijan tai taaperoimettäjän, niin että erilaiset näkemykset olisivat törmänneet. Mutta ehkä turhien julkkisten joukosta ei sellaisia löytynyt?
Onneksi avausjaksossakin sentään vähän paheksutaan. Joukon ainoan yksinhuoltajan Jannina Morkosin asuminen epätrendikkäässä luuserilähiössä (Vantaan Hakunila) aiheuttaa arvostelua. Kaksi muuta pintaliitojulkkista nyrpistelevät nenäänsä ja toteavat, etteivät voisi ikinä asua kyseisellä alueella. Lapsi kun on ”vanhemman armoilla” eli siis heidän mielestään kärsii seudulla asumisesta. Tietysti yksinhuoltaja saa lopulta myös vähiten pisteitä, kun kodista puuttuvat ne ”rakkautta huokuvat” parisuhdepotretit.
Pitkänen myös muisti kommentoida äitinä saamaansa arvostelua sillä iänikuisella ”nainen on naiselle susi” -hokemalla. Olisiko jo aika luopua tästä älyttömyydestä? Vai pyritäänkö ohjelmassa juuri vahvistamaan tätä kuuluisaa naisen synnynnäistä epälojaalisuutta? Vai mikä ohjelman funktio olikaan? Tuoda turhia julkkiksia jälleen iltapäivälehtien sivuille?
Sarjan sanoma ei ihan ensimmäisen jakson perusteella avautunut. On todella vaikea käsittää, miten tällaista ”äiti on kodin hengetär” -ajatusmaailmaa tukevaa ohjelmaa voidaan tehdä vielä vuonna 2015 Suomessa.
Kuva: Nelonen Media
Äitien sota, Feminismi, Jannina Morkos, Katri Sorsa, lapset arvostelu, nainen on naiselle susi, Suvi Pitkänen, TV, vanhemmuus