Isabella Eklöf vastaa Skype-puheluuni turkkilaishotellin aamiashuoneessa. Astioiden helske ja aamiaistaan nauttivien hotelliasukkaiden puheensorina ovat peittää alleen Eklöfin vuolaat ja jäsennellyt vastaukset. Häntä melu ei tunnu haittaavan. Hän on Turkissa yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla ja vaikuttaa juuri heränneenäkin hyväntuuliselta.
Ruotsissa syntynyt mutta Tanskaan asettunut elokuvantekijä sijoitti Holidayn tapahtumat Turkkiin. Aurinkorantojen kansainvälisestä rikolliskulttuurista kertova, genrerajat ylittävä arthouse-elokuva voisi sijoittua yhtä lailla mihin tahansa kasvottomaan turistikohteeseen Espanjassa, Bulgariassa tai vaikka Thaimaassa. Turkin Bodrum valikoitui kuvauspaikaksi useasta eri syystä. Eklöf kumppaneineen ihastui Bodrumin valoon, väreihin ja jännitteisiin.
”Heti ensimmäisellä taustatutkimusmatkallamme tykästyin paikan kontrasteihin. Turistikohteena Bodrum on melko uusi, joten muoviset ja mauttomat hotellit seisovat siellä kylki kyljessä aitojen pikkukylien kanssa. Kulttuurit kolhivat yhteen yliampuvalla ja vieraannuttavalla tavalla. Pidin vaikutelmaa hauskana ja tuoreena”, Eklöf sanoo.
Elokuvassa rikas pohjoiseurooppalainen kriminaaliporukka nauttii olostaan kauniilla Egeanmeren rannikolla. He elävät omassa läpitunkemattomassa kuplassaan, eivätkä osoita juuri kiinnostusta paikalliseen menoon. Turkkilaista kulttuuria ja paikallisia ihmisiä kuvataan elokuvassa vain ohimennen. Fokus pysyy tiukasti rahanpesijöissä ja rikolliskulttuurissa, jonka varaan Bodrumin kaltaiset turistikohteet on rakennettu. Elokuvan päähenkilö on gangsterin morsian Sascha, jota näyttelee kaksikymppinen Victoria Carmen Sonne.
Sascha vetelehtii päivät uima-altaalla ja illat rantaravintoloissa miesystävänsä Michaelin (tanskalainen julkkis Lai Yde) ja muun ”perheen” seurassa. Sitten kuvioon astuu hollantilainen veneilijänuorukainen. Tragedian ainekset ovat koossa.
Holiday sai ensi-iltansa tammikuussa Sundancen elokuvajuhlilla, missä se otettiin vastaan erittäin kiinnostuneesti. Monitulkintainen elokuva jakoi mielipiteitä herättäen keskustelua ja jopa kiistoja. Kohu yllätti ohjaajan täysin.
”Sundancessa jotkut eivät voineet sietää elokuvaani, mutta valtaosa piti näkemästään. Elokuvaa pidettiin raikkaana ja vaikuttavana, jopa nerokkaana. Sitten oli niitä joista se oli hirveä ja huono ja joiden mielestä Holiday ei kuulunut Sundanceen ollenkaan. Vahvat reaktiot hämmensivät ja huvittivat minua. Kuulin monesta suusta, että ihmiset riitelivät avoimesti keskenään katsottuaan elokuvani”, Eklöf ihmettelee.
Holiday käynnistyy hitaasti, ja elokuvan alkupuoli nojaa Nadim Carlsenin tyylikkäälle kameratyölle ja Victoria Carmen Sonnen läsnäololle. Noin 50 minuutin kohdalla alkaa tapahtua. Eklöf on kummissaan elokuvan jälkiosan aloittavan raiskausjakson saamasta huomiosta, sillä hän ei pidä jaksoa erityisen kauheana. Hän on itse kokenut pahempaa.
”En tehnyt jaksoa järkyttääkseni tai shokeeratakseni. Käsikirjoittajaparini Johanne Algren kirjoitti osuuden, eikä hän ajatellut kuvaavansa raiskausta. Tuonkaltaiseen tilanteeseen voi joutua kuka tahansa, joka ei huolehdi rajoistaan. Odottakaa vain kunnes teen todellisen raiskauskohtauksen!” Eklöf sanoo.
Jakson tekeminen ei ollut Eklöfin mukaan erityisen vaikeaa. Esimerkiksi erektoituneen peniksen järjestäminen onnistuu näinä päivinä digitekniikan avulla kädenkäänteessä.
Holiday on Tanskan arvostetusta kansallisesta elokuvakoulusta valmistuneen ja lukuisia kiitettyjä lyhytelokuvia ohjanneen Eklöfin ensimmäinen pitkä elokuva. Koko illan elokuvaa tehdessä suurimmiksi haasteiksi osoittautuivat käsikirjoituksen hiominen sekä rahoitus. Suuremmat elokuvatuotannot vaativat näinä päivinä useita rahanlähteitä useasta eri maasta, ja rahoituksen kokoaminen tuntui työläältä niin ohjaajasta kuin tuottajista.
