Ristiinpukeutumisen iloa, sukupuolen moninaisuutta, ihmissuhdekipuilua – katsaus Vinokinon 2014 ohjelmistoon.
Man for a Day
USA–Saksa–Suomi 2012
O: Katarina Peters
”Sukupuoli rakentuu sarjasta toistuvia eleitä – uskon mies/nais-kuoren alla lepäävään monimuotoisuuteen”, julistaa performanssitaiteilija Diane Torr alias Danny King, jonka Man for a Day -työpaja on tilaisuus naisille tutkailla omaa sisäistä miestään ja tehdä se näkyväksi. Dokumentissa seurataan berliiniläisten naisten prosessia mieshahmon rakentamiseen alkaen vaatteiden valinnasta, kävelytyylin ja asentojen tutkailusta karvoituksen liimaamiseen ja rintojen sitomiseen; ”miehet eivät hymyile ilman syytä”, ”älkää nyökkäilkö koko ajan kun puhutte jollekulle”, ”älä hymyile silmilläsi”, ”hallitse maa, jolla kävelet”, ohjeistaa Torr oppipoikiaan. Dokumentti näyttää kiinnostavalla tavalla, mitä tapahtuu kun entisestä kauneuskuningattaresta kuoriutuu autonkorjaaja-Andi, miten miehen roolin omaksuminen voi tuoda uusia oivalluksia elämän kaikilla osa-alueilla, ja miten sukupuoli määrittää jopa sitä, miten syöt ruokasi.
Joy! Portrait of a Nun
Kanada–USA 2012
O: Joe Balass
Radikaaleja keijuja, haltioita ja parrakkaita nunnia – tämän dokumentin hahmot tuovat mieleen mardi gras -satumetsän. Dokumentissa tutustutaan Sisters of Perpetual Indulgence -organisaatioon: sen syntyvaiheisiin, ideologiaan sekä sen harjoittamiin queer-aktivismin muotoihin. Dokumentti on yhtä polveileva ja värikäs (paikoitellen jopa hieman sekavuuteen asti) kuin kuvaamansa parrakkaan nunnaköörin järjestämät iloittelevat kirkonmenot metsän keskellä. Vuonna 1979 San Fransciscossa siinnyt, katolilaista kuvastoa hyödyntävä ”uskonlahko” puhuu LGBT-asioiden, vapaan rakkauden ja turvaseksin puolesta. Sukupuoliroolit käännetään päälaelleen, mutta keskiössä ovat suurimmaksi osaksi homomiehet – lesbonunnat jäävät näkymättömiksi taruolennoiksi.
Boy Meets Girl
USA 2014
O: Eric Schaeffer
Ricky ja Rob – ja Francesca, joka luulee että ’transgender’ on jokin sukupuolitauti. Ricky on transnainen, joka elää kentuckylaisessa pikkukaupungissa ja haaveilee muotisuunnittelijan urasta New Yorkissa. Rob on Rickyn paras – ja erittäin hetero – ystävä. Francesca on Afganistanissa sotivaa poikaystäväänsä kotiin odotteleva neitsytmorsio, joka kiinnostuukin Rickystä. Mutta kenet Rob haluaa? Entä Ricky? Tässä feelgood-genren elokuvassa liikutaan boy/girl-akselilla rasittavuuteen asti; draamakomedia repii huumoria homo- ja heteroseksin eroista (Robin mielestä genitaalit ratkaisevat, kummasta on kyse), ja kysyy, kuka on tarpeeksi ”oikea” nainen tai mies. Kukaan ei myöskään loppukädessä ole sitä miltä näyttää, vaan pinnan alla on enemmän. Elokuva profiloituu enemmän helpoksi popcorn-viihteeksi kuin kriittiseksi ja syvälliseksi tutkielmaksi sukupuolen moninaisuudesta. Kukin makunsa mukaan.
52 Tuesdays
Australia 2013
O: Sophie Hyde
16-vuotiaan Billien äiti Jane ilmoittaa käyttävänsä nimeä James ja aloittavansa sukupuolenkorjausprosessin – ja tarvitsevansa omaa tilaa. Billie muuttaa isänsä nurkkiin, ja tapaa toista isäänsä/äitiään kerran viikossa tiistaisin vuoden ajan. Elokuva keskittyy kuvaamaan muutoksen luonnetta sekä teini-ikäisen että keski-ikäisen kautta; onko kukaan koskaan täysin ”valmis”? Elokuva herkistää pohtimaan elämän ainutkertaisuutta ja omien valintojen tekemisen tärkeyttä. Kuka saa määrätä ja hallita miten elän elämääni? Kenelle olen vastuussa? Taiten kuvattu ja ohjattu elokuva on myös ajan hermolla kuvaamalla digi-ihmisen pohjatonta tarvetta dokumentoida elämäänsä. Muutokset havaitaan usein vasta pitkän ajan päästä, kun 52 tiistaita on kulunut.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elokuvafestivaali Vinokino Helsingissä 7.–9. marraskuuta 2014.
Kommentoi