Snowpiercer | Sylvi

(Etelä-Korea – USA 2013)
O: Joon-ho Bong
N: Chris Evans, Jamie Bell, Tilda Swinton, Ed Harris, John Hurt
126 min
Ensi-ilta 11.7.2014

 star-7666358star-7666358star-7666358half_star-1045104 

Tulevaisuusvisio kulkee eteenpäin kuin juna, mutta määränpää saavutetaan sentimentaalisesti köhien.

Snowpiercer on totaalisimpia luokkayhteiskunnan kuvauksia elokuvan historiassa. Ilmastonmuutoksen estämiseksi tehdyt kemikaalikokeet ovat jäädyttäneet Maan elinkelvottomaksi, ja vuonna 2031 viimeiset muutama tuhat ihmistä elää junassa, joka kiertää maailmaa kahdeksattatoista vuotta jään ja lumen keskellä.

Junaa hallitsee ankara kuri ja järjestys, jota pidetään sotilasvoimin pystyssä. Peräpäässä matkustaville alaluokkaisille sanotaan, että jokaiselle on tietty paikkansa yhteisössä, joka on ennalta määrätty. Kaikki yritykset muuttaa järjestystä johtavat vain tuhoon.

Näinhän hallitseva luokka meille sanoo. Yhteiskunnalliset rajat ja erot ovat olemassa sen takia, että kaikki hyötyisivät, merkitsi se sitten toisten oikeuksien polkemista tai näiden pitämistä nälässä, syöttämällä heille torakoista tehtyjä limaisia proteiinipatukoita.

Snowpiercer myös näyttää, miten erilaiset demagogit pitävät tätä keinotekoisesti luotua järjestystä yllä puheillaan ja teoillaan. Elokuvassa opetus ja uskonto ovat olemassa vain palvellakseen yläluokan hyvinvointia ja erottautumista likaisesta ryysyläisproletariaarista.

Tällä ryysyläisproletariaatilla on tosin luokkatietoisuus, vaikka he eivät osallistukaan työhön, vaan ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyödyttömiä hallitsevalle luokalle. Vakaa ja miehinen Curtis (Chris Evans) johdattaa junan peräpään aliravitut ja huonokuntoiset ryysyläiset kapinaan. Kapina ei ole ensimmäinen junassa, mutta aiemmista poiketen tällä on mahdollisuudet onnistua: joku auttaa kapinallisia ja lähettää junan etupäästä heille salaperäisiä viestejä.

Korealainen Joon-ho Bong (The Host, Mother, Memories of Murder) on tehnyt upean ja näyttävän siirtymän suureen Hollywood-tuotantoon – jota on tosin tukenut myös Etelä-Korean valtio. Snowpiercer perustuu ranskalaiseen sarjakuvaan Le Transperceneigeen, joka ilmestyi alun perin jo vuonna 1982. Jacques Lobin ja Jean-Marc Rochetten sarjakuvaa ei ole Suomessa julkaistu, mutta se vaikuttaa hyvin ajankohtaiselta edelleen. Joon-ho Bongin ja Kelly Mastersonin käsikirjoitus paaluttaa tarinan lähemmäksi 2010-luvun keskusteluja. Kyse on kärkevästä yhteiskuntakommentista, jota sävyttävät raju väkivalta sekä groteskit ja surrealistiset kohtaukset.

Aivan loppuun asti Joon-ho Bongin juna ei kuitenkaan tunnu pääsevän. Elokuvan lähtökohtaa voi pitää oikeutetusti epäuskottavana: jos on olemassa teknologia, joka kuljettaa junaa loputtomiin ympäri maailmaa, on varmasti olemassa myös teknologia, joka pitäisi saman määrän ihmisiä elossa myös järkevämmissä olosuhteissa. Juna on tietysti eteenpäin päämäärättömästi kiitävän yhteiskunnan metafora, mutta joku järki metaforissakin!

Lisäksi elokuvan monet groteskiudet eivät aina tunnu perustelluilta (joskin lopun yllätyskäänne saattaa selittää niistä joitain), samoin elokuvan huumori tuntuu liioitellulta ja osoittelevalta, varsinkin kohtauksessa, jossa junan koululaiset esittävät junan keksijälle tarkoitetun ylistyslaulun.

Elokuvan vaikutteita ei tarvitse etsiä kaukaa. John Hurtin esittämä hauras hahmo, joka on toiminut kapinan kipinänä alusta alkaen, on nimeltään Gilliam. Monty Pythoneihin kuuluneen Terry Gilliamin elokuvat ovatkin samanlainen yhdistelmä rajua ja osoittelevaa yhteiskuntakritiikkiä ja groteskia huumoria, joka ei aina toimi.

Joon-ho Bongin ja Gilliamin elokuvien hyvät puolet kuitenkin peittoavat huonot puolet.

Snowpiercerin lopetus vain on valitettavan löperö ja sentimentaalinen. Onkohan jossain studion kovalevyllä olemassa vaihtoehtoinen, synkempi lopetus?

Jaa:
facebook-7231583twitter-5311252google-2054178pinterest-4240957