Elämäni Miehet osa 1/6 | Sylvi

Elämäni Miehet kertoo miesten ystävyydestä ja arkielämän epätavallisista seikkailuista. Sarjassa on tarinoita erityisistä miehistä, erityisistä tyyleistä ja siitä miten ne ovat syntyneet. Niin miehet kuin tyyli.

Jokaisen tyyli on korvien välissä. Päänupin kaitsemana se verhoaa bodypumpissa peilin edessä harjoitetun kympin vartalon tai tuo julki täysin oman yksilöllisen ja persoonallisen vahvuuden. Tyyli ja mies saatetaan kokea pinnalliseksi yhdistelmäksi. Varsinkin jos miehen stressitaso nousee maksimiin puhelimen akun loppuessa selfien postaushetkellä. Mutta aivan oma lukunsa on niiden miesten tyyli, joiden sydän vuotaa verta kaukokaipuusta ja joiden polut katoavat todellisuuden seikkailuihin. Tuolla jossain vaeltaa miesheimo, joka elää varjoissa ja kiitää ympäri maailmaa kuin Han Solo ystävänsä Chewbaccan kanssa universumeja.

6-468x298-2231266

Panu on helsinkiläinen palomies. Hän on asunut vuoden takaisin Helsingissä ja haluaa nyt toteuttaa unelmaansa, sitä mitä 11 vuotta kestänyt seikkailu ympäri maailmaa on hänelle opettanut. Ulkomailla vietetty aika on lähes neljäsosa hänen elämästään ja se on versonnut miehestä tyynen ja välittävän oman tiensä kulkijan. Me tapasimme viime kesänä Helsingin yössä. Olin varma että mies ei voinut olla suomalainen, kun näin hänet ensimmäisen kerran.

Cernin kellareissa

2000-luvun puolivälin tienoilla Panu matkasi töihin pelastustehtäviin Ranskan ja Sveitsin rajalla sijaitsevaan Cernin tutkimuskeskuksen hiukkaskiihdytinlaboratorioon. Lähdön syitä oli monia, kuten kenellä tahansa kotiseutunsa jättävällä nuorella. Erityisesti kiinnostus itsetutkiskelua ja vapautta kohtaan sysäsi hänen hiukkasensa kohti pitkää seikkailua maailmalla. Arjen luuppi kuluttaa ihmistä, Cernissä työskentely multikansallisessa ympäristössä vain lisäsi hänen mielenkiintoaan muuta maailmaa, ihmisiä ja kulttuureja kohtaan.

Työssä ansaittujen säästöjen turvin hän seurasi intuitiotaan ja hyvästeli syvällä maan alla sijaitsevan hiukkaskiihdytinlaboratorion. Matka jatkui pakettiautolla ympäri Eurooppaa. Koti oli auto ja hostellit. Maisemat ja ihmiset vaihtuivat tiuhaan. Reissaamisessa soi juuri se vapaus, jonka hän halusi elää kun oli vielä nuori.

“Matkustaminen opettaa näkemään asioiden samankaltaisuuden  erilaisuuden sijaan. Ihmisetkin ovat kulttuuritaustastaan huolimatta samanlaisia, olemme samaa lihaa ja verta”, Panu kertoo.

Rukousnauhojen paino

Panulla on kädessä kaksi paksua rukousnauhaa. Ne ovat muistona joogaterapiakurssista Intian Rishikeshistä. Sinne matka jatkui Euroopan ja Venäjän jälkeen. Ilman näitä asusteita ranteissaan hän ei olisi Panu.

“Matkustajana ei voi rakentaa kotia mihinkään, nämä nauhat ovat tavallaan myös koti itsessäni, ne antoivat myös turvaa”.

Hän ei ota niitä koskaan pois. Rukousnauhoilla on merkitys myös joogaharjoituksissa. Niiden painoon voi keskittää ajatuksensa pitkäkestoisten liikkeiden hakatessa kehoa.

Reissaajan pukeutumisessa on omat rajoitteensa kun laukku on ainoa vaatekaappi.

