Polisse – Uusi Sylvi

Ranska 2011
O: Maïwenn
N: Karin Viard, Joeystarr, Marina Foïs, Frédéric Pierrot, Nicolas Duvauchelle.
K16
Julkaisu: 14.4.2012

 star-8869766star-8869766star-8869766star-8869766 

Lastensuojeluyksikköä kuvaava elokuva on ahdistava, säälimätön ja rankka, siis onnistunut.

Maailmassa on liian paljon sairaita paskiaisia, jotka tekevät pahaa lapsille. Tämä on ensimmäinen ajatus, joka nousee mieleen, kun seuraa ranskalaiselokuva Polissen alkuhetkiä. Myönnän, että nelivuotiaan tytön äitinä minussa nousee raivokas inho, joka talttuu ainoastaan sillä, että painan hetkeksi pausea ja käyn katsomassa levollisena nukkuvaa lastani.

Elokuva, joka herättää näin voimakkaita tunteita, on onnistunut ainakin katsojansa puhuttelemisessa. Ranskalaisen näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja Maïwennin kolmas pitkä ohjaustyö on ahdistava ja säälimätön kuvaus pariisilaisen lastensuojeluyksikön arjesta.

Ennen kuvausten alkua Maïwenn kulki kuukausia oikean lastensuojeluyksikön mukana Pariisin kaduilla. Polisse ei kuitenkaan missään vaiheessa lipsahda sosiaalipornon puolelle, vaan tapauksista kerrotaan melkeinpä kliinisen toteavasti.

Ohjaaja Maïwenn esittää elokuvassaan myös Melissaa, arkaa ja vetäytyvää valokuvaajaa, joka on palkattu dokumentoimaan poliisiyksikön työskentelyä. Valitettavasti juuri Melissan outo roolihahmo ja tämän hapuileva romanssi yksikön yhden poliisin Fredin (räppäri Joeystarr) kanssa ovat muuten kelvon poliisidraaman heikointa antia.

Onneksi Polissen pääpaino on silti todellisuuteen perustuvissa tapauksissa ja lastensuojeluyksikön toiminnassa sekä sen työntekijöiden välisissä jännitteissä.

Maïwenn näyttää viehtyneen paitsi elokuvailmaisun dokumentaarisuuteen myös tyypillisesti ranskalaiseen, runsaan polveilevaan dialogiin. Nämä molemmat seikat nousivat esille jo naisen aiemmissa ohjaustöissä Pardonnez-moi (2006) ja Le bal des actrices (2008).

Cannesin jury-palkinnon voittaneessa Polissessa Maïwenn on onnistunut hiomaan sirpaleisen ja hektisen kerronnan toimivimpaan mahdolliseen muotoon. Kyseessä on silti ennen kaikkea ensemble-elokuva, joka saavuttaa huippunsa hienoissa roolisuorituksissa, erityisesti Karin Viardin Nadinessa ja Marina Foïs’n Iriksessä.

Myös muutamat intensiiviset kuulustelukohtaukset ovat pysäyttäviä. Niin poliisit kuin katsojat joutuvat huomaamaan, ettei totuus ole koskaan yksiselitteinen, kaikkia hirviöitä ei rangaista, eivätkä kaikki selviä koettelemuksistaan hengissä. Onneksi rujojen ihmiskohtaloiden lomaan mahtuu myös riehakasta iloa ja toivonpilkahduksia.

Polissea ei voi suositella raastavan aihepiirinsä vuoksi oikeastaan kenellekään, varsinkaan pienten lasten tai teini-ikäisten vanhemmille – niin lohduton sen maailmankuva ajoittain on. Hyvän elokuvan ei ole kuitenkaan tarkoituskaan päästää katsojaansa helpolla. Siksi Polisse kannattaa katsoa.

cannesin jury-palkinto, Joeystarr, Karin Viard, lastensuojelu, Maïwenn, Polisse