Edustaja – Uusi Sylvi

Valtteri Raekallion fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin
30.10.–29.11.2014
Taiteellinen suunnittelu ja toteutus: Valtteri Raekallio
Runot ja setelirunot: Eino Santanen
Esiintyjät: Auri Ahola, Mirva Mäkinen, Eino Santanen, Valtteri Raekallio
Lavastus: Aino Koski
Tekninen suunnittelu: Lauri Lundahl

 star-1028003star-1028003star-1028003star-1028003star-1028003 

Esityksen kuluessa yleisöstä tulee paitsi itsensä, myös esiintyjien edustaja.

Mies riehuu hallitusti pitkin betonilattiaa. Frakkiin puettu keho pyörii ympäri, suorittaa akrobaattisia liikkeitä, hyppii, ottaa juoksuaskelia. Edessä nainen liikkuu hitaammin, ojentaa käsiään, jalkojaan, käpertyy nukkumaan yleisön talvitakkien villakankaiseen pesään.

Vai olenko se sittenkin minä itse, joka hypin, tanssin modernia breakdancea, hengästyn ja väsyn? Villakangas tuntuu lämpimältä, käteni sulkeutuu kevyesti nyrkkiin itsestään. Esitykseen bussimatkalla lyhytelokuvan työluettelon myötä ja teollisuushississä virittynyt, narikkamiehiä kiltisti totellut ruumiini reagoi ennen kuin ehdin ajatella. Horjahtelen, kunnes kuuluu tuotantoassistentin käsky: ”Eteenpäin!”

Valtteri Raekallio vie työryhmineen 52-jäsenisen yleisön matkalle seitsemään pisteeseen, todistamaan seitsemän kuvaelmaa, tanssiesitystä, performanssia, näkymää. Teollisuushalliin rakentuvaa kosmosta edeltää bussimatka ohi Kiasman, Sanomatalon, Eduskunnan, hautausmaan. Edessä messuaa matkanjohtajana videoäänenä Eino Santanen, Edustajan jokamieskasvoinen välittäjä, jonka läpilukemassa teoksessa, Tekniikan maailmat, on jokainen meistä nimenä mukana, muodossa ”xxxxx”.

Yleisöryhmässämme on joku, jonka luulen aluksi olevan osa esitystä, sillä hän raapii sukuelimiään niin innokkaasti koko ajan, että housuntaskuissa olevista kolikkovuorista syntyy liikkeen taustamusiikiksi sopivaa kilinää. Tajuan neljännen kuvaelman kohdalla, kun edessämme roikkuu viiden metrin verran runopaperiksi muuttuneita seteleitä, että hän onkin vain osa meitä, jonkin aivan muun kuin työryhmän edustaja. Äänimaailma on kuitenkin tämän hermostuneen pukumiehen ansiosta ainutlaatuinen.

Jokainen osio on rajalla olemista, koska sitä oleminen ylipäätään on, rajojen määrittämistä. Olipa kyse kehojen yhteenkietoutumisesta, yksittäisen tanssijan riivatuista liikekyvyistä tai toiseksi viimeisenä tavatusta apinaihmisestä, on heissä kaikissa jotain juuri minusta. Kun pariskunta liikkuu unenomaisen kauniin näyttämön läpi kohti kylpyammetta, tunnen kuinka reiteni taas jännittyvät, tukeutuvat parin kehoon. Hengähdän ulos pidätetyn huokauksen. Tarjolla olisi kiikareita, meille tarjotaan mahdollisuus ihohuokosten tirkistelyyn, mutta kukaan ei tartu niihin. Tässä kuvassa etäisyys on se, mikä tekee tilanteesta läheisen.

Teoksen tanssijat ovat huippuunsaviritettyjä edustajia ja kuoria, joiden sisällä on helppo olla, koska heihin voi luottaa täysin. Silloinkin kun rajaa edustajan ja yleisön välillä koetellaan – haukutaan toista huoraksi, nauretaan passikuvalle, tullaan vähän liian lähelle täysin alastomana – tuntuu kuin tässä olisi vanhojen kavereiden kanssa kokemassa jotain uutta.

Kaiken ympärillä on Santasen lausuma runous, jonka rytmiikkaan esiintyjät liikkuvat. Välillä on vaikea uskoa, että Tekniikan maailmat on itsenäinen teos, niin orgaaninen osa se on betonihallia, esiintyjien fysiikkaa, näiden maanisena sisäänpäin hehkuvia silmiä.

Lopussa itsensä edustajiksi muuttunut yleisö jää yksin pimeyteen, lavasteista purettuun tilaan. Joku ryhmästä toteaa: ”Joko se loppui? Tämä on kiusallista.” Kolikkojenkilistelijä lopettaa muniensa hivelyn ja rahan ääni katoaa oikealta puoleltani.

Tilaksi avartuneessa teollisuushallissa hohtavat Tekniikan maailmat -runoteoksen säkeet. Hypähtelen sanojen yli, astun rivien väliin vielä viimeisiä kertoja ennen kuin jätän hyvästit tanssijoiden askelten ja kehojen hankausjäljille lattiassa. Poislähtiessä kompastun hämärässä betoniseinän viereen jääneisiin korkokenkiin. Edustaminen, se on väsyttävää puuhaa.

[…]
aion asetella pääni
sinun loputtomassa meressä kelluvaan syliisi
jossa ei ole vastusta
jossa mikään ei ota minua vastaan
                             paitsi järkähtämätön laki
[…]

– Ote 9-osaisesta runosta Tekniikan maailmat, Eino Santanen: Tekniikan maailmat (2014)

Kuva: Marko Mäkinen

Esityksen nettisivut: www.raekallio.fi/edustaja

Jutun julkaisuun mennessä Edustajan jäljelläolevat esitykset on jo loppuunmyyty. On kuitenkin mahdollista, että lisäesityksiä tulee, joten tarkkaile lippuja myyvää sivustoa: holvi.com/shop/Edustaja

Edustaja, Eino Santanen, paikkasidonnainen, runous, tanssi, Tekniikan maailmat, Valtteri Raekallio, video