Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Vietin taannoin hieman yli kolme viikkoa Yhdysvalloissa. Pääosan ajasta oleilin piskuisessa pennsylvanialaisessa kaupungissa, vähäväkisemmässä kuin olen koskaan asunut. Olin viettänyt vain yhden illan ja aamupäivän New Yorkissa ennen maalle pakenemista, ja suurkaupungin kulttuurishokin jälkeen oli rauhoittavaa nähdä aivan toisenlaista Amerikkaa. Ahersin rakkaan ystäväni ja opettajani kanssa puutarhassa ja syvennyin lukemaan ja kirjoittamaan luonnonresursseista ja kehityskysymyksistä. Amerikkalainen yhteiskunta näkyi lähinnä jalkakäytävien puutteena, hämmentävinä uutislähetyksinä ja parilla visiitillä Acme- ja Giant-marketeihin.
Paluu New Yorkiin oli uusi kulttuurishokki tämän rauhan jälkeen ja kouriintuntuva muistutus niistä asioista, joihin olin uppoutunut pari viikkoa. Olin katsellut bussin ikkunasta pikkukaupunkia ja peltoaukeaa toisensa jälkeen – mutta elävän maaseudun sijaan näkyi enemmänkin vauraita taloja ja antiikkikauppojen keskittymiä niille ihmisille, joilla on (toinen) asunto kaukana kaupungin hälinästä. Mutta vasta Manhattanin silhuetin kohoaminen New Jerseyn jättömaiden takana muistutti kunnolla, että yhtä ei ole ilman toista. Suurkaupungilla on pitkät aineelliset ja poliittiset lonkeronsa, joita pikaisen vierailijan on vaikea aistia.
Vaikka kuinka olinkin lähtenyt matkalle tehdäkseni työtä ympäristö- ja resurssikysymysten parissa, lentoa valtameren yli oli ja on vaikea perustella itselleen. Nykymaailmassa siitä on tullut monille tuiki tavallista, vaikka kaiken ekologisen järjen mukaan sen pitäisi olla harvinaista.
Mutta kun nyt Amerikassa olin, oli kai kuitenkin syötävä. Vegaaniruoka on nykyään hyvin suosittua Yhdysvalloissa ja etenkin New Yorkissa sekä muissa kirjavammissa ja vapaamielisemmissä suurkaupungeissa. Siellä on myös käynnissä suuntaus, joka alkaa vihdoin näkyä Suomessakin: vegaaniruokaa eivät syö vain vegaanit, vaan minun tapaani muutkin ihmiset ovat kiinnostuneet ja innostuneet siitä. Suurella osalla ravintoloista on listallaan selvästi merkittyjä vegaaniannoksia.
New York, 12.4.
Vietin ensi alkuun New Yorkissa vain pari päivää, sillä tulin vastaan vaimoani, joka oli myös tulossa maahan tapaamaan pennsylvanialaisia ystäviämme ja näkemään maata, kun tällainen ainutlaatuinen tilaisuus tuli. New Yorkissa asuvat suomalaiset ystäväni tarjosivat minulle yösijan. Tässä vaiheessa en ehtinyt keskittyä kauheasti ruokaan, mutta tuli jotain sentään syötyä.
Cocoron
Pistäydyin lauantaina katsastamassa tulevaa asuinseutuamme Lower East Siden ja Chinatownin välisellä epäselvällä vyöhykkeellä – Chinatown kun laajenee hiljalleen kohti itää. Jo ennen asunnon vuokraamista olin tutkaillut kaupungin ruokapaikkoja ja etsinyt ensimmäiseksi tietoa tattarista tehdyistä sobanuudeleista, joita ei juuri suomalaisista ravintoloista saa. Ilokseni sain tietää, että soba on yksi uusia ruokainnostuksia kaupungissa, ja ihan kulman takana Delancey Streetillä sattui olemaan kaupungin kehutuin sobaravintola Cocoron. Ravintola oli jostain syystä suljettu, mutta onneksi Chinatownin puolelle Kenmare Streetille, parin korttelin päähän, oli lokakuussa avattu uusi paikka.
