(Like Dandelion Dust, USA 2009)
O: Jon Gunn
N: Mira Sorvino, Barry Pepper, Cole Hauser, Kate Levering, Maxwell Perry Cotton
K12
Julkaisu 9.6.12
Draama heruttelee kyyneleitä huoltajuuskiistalla.
Dvd-julkaisu on saanut saman suomenkielisen nimen kuin Stephen Frearsin ohjaama The Hi-Lo Country (1998) aikoinaan. Siinä missä aiempi elokuva kuvasi lännenmiesten arvojen hautautumista yhteiskunnan muutoksen alle, uudempi elokuva kertoo huoltajuuskiistasta. Molemmat ovat tunteita herätteleviä draamoja.
Ja tälläkin kertaa vastassa on kaksi erilaista elämäntapaa. Hulppeassa merenrantatalossa asuvat Jack (Cole Hauser) ja Molly Campbell (Kate Levering) ovat adoptoineet poikansa Joeyn (Maxwell Perry Cotton) vauvana. Nyt poika on yksityiskoulua käyvä lapsi.
Lapsen biologiset vanhemmat Wendy (Mira Sorvino) ja Rip Porter (Barry Pepper) paikkaavat välejään jälkimmäisen päästyä vankilasta. Väkivaltainen alkoholisti on parantanut tapansa ja haluaa nyt myös saada lapsensa takaisin.
Vastakkain ovat kasvatusvanhempien ja biologisten vanhempien edut, mutta myös kongressiedustajien kanssa lounastava yläluokka sekä raskaita töitä paiskiva työväenluokka. Erot ovat osoittelevia. Karen Kingsburyn romaaniin pohjaavassa draamassa onkin kohdunvuokrausta vaille kaikki kertakäyttöisen ja kliseisen tv-elokuvan ainekset.
Tasaiset näyttelijät pelastavat Jon Gunnin hataran draaman katselukelpoiseksi ja emotionaalisella lypsyllä onnistutaan varmasti heruttamaan muutama kyynelkin. Minne tuuli kuljettaa kulkee kuitenkin siitä, mistä aita on matalin. Äidit ovat uhrauksissaan liki täydellisiä ja loppu ennalta-arvattava.
Tarinassa pistäydytään myös haitilaisessa orpokodissa. Elokuva olisi rohkeammin voinut rinnastaa orpojen tilanteen amerikkalaispojan tapaukseen. Heitä ei halua kukaan, kun taas Joeysta tappelee kaksikin perhettä.
Jaa:
