Raekallio corp.
Tanssiteatteri Hurjaruuthin näyttämö, Kaapelitehdas
Esitykset 2.–5.3.2016
Runon ja tanssin yhteistyö tuottaa vakavaa pohdintaa yksilön ja maailman tilasta.
Yleisön ei yleensä tarvitse esitystä katsoessa huolestua omasta positiostaan. Yleisö on yleisö, yleisö istuu yleisölle osoitetuilla penkeillä ja toimittaa yleisölle sisäänkirjoitettua tehtävää esityksen katsojana. Pitäisikö siis huolestua, kun Valtteri Raekallion ja Eino Santasen toinen yhteistyöproduktio Esitys – A Performance kehystää itsensä runoteoksella, jonka nimi on Yleisö?
Ei, ei pidä. Esiintyjien interaktiota yleisön kanssa pelkäävien kannattaa tosin hakeutua kolmanteen penkkiriviin tai ylemmäs, sillä on mahdollista, että Esityksen ensi-illan sokea vuorovaikutuspyrkimys toistuu. Fyysistä kontaktia alastoman Raekallion kanssa haluavien kannattanee pyrkiä Kaapelitehtaan näyttämön eturiviin, suunnilleen keskelle.
Mutta vuorovaikutus yleisön kanssa ei lopulta ole Esityksen ydintä. Sen pohjalla on viime lokakuussa esitetty Mirva Mäkisen ja Eero Vesterisen tanssiduetto Harjoitus rakkaudesta, joka Esityksessä pilkkoutuu ja laajenee kolmeen osaan. Näitä osia rytmittää Raekallion vimmainen tulkinta Santasen runosta, lavan vasemmalla puolella juokseva maailman väkiluvun laskuri ja oikealla puolella oleva ohjaajan tekniikkapöytä sekä näyttämön pienoismalli.
Välillä ohjaaja, lausuja ja tanssija Raekallio nousee jumalalliseen asemaan messuamaan esitystilan takaseinälle heijastettuun videoprojisointiin. Sitten hän sitoo silmänsä ja riisuu vaatteensa, kuten Edustajassakin, ja on hetken kuin alaston, vastasyntynyt ihminen, jonka silmät eivät vielä kunnolla näe.
Esityksen neljäs ja kenties näkymättömyydessään tärkein esiintyjä ei ole kuitenkaan vielä syntynyt. Seitsemännellä kuulla raskaana oleva Mäkinen tanssii Vesterisen kanssa välillä kaksinaisuutensa unohtaen, välillä siitä voimaa hakien. Kahdenkymmenen vuoden kontakti-improvisaatiokokemuksella pyöreävatsainen Mäkinen nostaa Vesterisen ilmaan, pyörittää ja on pyöritettävänä, suuttuu ja raivoaa, mutta myös hakee sellaista läheisyyttä, jota ei koskaan yhteisestä liikehdinnästä saa. Lopulta Vesterinen jää yksin yleisön kanssa. Yleisön, johon syntyy uusia jäseniä joka sekunti.
Oulussa ensi-iltansa saanut ja Oulun Tanssin Keskus JoJon kanssa yhteisesti tuotettu Esitys – A Performance on asiasta raskas teos, ylöspanoltaan riisutumpi malli mahtipontisesta Edustajasta. Sen teemat ovat valtavia maapallon liikakansoituksesta yksilön rakkaudenkaipuuseen ja näistä yli. Kahden ihmisen yhteinen tanssi ja liike saavat silmät kyyneliin, mutta seuraavassa hetkessä yhtenäisyyden illuusio rikotaan kyynisesti ja väkivaltaisesti.
Tunteiden ja ajatusten läikähtely laidasta toiseen tiiviin tunnin aikana on yleisöllekin haaste. Väliaikaa teos ei todellakaan kaipaa, mutta ehkä kuitenkin enemmän pituutta ja tilaa hengittää. Esitys on teos, jonka haluaa katsoa heti uudestaan, mutta kiirettä pitää, sillä Helsingissä näytöksiä on vain neljä. Onneksi purkamistarvetta ja omaa kokemusta voi jatkaa vielä hetken aplodien päättymisen jälkeen työryhmän tarjoamassa keskustelutuokiossa.
Taiteellinen suunnittelu ja toteutus: Valtteri Raekallio
Esiintyjät: Mirva Mäkinen, Eero Vesterinen ja Valtteri Raekallio
Runot: Eino Santanen
Valosuunnittelu: Jukka Huitila
Kuvat: Jukka Huitila
Jaa:
