Kuvat: Riitta Supperi
Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleilla vieraili Dan Janvey, yksi parhaan elokuvan Oscarista kisaavan Beasts of the Southern Wildin tuottajista.
En tiedä, mitä huumetta Dan Janvey käyttää, mutta se sopii hänelle. Olemme valokuvaamisen jälkeen vasta kipuamassa portaita haastattelupaikkana toimivaan ravintolaan, kun Janvey kääntyy minuun päin ja kysyy, muistanko Bambin juonta.
”Se on lastenelokuva äidin kuolemasta. Ja miten vahva se onkaan!”, hän muistelee ja jatkaa puhumalla E.T.:stä.
11. tammikuuta Suomen ensi-iltansa saaneen Beasts of the Southern Wildin tuottaja puhuu Bambista ja E.T.:stä suhteessa omaan elokuvaansa. Hän haluaa todistaa, että niillä on enemmän tekemistä Beasts of the Southern Wildin kanssa kuin Terrence Malickin eksistentiaalisella draamalla Tree of Life, johon sitä on usein verrattu.
”Tämä on ehkä sellainen harvinainen tilanne, jossa olen itseriittoisempi kun en vertaa meitä Terrence Malickiin”, Janvey virnuilee.
”Rakastan Tree of Lifea, mutta Sean Pennin kehyskertoja etäännyttää katsojan elokuvan emotionaalisesta kokemuksesta. Malick tuntuu olevan hyvin kiinnostunut Jumalan perspektiivistä. Itseäni kiinnostaa enemmän lapsen näkökulma universumiin.”
Beasts of the Southern Wild tulviikin välitöntä riemua ja lapsen ihmetystä. Elokuva sijoittuu jonnekin Etelävaltioiden tulvavallien taakse, jossa viinaanmenevän ja vapaasti elävän Bathtub-nimisen yhteisön jäsenenä kasvaa 6-vuotias Hushpuppy. Lakien ulottumattomissa elävän lapsen päivät täyttyvät uteliaasta maailman tutkimisesta, arvaamattoman isän tunnelmien tulkitsemisesta sekä väistämättömän katastrofin odotuksesta: suuri myrsky on tulossa.
Elokuva on niin ohjaajansa Benh Zeitlinin kuin tuottaja Janveynkin esikoispitkä. Miehet tapasivat Wesleyan Collegessa, hyvämaineisessa opinahjossa, josta ovat valmistuneet myös muun muassa toimintaohjaaja Michael Bay, Mad Menin luoja Matthew Weiner ja Youth in Revoltin ohjannut Miguel Arteta.
”Siellä on erittäin hyvä elokuvaosasto. Osasto ei ole teoriapohjainen, eikä se ole kovin vahva tuottajapuolella, mutta siellä katsotaan röykkiöittäin elokuvia. Mielestäni se on olennaista elokuvantekijälle”, Janvey kertoo. Hän viittaakin jatkuvasti muihin elokuviin, heittää keskusteluun niin Emir Kusturicaa kuin Aaron Sorkiniakin. Omiksi suosikeikseen hän mainitsee nykyiset amerikkalaiset auteurit, kuten David Fincherin ja Paul Thomas Andersonin.
Ohjaaja Zeitlinin makua hän kuvaa vähemmän konservatiiviseksi.
”Benhillä ei ole minkäänlaista perinteistä käsitystä siitä, mikä on hyvä tai huono elokuva, mutta hän ihailee todella suosittuja teoksia. Hänen lempiohjaajiaan ovat toisaalta James Cameron ja toisaalta John Cassavetes.”
Zeitlinin ja Janveyn elokuvan budjetti oli lähempänä Cassavetesiä kuin Cameronia. Beasts of the Southern Wild tehtiin alle kahdella miljoonalla dollarilla, minkä mahdollistivat sitoutunut tiimi ja tee se itse –menetelmät.
”Se oli suurin mahdollinen summa, minkä saimme raavittua kokoon. Yksi tavoitteemme kuitenkin oli tehdä valtava elokuva minimaalisin resurssein. Koska elokuva kertoo yhteisöstä, joka tukeutuu toisiinsa selviytyäkseen, niin mekin kokosimme Bathtubia muistuttavan yhteisön tehdäksemme elokuvan. Koko homma kuulostaa vähän kesäleiriltä tai kultilta, mutta mielestäni yhteinen energiamme näkyy lopputuloksesta.”
Janvey on viettänyt haastattelua edeltävän illan ja osan yöstä karaokebaarissa. Silti hän haluaa jatkaa haastattelua, vaikka aikamme on lopussa ja lounasta tuodaan jo pöytään. Into ei laannu, vaikka otan esiin Beasts of the Southern Wildia vastaan esitetyn kritiikin köyhyyden ja mustan ihonvärin eksotisoinnista.
”Emme olleet naiiveja. Joku voi nähdä elokuvassa vain köyhän mustan tytön, jolla on väkivaltainen alkoholisti-isä. Silloin katsomiskokemus voi olla problemaattinen. Mutta me teimme elokuvan, jossa isä on täynnä rakkautta vaikka ei osaa ilmaista sitä. Hahmo ei ole hyvä tai paha isä – sellainen yksinkertaistaminen on hevonpaskaa.”
Saattaa olla, että Janveyn avomielisyys johtuu hänen unenpuutteestaan, aamuisesta kahvimäärästä tai pelkästä amerikkalaisuudesta. Haastattelun loputtua tiedän paljon myös hänen henkilökohtaisista asioistaan, jotka hän kertoo tosin ”off the record”, luottamuksella.
Sen Janvey paljastaa ihan suoraan, ettei suuren vision toteuttaminen pienellä budjetilla ollut ihan ongelmatonta. Hän kertoo oppineensa mentoreiltaan, että tuottajalla pitäisi olla mentaalinen musta laatikko, johon tunkea kaikki paska. Omien sanojensa mukaan Janvey ei vielä hallitse tekniikkaa.
Ja ehkä viimeinen vuosi on tehnyt mustan laatikon tarpeettomaksi. Niin Obama kuin Oprahkin suitsuttivat elokuvaa tahoillaan, ja hiljattain kahden ison O:n joukkoon liittyi kolmas: Oscarit. Beasts of the Southern Wild kisaa neljästä pystistä Oscar-gaalassa helmikuun 24. päivä. Yksi niistä on parhaan elokuvan palkinto. Enemmän kuin mustaa laatikkoa Janvey tarvitsee siis tällä hetkellä mustaa smokkia.
Kommentoi