Maiju Ristkari, Niina Suni & Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen
Tammi 2018
240 s.

Jenni Holma, Veera Järvenpää, Apila Pepita Miettinen, Kimmo Lust & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli – Ei-binäärisiä ihmisiä
Into Kustannus 2017
250 s.

Sukupuolen moninaisuus on ollut viime aikoina tapetilla esimerkiksi translain uudistamisvaatimusten vuoksi. Ymmärrys trans- ja muunsukupuolisuudesta tuntuu silti olevan usein huomattavan heikolla tolalla, ja vajavainen tietämys tapaa synnyttää turhia ennakkoluuloja ja vastarintaa.

Laadukkaalle tiedontuotannolle onkin aito tilaus, ja tätä tarvetta teokset Näkymätön sukupuoli sekä Sukupuolena ihminen tyydyttävät erinomaisesti. Lähtökohdiltaan hieman eroavina ne myös täydentävät toisiaan.

Maiju Ristkarin ja Niina Sunin Sukupuolena ihminen on muodoltaan Näkymätöntä sukupuolta perinteisempi tietokirja. Se on suunnattu pääasiassa nuorille ja heidän kanssaan työskenteleville.

Teoksen sivuilla tarkastellaan sukupuolen moninaisuutta niin nyky-yhteiskunnassa kuin historiallisessa katsannossa, neuvotaan sukupuolenkorjausprosessin aloittamisessa ja opastetaan esimerkiksi transnuoren tukemisessa.

Kirjan runkona ovat kymmenen transihmisen omakohtaiset kertomukset, jotka kuljettavat sujuvasti aihepiiristä toiseen ja joiden kautta teoreettiset ja yleisluontoiset pohdinnat saavat konkreettista ja yksilöllistä tarttumapintaa. Lisäksi ne keventävät lukukokemusta: teos sisältää niin paljon tiukkaa ja paikoin raskaslukuistakin faktaa, että vapaamuotoisemmat tekstipätkät tekevät siitä helpommin sulavan.

Näkymätön sukupuoli puolestaan luottaa yksilön äänen voimaan. Se koostuu presidentti Tarja Halosen esipuhetta lukuun ottamatta pelkästään muunsukupuolisten omista kertomuksista. Valinta on erinomaisen perusteltu; jokaisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan on erilainen, ja yksilön tuntemusten pakottaminen yleiseen muottiin on juuri sellaista normittavaa logiikkaa, jota vastaan muunsukupuoliset ihmiset binäärin mukaan jäsennetyssä maailmassa jo pelkällä olemassaolollaan taistelevat.

Minämuotoinen kerronta on myös poliittisesti motivoitu, sillä aivan liian usein vähemmistöistä (myös sukupuolivähemmistöistä) puhuvat julkisesti muut kuin vähemmistöihin kuuluvat itse.

Siinä missä Sukupuolena ihminen -teoksessa henkilökohtaisilla esimerkeillä alleviivataan muussa tekstissä avattuja yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kipukohtia, joutuu Näkymättömän sukupuolen lukija oivaltamaan nämä yhteydet itse. Tämä tekeekin jälkimmäisestä haastavan mutta palkitsevan ja aidosti koskettavan lukukokemuksen.

Omakohtaisten kertomusten lisäksi teoksia yhdistää myös visuaalisuus. Molemmissa kirjoissa haastatellut henkilöt ovat esillä paitsi tekstinä, myös upeina värikuvina, ja itse asiassa Sukupuolena ihminen sai alkunsakin valokuvaprojektista.

Valokuvat tekevät myös osaltaan näkymätöntä näkyväksi antaen sukupuolivähemmistöille moninaiset ja inhimilliset kasvot. Näkymätön sukupuoli -teoksessa on valokuvien lisäksi mukana myös kirjaan haastateltujen ihmisten tekemiä sarjakuvia.

Kirjat nostavat esille lukuisia asioita, joiden kanssa sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat arjessaan taistelemaan mutta joista monilla cissukupuolisilla (niillä, joiden kokema sukupuoli vastaa syntymässä määriteltyä) ei ole välttämättä aavistustakaan.

Sukupuolen korjaushoitoja Suomessa toteuttavan Transpolin ihmisiin käyttämä valta nousee monessa kertomuksessa esiin – ja vain harvoin myönteisessä mielessä. Transpolia kuvataan ”temppuradaksi”, joka pitää suorittaa saadakseen itselleen elintärkeitä hoitoja.

Toinen kertomuksissa toistuva aihe ovat ulkopuolisuuden ja syrjityksi tulemisen kokemukset. Moni kertoo pienten paikkakuntien ahdistavasta ilmapiiristä, koulukiusaamisesta tai vaikeuksista oman perheen kanssa.

Toisaalta moni kertoo myös etenkin median ja internetin tärkeästä roolista oman sukupuoli-identiteettinsä löytämisessä: esikuvat ja vertaistuki ovat äärettömän tärkeitä. Kuten eräs Näkymätön sukupuoli -teokseen haastatelluista toteaa:

”Epäbinäärisiä identiteettejä pitää tuoda enemmän esille. Ensin alettiin ymmärtää enemmän homoseksuaaleja. Sitten mediaan tuli enemmän transihmisiä, ja heitä alettiin ymmärtää enemmän. Seuraavaksi voisi olla epäbinääristen vuoro.”

Sekä Sukupuolena ihminen että Näkymätön sukupuoli ovat ilahduttavia valopilkkuja ajassa, jossa konservatiivisiin arvoihin vedoten monet ovat valmiita rajoittamaan yksilön oikeutta omaan sukupuoleensa.

Paitsi että teokset tarjoavat tärkeää tietoa oikeastaan kaikille ihmisten parissa työskenteleville, ne voivat myös olla voimaannuttavaa luettavaa omaa sukupuoli-identiteettiään pohtiville. Tiellä kohti aidosti yhdenvertaista maailmaa on vielä paljon mutkia ja esteitä, mutta jo pelkästään tällaisten kirjojen julkaiseminen valaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.