Tampere Film Festival 2013 Kokeellinen leffamaakari Filippiineiltä – Uusi Sylvi

Tampereen elokuvajuhlat ovat jo monena vuonna esittäneet tuntemattomien elokuvamaiden filmiaarteita. Tänä keväänä vuorossa on filippiiniläinen elokuva, joka on pysytellyt näkymättömissä ainakin Suomen kaupallisessa ohjelmistossa. Tarjolla on jälleen kerran lyhyeen muotoon pakattua faktaa ja fiktiota.

Filkkarien filippiiniläisen ohjelmiston kokeellisempaa päätä edustaa festivaalin vieraaksikin saapuva Raymond Red. Vuonna 1965 syntynyt tekijä on opiskellut kuvataiteita ja valokuvaamista, mutta siirtyi elokuvan pariin hyvin varhain 1980-luvun alussa. Välineinään hänellä on niin 8-millinen kuin 16-millinenkin kamera. Tuloksena on jotain hyvin tuttua, mutta myös jotain kovin erikoistakin.

Rediltä nähdään festivaaleilta kaksi elokuvaa, vuonna 1982 tehty Ang magpakailanman ja paria vuotta myöhemmin valmistunut Ang Hikab (1984). Edellinen voidaan suomentaa nimellä ikuisuus, jälkimmäinen puolestaan nimellä haukotus. Kummassakin elokuvassa vaikutteet ovat hyvin selkeät, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Red on onnistunut käyttämään esikuviaan hyvin hyväkseen.

15-minuuttinen Ang Hikab on jonkinlainen ristisiitos beckettläisen ja kafkalaisen maailman kohtaamisesta. Kaksi miestä nukkuu kerrossängyssä jossakin määrittelemättömässä tilassa. Lavastus häilyy jossakin sisätilan ja ulkotilan välillä. Yläpuolella nukkuva puhuu taukoamatta, yrittää saada alapedin kaverin osallistumaan keskusteluun. Mitään jutustelua ei kuitenkaan synny, sillä toinen on päättänyt olla hiljaa.

Elokuvan visuaalisuus on suttuista, 8-millistä kuvaa, joka ehkä tietoisesti näyttää sisältöään halvemmalta. Ang Hikabista muodostuu ikään kuin kuvaus ihmiskunnan ongelmien suurimmasta aiheuttajasta, kykenemättömyydestä kommunikaatioon.

Parhaimmillaankin ihminen on joko liian sulkeutunut tai liian avoin.

Ang magpakailanman juuret ovat mykkäfilmissä. 25- minuuttisessa elokuvassa on aistittavissa viitteitä niin saksalaiseen ekspressionismiin kuin surrealismiinkin. Ang magpakailanman tuo mieleen Metropoliksen (1927) visuaalisuuden ja Andalusialaisen koiran (1929) hulluuden. Aiheena on ikuisen elämän saavuttaminen. Keskiössä on nuori mies, joka etsii kirjaa, jonka pitäisi olla tie kuolemattomuuteen.

Kummatkin elokuvat luovat Redistä kuvan hyvin omaperäisenä elokuvantekijänä. Kumpikaan elokuva ei ole aivan eheä, mutta ne herättivät kuitenkin kiinnostuksen nähdä tekijänsä töitä enemmänkin. Olisi ollut hienoa, jos Filkkareilla olisi ollut mahdollisuutta esittää Redin myöhempääkin tuotantoa. Esimerkiksi vuonna 2000 valmistunut Anino olisi voinut olla mielenkiintoinen. Se voitti lyhytelokuvan Kultaisen palmun Cannesissa.

Redin kokeellisten pätkien lisäksi festivaaleilla tarjoillaan myös ”selväjärkisempääkin” elokuvaa. Ohjelmistossa esitettävissä dokumenteissa ja fiktioissa käsitellään muun muassa homomiesten asemaa filippiineillä ja maan historiaa Espanjan siirtomaana. Tunnelma vaihtelee höyhenenkevyestä äärimmäiseen vakavuuteen.

Tampere Film Festival 2013 alkaa tänään 6.3.

Raymond Red, Tampere Film Festival