Pikkuinen ravintola vaikutti oikein sympaattiselta söpöilevine sarjakuvamaisine tunnushahmoineen. Palvelu oli ystävällistä ja aulista, ja pääsin aterioimaan tiskille, josta oli näkymä suoraan avokeittiöön. Listalla oli runsas valikoima vegaanivaihtoehtoja, ja olin iloinen huomatessani, että suosikistani kylmästä zaru sobasta oli tarjolla vegaaninen versio. Halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta, joten tilasin erikoislistalta lämpimän nuudelikulhollisen kombu-merilevällä.
En ollut käyttänyt kombua koskaan muuhun kuin liemen maustamiseen, tosin huonolla menestyksellä, sillä en koskaan saanut siitä hyvän makuista (ravintolassa olen saanut erinomaista kombu-lientä). En edes tiennyt, että sitä käytetään pääraaka-aineena. Levää oli keitossa pyreenä – se oli sose- ja liemikeiton välimuoto. Kombu on ilmeisesti melkoinen acquired taste, sillä tarjoilijat kävivät useaan otteeseen kysymässä, onko kaikki hyvin ja onko se nyt varmasti hyvää. Nautin kokemuksesta, vaikka maku ei ollutkaan ihan minun juttuni. Se oli juuri sopivalla tavalla hämmentävän ja epämiellyttävän rajamailla. En kuitenkaan voi suositella annosta kenellekään muulle kuin kombun ystävälle.
Joka tapauksessa päätin palata Cocoroniin myöhemmin kokeilemaan muitakin annoksia. Siitä lisää tulevissa kirjoitussarjan osissa. Sanotaan nyt etukäteen sen verran, että Cocoron oli kaikkiaan New Yorkin paras ravintolakokemus.
Kotisivu Cocoron
37 Kenmare Street
Chipotle
Luomuruokaa korostavalla Chipotle Mexican Grill -ketjulla on lukuisia ravintoloita Pohjois-Amerikassa ja Euroopassakin. Olin ollut ystäväni kanssa kävelyllä Central Parkissa ja tutustumassa Natural History Museumiin, ja tarvitsimme jotain iltaruokaa kämpille viemisiksi. Lähellä Amsterdam Avenuella oli Chipotle, joten suuntasimme sinne.
Tilasin mukaan kolmen tacon annoksen ravintolan omalla sofritas-tofupaistoksella, jossa oli runsaasti mausteita ja poblano-chiliä. Lisukkeeksi otin mustapapuja, koska pintopavuissa oli ilmeisesti jotain lihaa mukana, korianteririisiä ja muita peruslisukkeita.
Vaikka ruoka ehti viilentyä matkalla kotiin, se oli hemmetin hyvää. Annoksesta piti jättää pois joitain aineksia, mutta silti ei tullut lainkaan sellainen olo, että vegaaniannos olisi riisuttu tai vajaa. Guacamole oli erinomaista, ehkä parasta koskaan maistamaani – tosin Amerikasta saa ylipäätään todella hyviä avokadoja. Annoksessa oli paahteisuutta, tulisuutta ja pehmeyttä hyvässä tasapainossa, ja mukaan ottamani erinomaiset nachot antoivat rapeutta. Olin todella nälkäinen, enkä osaa sanoa, miten paljon se vaikutti arviooni, mutta kyllä tämä todella lähelle pääsi Turun edesmennyttä Chanticoa, ehkä sen ohikin. Ei huonosti ketjupikaruualta.
Kotisivu Chipotle
269 Amsterdam Avenue
New York, 13.4.
Cafe Europan, JFK Airport
Odottelin vaimoni lennon saapumista ja rajamuodollisuuksien hoitamista. Nälkähän siinä alkoi tulla. Kokemukset lentokenttäruuasta eivät ole kovin kummoisia, ja tutkailin kahviloiden valikoimaa epäillen. Ensimmäisestä ei löytynyt mitään, ja suuntaisin koomisesti nimettyyn ”eurooppalaiseen kahvilaan”. Suu loksahti auki, kun näin einesvalikoimassa monta eri vaihtoehtoa vegaanisia nuudeli- ja riisiruokia. Sobanuudeleita teki taas mieli, ja valitsin annoksen tofulla ja kasviksilla.
