Molotow, tuo Vaasankadun iloinen poikkeus, saattaa hyvinkin olla Kallion mukavin kuppila. Moni ei kuitenkaan tiedä, että sen jääkaappi kätkee sisäänsä myös useita iloisia oluenystävän yllätyksiä. Molotowin mitä mukiinmenevin olutvalikoima on vinkeä myös siksi, että se on hieman random – koskaan ei oikein tiedä, mitä kaapista löytyy. Tähän mennessä siellä on ollut säännöllisesti ainakin Mikkellerin herkkuja. Nam!
”Meillä oluthankinnat menee fiilispohjalta – ja olen myös halunnut pitää valikoiman yllätyksellisenä. IPA:t painottuvat, meillä ei ihan hirveästi ole noita insinööribissejä, niin kuin stouteja.” kertoo omistaja Sami Nurminen.
Mainio olutruletti pohjautuu luotettuihin maahantuojiin. ”Heillä on hyvä tatsi, huteja tulee tosi harvoin.”
Sylvin olutraati päättää lähteä suoraan lähteille ja valita teemaksi Molossa lempioluensa: San Diedon IPA:t. Näitä oluita on maisteltu niin Ameriikoissa kuin Vallilassakin ja muisteltu kaiholla ja rakkaudella. Haluaisin tässä jakaa myös sen, että yksi raadin jäsen kaivoi laukustaan kainona omat suolapähkinät – ihan vain sen varalta ettei baarista löydy. Löytyy muuten…
ALESMITH X, extra pale ale, 5%, 6 fl. oz.
Tuoksu on raikas, ei kovin IPAmainen, kuivattu aprikoosi eli Kalifornian aurinko tunnistettavissa. Tuoksun hiivaisuus hieman häiritsee.
Maku ei aivan lunasta odotuksia, koska extra pale virittää vahvan humalan mielikuvan. Maku on hieman mehumainen, mutta paranee ehdottomasti juodessa. Myös pähkinät pyöristävät makua. Omassa luokassaan oikein kiva olut, jos ei kaipaa vahvaa humalahyökkäystä. Toimii varmasti hyvin raikkaana saunanjälkeisenä. Plussat hienosta nimestä. Hiivaisempi kuin APA:t eli american pale alet yleensä. Ei suinkaan ihan ihme että on voittanut palkintoja, mutta korkeat Ratebeer -pisteet herättävät pöydässä ihmetystä.
Erikoispiirre lienee se, että olut herättelee saman tien keskustelua rinnakkaismaailmoista, selkeästi Kalifornian hippien taikaa mukana. Varo kaadettaessa liikaa hiivaa!
Ratebeer -pisteet: 97
Greenpeace Flash Brewing company, West Coast IPA, 7,3%, 12 fl. Oz
Tuoksu tuo mieleen Kalifornian Sun Maid -rusinat ja lapsuuden hymyilevän rusinatytön. Edelliseen verrattuna viisi kertaa makeampi, mallas, alkoholi sekä hieno hunaja tuoksuvat.
Maku jakaa mielipiteitä pöydässä. Yhden raatilaisen mielestä maku on hieman pettymys jälkimaun yksiulotteisuuden takia, pihkan maku jää kitalakeen. Maun keskikohta on hyvä ja tyydyttää IPA:n tarpeen kelvosti, keskivaiheilla tuntuu kivalta myös humalainen happoisuus.
Loppuraati pitää makua alusta keskivaiheille ihan tasapainoisena, vaikka loppuvaiheesta puuttuukin se pyöreys, joka tekisi mausta täyteläisen. Olut on painava. Väri on tumma ja viettelevä ja se virittääkin aikamoiset odotukset, mutta jättää kuitenkin hieman kylmäksi, mikä on todella sääli ottaen huomioon oluen historian.
Ongelma saattaa olla, että kun oluet tuodaan pitkältä, ne voivat mennä hieman pilalle. Siksi Kalifornian taivaat eivät aina Suomessa maistu samalta. Onkin hienoa, että myös pohjoismaissa tehdään amerikkalaistyylisiä oluita.
Tämä nimenomainen olut on aikoinaan herättänyt alkulähteillä miltei uskonnollisen kokemuksen. Oli kyse sitten matkan vaikutuksesta vai laadun huonontumisesta, niin tämä entinen unelma ei vain lunasta itseään. Huhuja on pyörinyt kyllä myös siitä, että kyseisen oluen tasokin on laskenut… Kaikesta huolimatta aivan kelpo olut on kyseessä. Saman merkin Imperial IPA on taas AIVAN MAHTAVA. Raati hehkuttaa sitä himon kuulto silmissä. Huh huh.
Ratebeer: USKOMATTOMAT 99 (kts. kootut selitykset yllä)