Täällä | Sylvi

Wisława Szymborska: Täällä
Savukeidas, Turku 2012
Suomennos Martti Puukko 
57 s.

 star-3737753star-3737753star-3737753star-3737753 

Wisława Szymborskan katse on ironinen ja lempeä.

Täällä on puolalaisen Wisława Szymborskan viimeinen runokokoelma. Runoilija kuoli keuhkosyöpään tämän vuoden helmikuussa, 88-vuotiaana. Häneltä jäi kesken runokokoelma, joka kulki työnimellä Nyt riittää.

Wislawa voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1996. Vaikka runokirjat myyvät yleensä vähän, niin Puolassa Szymborskan teokset ovat myyneet isoja painoksia. Hän on myös laajalti käännetty. Häneltä on suomennettu kuusi teosta.

Teoksen jälkisanoissa suomentaja kertoo herttaisen ja pienimuotoisen tarinan siitä, kuinka osallistui kutsuihin Szymborskan luona. Szymborska vaikuttaa olleen miellyttävä ja vaatimaton ihminen.

Pitkän uransa aikana vain noin 250 runoa julkaissut runoilija kutoo jokaisen tekstinsä jonkin painavan sanottavan tai oivalluksen ympärille. Jokainen Szymborskan runo tuntuukin siksi niin merkittävältä ja jättää tavallista pysyvämmän muistijäljen. Esimerkiksi runo Teini-ikäinen käsittelee sekä hauskasti että riipaisevasti sitä, kuinka valtavasti ihminen muuttuu vuosien kuluessa. Runo alkaa: ”Minä – teini-ikäinen? / Jos hän yhtäkkiä seisoisi edessäni, / pitäisikö minun tervehtiä häntä kuin jotain läheistä, / vaikka hän onkin minulle vieras ja etäinen.”

Runollisia tutkielmia

Runoudessa on viime vuosina ollut muodissa hyvin kokeileva tyyli, mutta Szymborskan runot eivät kuulu siihen sarjaan. Hänen säkeensä ovat helposti ymmärrettäviä ja tarinallisia. Siksi hän varmaan onkin suuren yleisön suosiossa. Szymborskan runot ovat myös helpommin käännettävissä kieleltä toiselle kuin runsaasti sanaleikkejä ja assosiaatioita sisältävät runot.

Osa lukijoista pitää häntä liian proosallisena ja yksinkertaisen toteavana runoilijana, osa taas arvostaa hänen selkeyttään ja pohdiskelevaa tyyliään. Itse kuulun jälkimmäisiin, sillä Szymborskan filosofisia ajatuksia on kiinnostavaa lukea eikä lukija jää turhautuneena harhailemaan kimurantin muotokielen keskelle.

Szymborska on ennen kaikkea älyllinen ja tutkiva runoilija. Hänen runojaan on kuvattu runomuotoisiksi pienoistutkielmiksi, mikä kiteyttää hyvin hänen tiiviin ja pohdiskelevan tyyliinsä sekä tekstien rauhallisen tunnelman. ”Tutkielmat” ovat usein sivun tai parin pituisia. Hänellä tuntuu olevan kirjoittaessaan pilkettä silmäkulmassa, sillä tekstit sisältävät paljon ironiaa ja paradokseja. Lisäksi teksti kertovat humaanista maailmankuvasta.

Lyyrikko kritisoi ihmisten sivistymättömyyttä ja pienisieluisuutta, mutta suhtautuu myös lempeän ymmärtäväisesti yksilöiden heikkouksiin ja kykyjemme rajallisuuteen. Hän käsittelee paljon eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi kokoelman runossa Terroristit hän tuo esiin terroristien inhimillisyyden ja arkisuuden, mutta samalla myös heidän tuhoisan pakkomielteensä väkivaltaan ja kuolemaan.

Jäljelle jää toivo

Szymborska käsittelee usein ihmisen roolia yhteiskunnassa ja maailmassa, kuten kokoelman aloittavassa nimikkorunossa Täällä: ”Elämä maan päällä tuntuu melko reilulta kaupalta. / Esimerkiksi unista et maksa senttiäkään. / Harhakuvitelmista – maksat vain menettäessäsi ne.”

Niin kuin aikaisemmissa teoksissaan, myös uudessa kokoelmassa runoilija kirjoittaa itse kirjoittamisesta ja sen haasteista. Runossa Ajatus runon minä, runoilija, kiistelee vielä syntymättömän runon kanssa siitä, onko hänellä kykyä kirjoittaa runo ylös paperille: ”Tietty ajatus saapui luokseni / värssyksikö?, runoksiko? / Hyvä on – sanon – jää toviksi, rupatellaan.”

Välillä runoilija unohtaa hetkeksi sodat, riidat ja kärsimykset, ja pysähtyy ihailemaan elämän kauniita puolia. Lyhyt runo Vermeer kuvaa haltioitumisen hetkeä ja esteettistä mielihyvää mestarillisen maalaustaiteen ja arjen koskettavuuden äärellä: ”Niin kauan kuin tuo Rijksmuseumin nainen / maalatussa hiljaisuudessa ja keskittyneisyydessä / kaataa päivä päivän jälkeen / maitoa kannusta ruukkuun / ei maailma ansaitse / maailmanloppua.”

468_400_ra_sylvi-7904290