Kummeli V | Sylvi

(Suomi 2014)
O: Aleksi Mäkelä
N: Heikki Silvennoinen, Heikki Hela, Heikki Vihinen, Timo Kahilainen, Kaisa Mattila.
K12
Ensi-ilta 19.2.2014

Äärimmäistä komediaa.

Tanskalaisilla on provokaattoriksi usein mainittu sketsihahmomainen elokuvanero Lars von Trier, mutta kyllä nyt on niin, että housuunsahan tuo paskoisi, jos Suomeen tulisi. Komediaryhmä Kummelin ja ohjaaja Aleksi Mäkelän Kummeli V haastaa katsojan ennenkokemattoman voimakkaasti miettimään suhdettaan sekä valkokankaalla nähtyyn että yleisemmällä tasolla myös huumoriin, nauramiseen, hyvän ja huonon maun käsitteisiin.

Varsinkin mainetta niittäneiltä, arvostetuilta tekijöiltä on hatunnoston arvoinen veto lähteä tekemään elokuvaa näin ilkeällä asenteella. Kummeli V on nimittäin tietoinen provokaatio, ja rohkea kommentti suomalaisen sketsiviihteen tasosta. Sen neljässä toisiinsa risteytyvässä tarinassa seikkailee henkilögalleria, jonka rinnalla Putouksen sketsihahmokilpailun heikoimmatkin lenkit vaikuttavat mietityiltä, loppuun saakka hiotuilta ja todellisuuteen uusia kulmia avaavilta. On vimmaisesti pierevää ja päälle hohottavaa, totta kai soittotaidotonta kanttoria. On elämäänsä väsynyttä, viinaa ryystävää kohutoimittajaa. On tärkeilevää ja näkemyksetöntä elokuvaohjaajaa, kuolaavia ja huutavia maaseudun asukkaita ja kommunikaatiokyvyttömiä heviurpoja.

Voisi luulla, että elokuvan käsikirjoittaneet Kummeli-visionäärit Heikki Vihinen, Timo Kahilainen ja Heikki Silvennoinen ovat vain kelpuuttaneet mukaan ihan kaikki ideat, paskimmatkin, ja mitään muuta kuin paskaa nyt ei ole sen kahvitunnin aikana sattunut tulemaan, kun käsikirjoitus on laadittu. Kummeli V:n huonous on kuitenkin niin toisesta sfääristä, niin satumaisen puhdasta ja äärimmäistä, että kyse ei mitenkään voi olla sattumasta.

Kummeli V on provokaatio, ja samaan aikaan se on omalla tavallaan kokeellista elokuvaa. Se on ihmiskoe, jonka tarkoitus on testata, meneekö tällainen kusenhajuinen puskafarssin irvikuva Suomessa vuonna 2014 läpi. Jos ja kun elokuva tyrmätään ja katsojat vihaavat sitä, uskon Mäkelän ja Kummelien nauravan koko matkan elokuvasäätiöön – säätiöhän on tukieuroineen (450 000) ollut poikien vitsissä koko ajan mukana. Jos ja kun leffan tasosta nousee valtava skandaali, siitä seuraava julkinen keskustelu palauttanee suomalaisen huumoriviihteen raiteilleen, ehkä luomaan jotakin uutta ja raikasta.

Kummelin sketsisarjat olivat aikanaan uraauurtavia, elokuvatkin parhaimmillaan ihan kädenlämpöisen mukavia. On hienoa, että nyt on uskallettu ottaa kokonaan uusi suunta metaelokuvan syövereihin. Vain nolla tähteä Kummeli V saa siksi, että pikkusieluisen kriitikon on tärkeää osoittaa lähipiirilleen tajunneensa, että koko elokuva on niin sanotusti läppä.