“Tyylini on saanut paljon vaikutteita surffareilta, kiipeilijöiltä, vapaalaskijoilta ja skeittareilta. Se on kerrospukeutumista, joka on autossa asumisen ja vaihtuvien lämpötilojen seurausta. Jos olisin  tällä hetkellä Aasiassa pukeutuisin käsinkudottuun kuvioituun vilttiin”.

Viltistä voi kietoa Marcelo Burlon tyylisesti ponchon harteille, sen voi kääriä auringolta suojaavaksi hupuksi tai se lämmittää jalkoja lantiolle solmittuna. Panu puhuu oikeaoppisen turbaanin käärimisestä. Tekniikoita kun on useita ja se kuinka turbaani kääritään osoittaa heimon ja statuksen. Turbaani on nomadien yleisin asuste ja sitä Panu on – nomadi.

3-468x318-8218616

Pelko on huono isäntä

Maailmalla seikkaillessa uutistulvaa puskevat tabloidit ja televisiolähetykset eivät aina ole lähettyvillä ja perhe ja sukulaiset ovat huonojen puhelinyhteyksien takana. Ulkopuolinen maailma jää auttamattomasti sivuun. Panu piti kotiin ajoittain yhteyttä ja kertomansa mukaan jokainen hänen tuntemansa matkaaja toistaa saman lauseen: kotona aika on aina pysähtynyt. Pelkoa hän ei matkustaessaan kokenut, koska seikkailu tuo omat näkökulmat uusiin asioihin. Selviytyminen tilanteissa vaatii pelon läpikäymisen.

“Pelko on kuin tuli, se on hyvä renki, mutta huono isäntä”.

Vaarallisia tilanteita on ollut monia, Panu on ollut vähällä hukkua, sairastanut denguekuumeen, syöksynyt 60 kilometrin tuntivauhdissa katuun ja ollut vaaratilanteissa kiipeillessään. Huonoina hetkinä pelko ei kuitenkaan ollut isäntä.

2-468x303-7400420

Ajallisesti Panun matka tai “seikkailu”, kuten hän itse tahtoo sitä kutsua, on valtavan pitkä, 11 vuotta Euroopassa, Aasiassa ja Australiassa. Se on ikuisesti tallennettu Panun muistoihin, mutta hän on halunnut jakaa osan siitä myös muille. Italialainen kuvausryhmä matkusti hänen mukanaan Kiinasta Etelä-Aasian kautta Australiaan. He dokumentoivat visuaalisesti hyvinkin näyttävissä maisemissa Panun retkeä, seikkailun iloja ja suruja sekä tavattuja ihmisiä koululuokista yksinäisiin vaeltajiin. Pääsin katsomaan tulevan dokumenttielokuvan trailerin. Se nostatti karvat pystyyn jo mystisen nimensäkin puolesta, mutta ennen kaikkea jo traileristakin voi aistia hänen ainutlaatuisen matkansa. Dokumentin tuotantoprosessi on vielä kesken Italiassa. Se on toivon mukaan nähtävissä kokonaisuudessaan pian.

Epilogi

Istun Panun 70-luvun sohvalla, se on kirkasta koivua ja vihreää nahkaa. Ikkunoista näkyy satamanostureita ilta-auringossa. Laskeutuvassa hämärässä ne heräävät dalimaisiksi norsun varjoiksi. Siperianhusky hakkaa villinä palloa lattiaan ja Panu skeittaa tolppien välissä kuin videopelissä. Tilassa henkii vapaus ja se on cool. Viimeinen kysymykseni kaikuu betonibrutalistisista seinistä: Entä mitä nyt? “Palomiehen ammatti on rakkaimpia asioita edelleen, siinä autetaan ihmisiä ja eläimiä”, kaikuu takaisin. Panu tulee myös sohvalle, nappaa kahvimukin ja jatkaa, “ Haaveenani on pelastustehtävien ohessa alkaa pitää joogaterapiatunteja, siinäkin autetaan ihmisiä”. Tästä alkaa seuraava seikkailu…

1-468x312-8362728

Jaa:
facebook-3078130twitter-1493113google-8181674pinterest-1866706