Aristoteles urheilukatsomossa, osa 1: Katharsista äärimmäisellä hetkellä | Sylvi

Sylvi kiertelee Aristoteleen kanssa urheilutapahtumissa ja arvioi tämän Antiikin viisaan ohjeistamana näkemäänsä. Suositeltavaa lukemista: Runousoppi..

Pääkuva: Jussi Paavilainen. Muut kuvat: Lena Salmi

Alku: peli on myös me ‒ yleisö

Se alkaa lupaavasti. Tennispelaaja Jarkko Nieminen kilpailee enää harvoin kotiareenoillaan Suomessa. Kun Suomen harvoihin ykkösluokan ammattilaisurheilijoihin kuuluva Nieminen osallistuu kansainväliseen turnaukseen Talissa Helsingissä, häntä saapuu seuraamaan enemmän kuin täysi katsomo. Niin paljon yleisöä, että miesten kaksinpelin finalistit, Nieminen ja slovakialainen Lukas Lacko suostuvat odottamaan, kunnes lipunmyyntijono oli tyhjentynyt.

Eikä kukaan hermostu. Ilmassa leijuu käsinkosketeltavasti tunne, että täällä palvellaan jotain yhteistä hyvää.  Ja tästä aasinsilta pelaajien alkulämmittelyynkin. Koska tenniksessä syöttö on englanniksi ’serve’, eli ’tarjoilla, palvella’, niin loppuottelijat lämmitellessään palvelevat palloja toisilleen. Takakentän pommitusta, verkolle nousuja, syöttöjä… herttaisessa sulasovussa. Niin se kai on, että ammattilaisurheilussa yleisöllä on hyvin tärkeä rooli pelintekijänä kuten varsinaisillakin osallisilla? Parempi siis lämmittää oma vastustaja kunnolla, saa katsomo enemmän vastinetta.

m_tennis3-468x351-2114351

Keskikohta: sankarin vaihtuvat roolit

Hmm, oliko tuo ottelua edeltänyt lämmittely vain rituaalia, kun Nieminen ja Lacko kauniisti toisilleen palloja serveerasivat. Varsinaisessa pelissä slovakki osoittautuu todelliseksi syöttökoneeksi. Ässien, läpisyöttöjen, ohella monet hänen lähettämistään aloituspalloista kun kimpoilevat Niemisen mailasta aivan täysin muualle kuin takaisin kentälle pelialueen rajojen sisälle.

”Lyhyitä nuo palautukset kyllä ovat. Jos ylisummaan Nieminen pystyy palauttamaan syötön takaisin. Ei taida Nieminen päästä peliin mukaan”, kommentoi katsomossa istuva tennisväkikin.

Kamoon, onhan siellä se peli, koko ajan käynnissä. Mistä lie suomen urheilukieleen pesiytynyt ilmaus ”päästä peliin mukaan” silloinkin, kun ollaan jo pelissä? Niin tai näin, yleisö kyllä on koko ajan pelissä mukana. Toisin kuin esimerkiksi jääkiekkoiluareenoilla, Talin tennispyhätössä jaksetaan ihan oikeasti kannustaa molempia. Mieltä lämmittävä ele, tennisyleisö ei buuaa vastustajan onnistumisille eikä taputa hänen epäonnistumisilleen. Mutta siis ihan vähän enemmän taputukset menevät kyllä suomalaiselle.

Aika nopeasti tämä peli kyllä tulee ‒ tasapuolisestikin ‒ taputeltua, alle tunnissa Lukas Lacko päihitti tennisrankkauksessa paremmin sijoittuneen Niemisen. Mitä tapahtui sankarillemme, näinkö sankarin ”auttajasta” Lackosta tulikin itse sankari? Auttajan ja sankarin roolit ikään kuin vaihtuivat?

Loppu: yleisö saa mielihyvänsä

Vaikka usein väitetään urheilun olevan draamaa, se ei pidä paikkaansa: urheilun ja draaman välillä ei ole yhtäläisyysmerkkejä. Toisin kuin teatterissa, jossa näytelmällä on ennalta määrätty loppu, urheilussa ei etukäteen tiedetä, mitä tuleman pitää. (Ei edes noissa kolikko-dopingeissa, koska raastupaan sopupelitkin tuppaavat etenemään.) Niin piti Niemisen ja Lackon kohtaamisen olla se kuulu selvä nakki. Suomalainen oli pelannut koko viikon kestäneen marraskuisen turnauksen tyylillä ja oli siis vastustajaansa korkeammalle rankattu.

No, vielä palkintojenjakoa odotellaan.  Katharsis, ylevöityminen, on saatava. Myös katsomossa. Ei kai ylitäysi yleisö turhaan vaeltanut tämän ATP-haastajatasoisen kilpailun loppuotteluun.

”Kiitos teille yleisö. Järjestävä seura, joka on nimeäni kantavan tennisakatemian yhteistyökumppani, lahjoittaa jokaisesta pääsylipusta osan tennisakatemian toimintaan. Lisäksi itse osoitan tästä turnauksesta saamani kaikki palkintorahat tennisakatemialle.”

Jarkko Nieminen ottaa sankarin viitan takaisin harteilleen.

tennis4-468x131-2038446

Aristoteleen arvio: hamartiasta katharsikseen

Katharsiksen, draamallisen mielihyvän kokeminen, jää kyllä viime tippaan, yleisö sai kokea sen vasta, kun varsinainen peli oli päättynyt. Jos katsojat olisivat lähteneet tennislehtereiltä heti pois, vallan kun kotiyleisön suosikki hävisi kamppailun varsin helposti, he olisivat jääneet katharsista vaille.

Kuitenkin tennisyleisö osaa jäädä paikoilleen kunnioittamaan pelaajia ja odottamaan palkintojenjakoa. Ja saa kuulla Niemisen hienot sanat. Sanat myötävaikuttavat katsojien samastumiseen: ”Kiitos, kun ostitte pääsylipun, niiden avulla tuetaan suomalaisnuorten tennisvalmennusta.”

Silti hamartia, päähenkilön tekemä kohtalokas virhe, on ottaa koville: ne liian lyhyiksi jääneet  syötön palautukset.  Se maksoi 6300 euroa pois nuorisotyöstä. Tuon verran Lackoa vähemmän Nieminen kuittasi loppuottelustaan.

Onneksi katsojillekin lankeaa hamartian hetkellä hyväntekijän rooli. Yleisöhän osallistui pääsylipuillaan nuorisovalmennuksen tukemiseen. Sankareita kaikki tyynni.

http://www.youtube.com/watch?v=feFiBtpAQkw
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATP-haastajakiertue
http://filosofia.fi/node/5562

Jaa:
facebook-4199799twitter-1437248google-9859623pinterest-6120879