Chantico, Turku, 3.10.2013 | Sylvi

Vieraileva toimittaja kirjoittaa ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Hänkin on kovin, kovin nälkäinen.

Olen varsin äimistynyt tästä kokemuksesta. Ei sanotuksi saa, tai ainakaan melkein.

Käytyämme Berliinissä Santa Mariassa pohdin, mahtaisinko koskaan päästä etsimään täydellistä meksikolaista vegaaniruokaa uudelleen. Suomestahan sitä ei kuitenkaan saisi. Joskus sitä on vaan maan perusteellisen väärässä.

Olin tulossa Turkuun kirjamessuja edeltävänä iltana, ja koska tiesin olevani nälkäinen, tutkailin etukäteen ravintolamahdollisuuksia. Chantico oli saanut hyviä arvioita, mutta olin hieman epäileväinen, koska arvioijilla ei kai voinut olla paljon vertailukohtia Suomessa. Raahauduin läheiseltä bussiasemalta ravintolaan väsyneenä ja nuhjuisena.

Minut otettiin iloisesti ja lämpimästi vastaan. Chantico on pieni ravintola, siisti mutta ei mitenkään erityisen näköinen. Lumo piilee ruoassa.

Sieltä saa myös olutta. Onneksi. Mojitoja ei, mutta eihän kaikki voi olla täydellistä.

Chantico ilmoittaa listallaan, että annoksista saa vegaaniversioita, ja kysellessäni asiaa etukäteen minulle ilmoitettiin viehättävästi: ”Vegaanisena onnistuu lähes kaikki listalta ja tarvittaessa vähän sen ulkopuoleltakin. Löytyy muun muassa soijasuikaleita ja vegaanista ranskankermaa.” Päätin kuitenkin tilata tacoja ilman soijasuikaleita, koska kasvisten käsittely on aina hyvä koetinkivi ravintolalle. Tarjoilija ehdotti, että minulle voitaisiin tehdä kolmen tacon valikoima erilaisilla täytteillä. Mikäs siinä. Tilasin vielä kylkeen paistettua riisiä ja muhennettuja papuja, koska, niin, olin nälkäinen.

Tacoannos maksaa alle kymmenen euroa, ja siihen kuuluu kolme perinteistä pientä lättyä täytteillä. Paikka leipoo pehmeät tacot itse. Ne olivat hyviä ja täytteet oivallisia. Kahdessa oli sekalaisia kasviksia, kolmannessa maissia ja poblano-chiliä ilmeisesti vegaaniseen ranskankermaan perustuvassa kastikkeessa. Kaikki olivat suussa sulavia. Mukana tuli kahta salsaa, joka olisi voinut olla tulisempaa, mutta napakka limen puraisu ja tuore korianteri korvasi tämän puutteen. Salsoja vaihtelemalla makuyhdistelmiä tuntui olevan loputtomasti. Onneksi oli ravintolassa yksin, että sain voihkia vapautuneesti nautinnosta.

Riisi oli aterian ainoa huono elementti ja oikeastaan yllättävän kälyinen näin loistavassa paikassa. Tämä puute kannattaisi korjata, sillä kuivahko pitkäjyväinen riisi pakasteherneillä oli hassu yllätys. Pavut sen sijaan olivat tajunnan räjäyttävän hyviä. Papusose höyrysi vielä pöydässä, ja päällä oli lusikallinen raikasta vegaanista ranskankermaa, jota oli joko vähän tuunattu tai se oli jotain ihan eri laatua kuin mihin olen törmännyt aiemmin.

Hyvä on. Olin väsynyt, nälkäinen ja rakastan Turkua. Uskokaa minua silti. Tänne kannattaa tulla syömään. Suunnittelen jo reissua kaupunkiin rakkaan vaimoni kanssa, jotta hän pääsisi jakamaan kokemuksen kanssani.

Chantico Maariankatu 1, Turku Ke-to 11.30-20

Pe-la 15-21

http://www.chantico.fi