Urpo virkkaa Osa 1. Ripaus raivoa, loraus lannistumista – Uusi Sylvi

Ruoanlaittoharrastuksen aloittaminen on vähän niin kuin tupakoinnin lopettaminen: olen tehnyt sen lukemattomia kertoja.

Visioissani ystävät näyttävät herttaisilta ruokapöydän ympärillä, edustava heila ahmii valmistamiani herkkuja mielihalulla ja valokuvat aikaansaannoksistani herättävät kateutta Facebookissa. Sitten alan plarata reseptejä, ja kohta kolahtaa ovi, nimittäin lähipizzerian. Pizza Vegetarrianan [sic] aineksia ei taatusti ole kuullotettu, itketetty, idätetty, nypitty, hierottu tai hakattu.

Ei Urpo ole uusavuton, Urpo vain tarvitsee selkeät ohjeet. Onko siinä jotain väärää, häh!

Lukemattomat alkuun selkeiltä näyttäneet reseptit hyökkäävät äkkiarvaamatta takavasemmalta: käsketään tehdä ”tukevaa vaahtoa”, ”ohutta nauhaa” tai vähintäänkin ”suurehkoja lohkoja”. En viitsi edes kommentoida ilmauksia ”ripaus”, ”loraus” ja ”maun mukaan”. Ja sitten on näitä, joiden ensimmäinen lause jo masentaa.

Masentavimmat ruokareseptin alkulauseet

Kuullota sipulit kevyesti öljyssä.

Tämä se on kuulkaa klassikko. Näin alkoi jumalauta mm. resepti jonka nimi oli ”ylihelppo pastakastike”.  ”Kuullota”? Mitä helvettiä se on tarkoittavinaan? Sipulit… ai kokonaisinako? Vai kuoritaanko ne? Idätetään? Itketetään? Mihin verrattuna ”kevyesti”, häh? Rypsiöljyssä vai ompelukoneöljyssä? Kuinka paljossa öljyssä? Pellillä, kulhossa vai lautasella? Tehosekoittimessa, uunissa vai ikkunalaudalla? ”Kuullota”? ”KUULLOTA”? I’ll get me coat. Vegetarrianassakin on sipulia.

Hiero tai hakkaa voi jauhoihin.

Päättäkää nyt helvetissä, hieronko minä vai hakkaanko minä sitä voita! Toisaalta en ymmärrä, miten hieromalla ja hakkaamalla ikinä voisi päästä samaan lopputulokseen.

Nypi ainekset nopeasti taikinaksi.

Nopeasti-sana on todella hermostuttava. Reippaasti ja arkailematta vai speedmetalvauhtia? Onko kaikki pilalla, jos nypin hitaasti? Saako vastata, jos puhelin soi kesken nyppimisen? Eikö nopeuden ja nyppimisen välillä itse asiassa vallitse jonkinlainen olemuksellinen ristiriita? ”Nypi nopeasti hiukset päästäsi.”

Turvota korppujauhot kermassa.

En suinkaan ole aivan susityhmä: olen melko varma, että tämä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”sekoita korppujauhot kermaan ja anna niiden olla siinä vähän aikaa”. Turvottaminen ei siis ole mikään aktiivinen toimenpide vaan merkitsee enemmänkin olosuhteiden mahdollistamista. Miksei sitä siis voi sanoa!

Kuori ja viilloita perunat lähes pohjaan saakka.

Itkettää, vaikkei sipulia edes mainita. Pitääkö kuoriakin pohjaan saakka, ja minkä pohjaan? Ja ”viilloittaminen” sitten. Montako viiltoa, millä aseella, missä kulmassa, ja ennen kaikkea miksi.

Lohko mozzarella kahdeksaan osaan ja anna palojen kuivua paperin päällä.

Anteeksi nyt vaan, mutta kuivumaan päästetty mozzarella ei voi olla hyvää, lähipizzerian setäkin oli samaa mieltä. Kuinka kuivaksi siis? Kauanko siinä kestää? Voinko läntätä ne kahdeksan osaa aamun hesarin päälle, vai pitääkö olla millimetripaperia? Vessapaperia? Kierrätyspaperia?

Paahda pullapaloja uunin keskitasolla, kunnes pinta on hieman rapea. Voit käyttää myös kuivunutta pullaa. Sitä ei tarvitse paahtaa.

Olisitte heti sanoneet, ei mulla muuta.

Suomusta kala ja poista kidukset.

Nyt äkkiä Siwasta kalapuikkoja.

Ehdoton voittajalause tulee kuitenkin tässä.

Idätä tattari.

WTF??!! (Resepti oli vielä aivan sairaan hyvän kuuloinen. Murheissani tilasin pizzani tuplajuustolla.)

 Bonuksena vielä unohtumattomat alkusanat reippaasta riistareseptistä, jota en kyennyt lukemaan pitemmälle. Löytyi Pirkka-lehdestä 1990-luvulla.

Keitä hirven turpa ja nypi partakarvat pois.

Kirjoittaja haluaisi oppia perinteisiä naisten töitä ja muodikasta tuunausta. Tätä tekstiä varten hän luki pahvilaatikollisen kahden sukupolven naisten talteen ottamia reseptejä ja söi samalla kaksin käsin irtokarkkia. Ensi kerralla: huovutus.

hirvi, kuullottaminen, numero0001, reseptit, Urpo virkkaa