”Käsikirjoittaessa taas tuntui kuin olisin joutunut opettelemaan kokonaan uuden taidemuodon. Pitkä elokuva vaatii ajan ja keston ymmärtämistä toisella tavalla kuin lyhytelokuva, jossa yksi koukku riittää. Käsikirjoitus ja leikkaus vaativat paljon ajatustyötä”, Eklöf kertoo.
Eklöfin mukaan elokuvanteossa on kaksi merkittävää tekijää, aika ja raha. Koska Holidayn tekijöillä ei ollut rahaa, he käyttivät jokaiseen työvaiheeseen paljon aikaa. Elokuvan roolitusprosessi kesti pitkään, lähes kolme vuotta. Ajanjakso opetti, että kun oikea tyyppi tulee kohdalle, sen tietää välittömästi.
”Tosin Victorian [Carmen Sonne] kohdalla kävi niin, että valitsin hänet ensin nuoremman tytön rooliin. Hän oli niin nuori, että tuntui lähes rikolliselta tehdä hänestä gangsterin tyttöystävä. Mutta roolittajamme pakotti minut ottamaan hänet päärooliin. Hahmon ikää tosin oli laskettava, sillä olin alun perin ajatellut Saschan kolmekymppiseksi”, ohjaaja sanoo.
Eklöfin mukaan Saschan rooli oli hyvin haastava, mutta Victoria oli sopivan älykäs ja kypsä siihen. Hänessä oli roolin vaatimaa fyysisyyttä ja intuitiota, ja hän toi osaan myös yllättävää mustaa huumoria. Ja mikä tärkeintä, Victoria ymmärsi mitä Sascha käy läpi. Näyttelijän sisäistyneen lähestymistavan ansiosta Sascha on enemmän kuin uhri.
Saschan tulevaisuus näyttää tyhjältä, Eklöf pohtii. Ennen pitkää hän alkaa muistuttaa tosi-tv-sarjan Hollywood-vaimoja. Hän saa parikymppisenä kaiken haluamansa helpolla, ja elää hetken mahtavaa, coolia elämää. Mutta jo neli-viisikymppisenä hän juoksee kiristysleikkauksissa, täyttää päiviensä tyhjyyttä joogalla ja ostosreissuilla ja elää täysin merkityksetöntä elämää pikkuisen piskinsä kanssa.
”Minulle on täysi arvoitus, miksi naiset haluavat viettää elämänsä tuolla tavalla. Menneisyydessä täytyy olla jotain synkkää, muuten heidän valinnoissaan ei ole mitään mieltä. Elokuva on ehdotelma siitä, mitä Ruotsin miljonääriäidit -tyyppiselle naiselle on voinut tapahtua.”
Holidayta on yritetty sijoittaa monen lajityypin alle. Eklöf ei halua pakottaa elokuvaansa mihinkään lokeroon, mutta jos Holiday jotakin on, niin arthousea tai hidasta psykologista kauhua. Elokuva istuu mitä mainioimmin genre-elokuvaohjelmistostaan tunnetulle Night Visions -festivaalille.
”Rakastan kauhuelokuvia, sillä ne toimivat kuin sadut. Ne ovat täynnä metaforia ja symboliikkaa, joiden avulla voimme tutkia ihmisyyden pimeitä puolia”, Eklöf sanoo.
Ihmismieli monine tuntemattomine aineksineen tuntuu kiinnostavan Eklöfiä. Tanskan vapaa ilmapiiri on omiaan ihmisluonnon ennakkoluulottomaan luotaamiseen. Eklöfin mukaan tanskalaiset ovat parhaalla ja huonoimmalla mahdollisella tavalla liberaaleja.
”Tanskalaiset ovat rasistisia ja sovinistisia mulkeroita, jotka sanovat ääneen kaiken mitä mieleen juolahtaa – ja he ajattelevat paljon typeriä asioita. Mutta Tanskan avoin sosiaalinen kulttuuri on täydellinen taidetta ajatellen. Tanskassa ei ole ennakkosensuuria siinä mielessä kuin Ruotsissa, jossa mietitään jokainen mahdollinen vaikutus ja merkitys etukäteen. Onko elokuva feministinen juuri oikealla tavalla, mitä se viestittää nuorille tytöille ja niin edelleen.”
Eklöfin mukaan varovaisella ja järkevällä asenteella ei tehdä suurta taidetta tai hyviä elokuvia.
”Taiteessa täytyy voida sanoa myös sopimattomia ja hölmöjä asioita ja saada oksentaa ulos ihan kaikki. Myös se sisältämme löytyvä musta ja pimeä aines.”
Kommentoi