(USA 2011)
O: William Friedkin
N: Matthew McConaughey, Emil Hirsch, Juno Temple, Thomas Haden Church, Gina Gershon
K 16
Ensi-ilta 28.9.2012
Tauhkaa Teksasin takamailta.
Tracy Lettsin näytelmään perustuvaa makaaberisti komediallista noir-muunnelmaa on pidetty jopa ohjaaja Willaim Friedkinin (Manaaja, Elää ja kuolla L.A:ssa) paluuna, jos ei nyt huipulle, niin ainakin sen tuntumaan. Tämä näyttäisi johtuvan lähinnä siitä, että Friedkin ei ole ohjannut mitään näinkään kelvollista noin kahteenkymmeneen viiteen vuoteen. Vaikka Killer Joessa on mukavan intensiivisiä kohtauksia, jää kokonaisuus pahasti vaille hahmoa ja suuntaa. On epäselvää, miksi juuri tämä tarina on täytynyt kertoa, ja miksi juuri näin.
Pelivelkojaan ja niitä periviä nahkatakkimiehiä pakoileva hitaanlainen Chris (Emil Hirsch) keksii mielestään erinomaisen suunnitelman finanssitilanteensa korjaamiseksi. Hän ei piittaa äidistään sen enempää kuin vielä hitaampi isänsäkään (Thomas Haden Church). Hoitamalla äidin hengiltä olisi mahdollista päästä käsiksi kymppitonnien arvoiseen vakuutuspottiin.
Siis ei muuta kuin isä Anselmin uusi vaimo (Gina Gershon) mukaan juoneen ja kylmäveristä tappajasheriffiä (Matthew McConaughey) palkkaamaan.
Killer Joen on kai tarkoitus kertoa siitä, millainen loppu ahneilla ja tyhmillä useimmiten on. Ikävä kyllä se kertoo ennen kaikkea tekijöidensä tunkkaisesta ihmisvihasta. Chrisin pikkusiskoa (Juno Temple) lukuunottamatta kaikki tarinan henkilöt ovat joko vähä-älyisiä, ilkeitä ja väkivaltaisia, useimmat kaikkia kolmea. Chrisin ja Anselmin trailer parkissa asuva perhe edustaa vähäosaista amerikkalaista white trashia, ja juuri heidänlaisissaan Killer Joe ei näe mitään hyvää.
En tiedä haittaisiko sekään, ellei henkilöhahmojen vastenmielisyydellä selvästi pedattaisi lopun yliampuvia väkivaltajaksoja. Verestä ja kidutuksesta on ilmeisesti tarkoitus jollain tasolla nauttia, kun nämä ihmiset kerran ovat näin kertakaikkisia imbesillejä.
Enkä tiedä haittaisiko sekään, ellei Killer Joessa näyteltäisi koko ajan ja laajalla rintamalla niin pahasti ohi ja yli maalin. Ihan kuin Friedkiniltä olisi unohtunut että nyt tehdään nimenomaan elokuvaa, ei kesäteatteria.Tai sitten ilvehtimisenkin tarkoitus on vain osoittaa, kuinka nuijaa porukkaa tässä elokuvassa on.