Tietysti annoksessa oli einesruuan maku ja kasvikset olivat hieman mössööntyneet. Siitä huolimatta se oli ihan hyvää ottaen huomioon, että söin ruuan kylmänä istuessani kalseassa odotushallissa. Välipalaksi vallan sopivaa, sillä ruuasta ei tullut annoksen runsaudesta huolimatta yhtään ähky ja se piti nälän pitkään loitolla.
Bare Burger, Long Island City
Lähdimme iltamyöhällä jet lagista kärsivän ja lennon jälkeen nälkäisen vaimoni kanssa vielä myöhäiselle illalliselle ja viettämään kaivattua aikaa yhdessä. Olimme tutkineet New Yorkin vegaaniruokaa tarjoavia ruokapaikkoja pitkään ja hartaasti ennen matkaa, ja luomu- ja lähiruokaa korostava kasvisystävällinen Bareburger nousi ehdottomasti to do (tai to eat)-listalle. Bareburgerilla on New Yorkissa useita ravintoloita, ja Long Island Citystä kävelyetäisyyden päästä löytyi sopivasti yksi.
Tilasimme kaksi Be My Burgeria eli vapaasti koottavaa purilaista laajalta vaihtoehtojen listalta. Otin itusämpylän, mustapapupihvin, vegaanista cheddaria, kikpapujauholla leivitettyjä ja uppopaistettuja sipuleita, pinaattia ja savukastiketta. Lisukkeiksi tilasimme ranskalaisia perunoita ja vegaanista coleslawia. Purilaiseni kyytipojaksi tilasin root beerin.
Purilainen oli herkullinen. Papupihvi oli onnistunut, ja etenkin paikallinen vegaanijuusto toimi purilaisessa loistavasti. Se oli venyvää ja rasvaista, kuten kuuluukin. Kovin isoja Bareburgerin purilaiset eivät kuitenkaan ole, joten niitä ei voi suositella amerikkalaisen ähkykokemuksen etsijöille. Hintavaa artesaaniruokaa, ei runsasta mättöä.
Bare Burger
Pääkotisivu
Vernon Boulevardin ravintolan sivu
48–19 Vernon Boulevard
New York, 14.4.
Lenwich Lenny’s
Kävimme ennen Pennsylvanian bussimatkaamme vilkaisemassa vielä Bryant Parkin seutua. Meillä oli sen verran kiire, että kunnon ateriaan ei ollut aikaa, vaan etsimme jotain nopeaa syötävää Port Authorityn bussiterminaalin läheltä. Emme olleet ehtineet suunnitella asiaa etukäteen, joten pistäydyimme ensimmäiseen paikkaan, josta saattaisi saada vegaanistakin. Newyorkilainen lounasravintolaketju ei tuntunut kaikkein hohdokkaimmalta valinnalta, mutta nyt haimme lähinnä polttoainetta.
Valinta osoittautui yllättävän onnistuneeksi. Lenwichistä näyttiin toimitettavan paljon lounaslaatikoita toimistoihin ja haettavan noutolounaita, mutta toimistotyöläisten lisäksi asiakkaissa oli rakennustyöläisiäkin. Väen kirjavuus teki lounastamisesta miellyttävämpää. Lista oli monipuolinen, ja voileipäosastolta löytyikin listalta suoraan vegaaninen versio. Mitään proteiinipitoista siihen ei kuulunut, mutta vihanneksia oli ilahduttavan runsaasti ja monipuolisesti. Avokado oli jälleen suussa sulavaa. Tällä pärjäsi oikein hyvin bussimatkan maaseudulle ystäväpariskunnan illallispöytään.
Lenwich Lenny´s
Kotisivut
202 West 40th Street
