Osa1. Saapuminen Roomaan 4.–5.5.2017
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Tätä matkaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Edellisestä Rooman matkasta oli kolmisen vuotta, mutta tällä kertaa suuntaisimme myös eteläisen Italiaan, Apuliaan, ”köyhän keittiön” eli cucina poveran luvattuun maahan. Olin tutustunut apulialaiseen keittiöön lähinnä lukemalla ja televisiosta katsomalla – ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten ihanan Rick Steinin sarjassa Mediterranean Escapes. Roomassa olin aterioinut sittemmin lopettaneessa Ulivi di Puglia –ravintolassa ja ihastunut etenkin Steinin ylistämään fave e cicoria –annokseen, josta lisää tämän sarjan myöhemmässä osassa. Ensin kuitenkin viettäisimme yhden päivän ja yön rakkaassa Roomassa.
En matkaile kovin usein, ja edellisestä käynnistäni Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli melko tarkkaan kaksi vuotta. Silloin vegaanitarjonta oli olematonta, mutta nyt Café Tori yllätti iloisesti selvillä vegaanimerkinnöillä. Tilasin soijalatten ja rouheisen hummussämpylän, jonka välissä oli hyviä grillattuja vihanneksia. Tämä oli kahvilasämpyläksi suorastaan oivallinen, ja tarjolla olisi ollut falafelkuskusateriakin isompaan nälkään. Lentoasemalla on näköjään myös O’Learys , mutta se oli nyt kiinni, joten en päässyt tutkimaan, olisiko siellä tarjolla Oumph!-aterioita. Joka tapauksessa asiat ovat edistyneet.
Saavuttuamme Roomaan ja kotiuduttuamme mukavaan hotelli Morganaan aseman lähellä pyörähdimme katsomassa tuttua kosmopoliittista Esquilinon uutta kauppahallia (Nuovo mercato Esquilino), jonka tuttu vihannesmyyjä vilahti muuten vuoden 2012 MasterChef Australia –ohjelmassa. Kauppahallilta kävelimme kohti Montin aluetta, jossa asuimme samana vuonna. Matkan varrella pysähdyimme pizza al tagliota tarjoavaan Zizzi Pizzaan, jonka olin löytänyt lähtöä edeltävänä unettomana yönä etsiessäni vielä hieman lisää ruokapaikkoja.
”Artesaanilaboratorioksi” itseään kutsuvan paikan vitriinissä ei sattunut olemaan vegaanista pizzaa sillä hetkellä, mutta ystävällinen myyjä lupasi, että he tekisivät sitä tuossa tuokiossa. Meillä ei ollut kiire. Tämän reissun ensimmäinen pizzapala olikin sitten aivan pimeän hyvä. Siinä oli ohut, rapea pohja, jonka päällä oli ”kastikkeena” inkivääristä perunamuusia. Täytteenä oli haudutettua punakaalia, hasselpähkinää ja kandeerattua inkivääriä. Kokonaisuus oli kummallinen yhdistelmä suomalaisia, venäläisiä ja italialaisia makuja, mutta se toimi täydellisesti! Perinteisestä pizza al tagliosta kuitenkin mentiin paljon kauemmas kuin esimerkiksi yhdessäkään Rooman Pizzariumin viritelmässä.
Saavuimme Montiin ja menimme saman tien jäätelölle ehdottomaan suosikkipaikkaamme Gelateria dell’Angelettoon. Valikoima oli hieman erilainen kuin viimeksi, jolloin olimme täällä syksyllä – roomalaiseen tyyliin sorbetitkin tehdään tässä ravintolassa kauden tuotteista. Niinpä esimerkiksi kaktusviikunaa ei ollut tarjolla. Otin suklaafondanttia, sitruunaa sekä minttua suklaarakeilla. Sanotaan jo tässä vaiheessa juttusarjaa, että Angeletto pysyi suosikkipaikkanamme. Ja vaikka olen ylistänyt esimerkiksi Porin Jätskibaari Vohvelin sorbettia, täytyy sanoa, että tähän verrattuna kaikki Suomessa syömäni jää silti kovin kauas. Vaimon tilaama vadelmasorbetti oli jumalainen kumppani suklaafondantille.
Illalla palasimme Montiin ja käväisimme hakemassa pizzapalat vanhasta suosikkipaikastamme Forno da Milviosta. Nyt tarjolla oli vain marinaraa eli pizzaa pelkällä tomaattikastikkeella, mutta minä pidän siitä. Söin perinteiseen tapaan taitetun pizzan Montin aukion suihkulähteen reunalla onnesta huokaillen. Tämä oli todennäköisesti paras pizza al taglio –tyylinen marinara elämässäni.
Kävimme myös parissa ruokakaupassa katselemassa vegaanituotteiden valikoimaa, sillä vaimoni oli huomannut sen laajentuneen räjähdysmäisesti edellisenä vuonna vieraillessaan kaupungissa äitinsä kanssa. Ja toden totta, Italiassa näyttää olevan käynnissä samanlainen vegaanibuumi kuin Suomessakin. Jatkossa ostaisimme tuotteita enemmänkin, mutta nyt tyydyin seitanilla ja sienillä täytettyyn tramezzinoon eli kolmioleipään huomiseksi junaevääksi. Tämä oli kiva yllätys, sillä yleensä kolmioleivissä käytetty leipä on leivottu maitoon.
Aamiainen hotelli Morganassa oli iloinen yllätys: ensi näkemältä tosi kahdeksankymmenlukulaista riisisalaattia, joka maistui tosi hyvältä, röstiperunoita ja muhevan makuisia kidneypapuja. Sain vielä soijalattea tilauksesta pöytään! Näillä eväillä oli hyvä suunnata etelään kohti Apulian viljelysmaita.
Hyvä kurkku, Hyvä kurkku Italiassa, Hyvä kurkku Rooma, Italia, Rooma