Modern Sky Helsinki 28.–29.8.2015 – Uusi Sylvi

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

Helsingissä ensimmäistä kertaa järjestetyn Modern Skyn puitteet ja ohjelmisto olivat kunnossa, vain yleisö puuttui.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy alueeseen. Se on tyylikäs, Hietalahden satamateollisuusalueen uusiokäyttöä parhaimmillaan. Rankkasade on loppunut hetki sitten ja puolen tunnin sisällä koetaan liki filmaattinen alueen valaistuminen ja kuivuminen. Kyllä nyt kelpaa kuunnella musiikkia, vaikka sitten selvinpäin, sillä perus-Heinekenin (0,33 l) 6 euron hinta ei varsinaisesti houkuttele juopumaan.

Mutta missä on festivaalikansa? Modern Sky Helsingin debyytti näyttää kovin autiolta perjantaina puoli kuuden aikaan, eikä tilanne sanottavasti parane kaksipäiväisen festivaalin missään vaiheessa. Kiinnostavimmat keikat saavat ihmiset ryhmittymään lavojen eteen, mutta päätunnelma on tyhjä, asfalttikentät seisovat yhtä hiljaisina kuin paljon mainostettuja gastronomisia nautintoja tarjoavat (yhden ainoan firman) ruokakärryt.

modernsky5_orupold-468x311-1212984

Samaan aikaan järjestetty EARS-tapahtuma on tuonut paikalle lappukaulaisia vieraita ja kun tarkemmin katsoo, näyttää jokaisella vastaantulevalla tai keikkoja katsovalla olevan jokin lappu kaulassa. Ei mikään ihme, jos tunnelma on puitteista huolimatta laimea: meitä median edustajia, guest-passilaisia, EARS-jengiä, artisteja ja muuten vain vapaalippulaisia on paljon. Maksava yleisö puuttuu liki kokonaan. Tai siltä se ainakin osallistujasta tuntuu. Toivon vilpittömästi olevani väärässä.

Sitraprogejumitusta ja Kiinan Kathleen Hanna

Modern Sky on samalla nimellä eri maissa järjestettävä festivaali, jonka tarkoitusperä on mainio: esitellä aasialaisten pop-muusikoiden antia Helsingissä, Seattlessa ja New Yorkissa. Suomalaisista taas Mirel Wagner edustaa Seattlessa. Helsingin Modern Sky on selkeästi Club Niubin looginen jatke: kahden päivän festivaalin esiintyjissä on kattava edustus poppia, rockia ja tanssimusiikkia Koreasta, Kiinasta, Japanista, Thaimaasta, Myanmarista ja pohjoismaista.

Ja kyllä, Helsinkiä hemmoteltiin muun muassa sellaisilla nimillä kuin Nova Heart ja Kikagaku Moyo. Ai että mitä? En minäkään niistä aiemmin mitään tiennyt, kunhan sain kiinalaisilta tuttavilta pari vahvaa suositusta, ja sattumalta nähdyn japanilaisen kahden kitaran ja yhden sähkösitran Kikagaku Moyon voisi samantien buukata uudestaan Helsinkiin klubikeikalle.

olympus-digital-camera-28 Helen Feng, Nova Heart Kuva: Johanna Siik

Pekingiläinen Nova Heart henkilöityy vahvasti Berliinissäkin vaikuttaneeseen Helen Fengiin, jonka lavaesiintymisessä on samaa teen-lavalla-mitä-huvittaa-ja-näytän-helvetin-hyvältä-sitä-tehdessäni-charmia kuin riot grrrl -kuningatar Kathleen Hannalla. Kiertuekitaristilla vahvistetun trion isoin etu suhteessa viikonlopun muuhun itselleni uuteen antiin on se, että sillä on paketissaan ihan oikeita biisejä ja festarin tulisin rumpali. Hedgehog, Kuang Program ja Re-Tros olivat bändeinä kaikki ”ihan kivoja ja hyviä”, mutta mieleen ei oikein jäänyt mitään paitsi päässä junnannut lauseen alku: ”Tää kuulostaa ihan The Strokesilta/äskeiseltä biisiltä/perus-industrial shoegazelta…”

Joukkokitarahurmoksesta teknoyllätykseen

Ei niinkään yllättäen festarille oli buukattu Suomesta live-aktien parhaimmistoa, vain Jukka Ja Jytämimmit (RIP) puuttui. Noah Kin hoitaa tilanteet kotiin viimeistään tämän kesän myötä kuin kuka tahansa pitkän linja ammattilainen ja Jaakko Eino Kalevilla oli Nosturin sisälavalla yleisöä ruuhkaksi asti.

s_modernsky11_orupold-468x311-4126126 Noah Kin s_modernsky7_orupold-468x311-4577195 Teksti-TV 666

On vielä todettava kotimaaylpeänä, että Teksti-TV 666:n jokainen esiintyminen on ihme: en muista koskaan nähneeni viiden kitaristin riehuvan, fiilistelevän ja soittavan yhdessä niin törkeän hyvin kuin tämän bändin kohdalla. Kitara on jo soittimena niin yksityinen ja egorunkkailua pönkittävä, että muutamia kertoja on Tekstareiden live-harmoniaa tullut hämmästeltyä. Yleisössä pistivät tanssiksi myös Kikagaku Moyon miehet, vaikka laulukieli pörinän alla suomea olikin.

Mitä Modern Sky Helsingistä sitten jäi lopulta käteen? Omalta osaltani riekuin paikalla viimeiseen pilkkuun asti, sillä Kathrina-laivalla teknottuani ja Helen Fengille jotain fanilässytystä jokellettuani tanssin läpi kotimaisen C4B4Lin setin Nosturin sisätiloissa. Puolentoista tunnin aikana havaittu festivaaliyleisön ja paikan järjestysmiesten käytös tuli tiivistäneeksi olennaisen festivaalin tunnelmasta. Meille noin 40 innokkaalle ihmiselle esiintyy maailmanluokan tanssittaja-DJ ja kun joku uskaltautui olutpullon kanssa eturivin alueelle, tuli sivusta järjestysmies komentamaan tämän pois. Sen jälkeen ei kukaan enää uskaltanut astua kolmea metriä lähemmäs lavaa.

Kun C4B4L väänsi viimeisen nappulansa hiljaiseksi, havaitsin vieressäni ja takanani yhteensä viisi ihmistä ja lappukaulaisia henkilökunnan edustajia. Paikan takaosassa murjotti muutamia pariskuntia kaljatuoppiensa äärellä. Vaikka omassa kropassa sykki tanssi ja halutti jatkaa aamuun asti (niinkuin edellisen illan 25×25-tapahtuma Kaapelitehtaalla mahdollisti), yleinen tunnelma sai vähin äänin ottamaan oman vesipullon käteen ja poistumaan paikalta lämpimään elokuun yöhön.

s_modernsky1_orupold-468x311-8458182 Re-Tros (Kiina) s_modernsky3_orupold-307x450-2842576 Modern Sky -lava

s_modernsky2_orupold-468x311-7473586

s_modernsky9_orupold-468x311-7556674

s_modernsky13_orupold-468x311-4728590 Kate Boy (Ruotsi)

s_modernsky12_orupold-468x311-8106817

Aasialainen pop, Aasialainen rock, C4B4L, festivaali, Hedgehog, Helen Feng, Hietalahti, Jaakko Eino Kalevi, Kikagaku Moyo, Kuang Program, Modern Sky, Modern Sky Helsinki, Noah Kin, Nova Heart, Re-Tros, Teksti-TV 666