(Suomi 2015)
O: Aleksi Salmenperä
N: Joonas Saartamo, Elena Leeve, Saara Kotkaniemi, Minna Suuronen, Jani Volanen, Pertti Sveholm, Peter Franzén
K12
Ensi-ilta 22.1.2016

Erinomainen Talvivaara-draama ei kadota katsojaa byrokratian viidakkoon, vaikka kaivosalan lupamenettelyjä avaakin. 

Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat ovat olleet mittavia, ja ne olivat alusta asti yhtiön johdon tiedossa. Niistä ei vain piitattu. Tämä on keskeisin asia, mitä koko monimutkaisesta Talvivaara-keissistä on olennaisinta tietää.

Joku saattaa vielä muistaa vuosi sitten ilmestyneen Talvivaarasta kertovan dokumenttielokuvan Talvivaaran miehet. Siitä minä en erityisemmin pitänyt. Silloin ohjaaja ja käsikirjoittaja eivät saaneet elokuvaansa draaman tuntua millään, vaikka rakennuspalikoita oli tarjolla yllin kyllin. Tunteet eivät myllertäneet valkokankaalla eivätkä katsomossa.

Mutta Aleksi Salmenperän ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama tositapahtumiin perustuva Jättiläinen on toista maata. Nyt Talvivaaran tarina todella tempaa mukaansa.

Vaikka elokuva luovii ympäristössä, jonka karikkoja muodostavat ely-keskukset, geologian tutkimuskeskus GTK ja aluehallintovirastot, on asiat esitetty siten, että katsoja pysyy sekä kärryillä että kiinnostuneena erilaisten lupien ja selvitysten viidakossa.

Jani Volasen esittämä Pekka Perä on uskomattoman vahva hahmo. Peräänantamaton. Vaikka kaikki asiantuntijat ympärillä sanovat Perälle, että tämä projekti on jo mennyt päin mäntyä, haluaa Perä silti puskea eteenpäin.

Joonas Saartamon esittämä Jussi puolestaan on nuori perheellinen virkamies, joka haluaisi edetä urallaan, tehdä moraalisesti oikeat ratkaisut ja välttää konfliktit perhepiirissä. Näiden asioiden yhdistäminen vaikuttaa olevan mahdotonta.

Peter Franzénin rooli poliitikot, virkamiehet, pankkiirit ja yritysjohtajat tuntevana verkostoitujana ja järjestelijänä on kuin suomalaisen maan tavan ja hyvä veli -verkoston synkkä ristisiitos. Elokuvan voisi katsoa uudelleen ihan vain Franzénin suoritusta ja hahmon nyansseja seuratakseen.

Kaivosteollisuudesta Jättiläinen antaa niin lohduttoman kuvan, että katsojalle herää ajatus, josko on edes mahdollista rakentaa kaivosta, joka ei tuhoaisi ympäristöä.

Elokuvan lopputeksteissä annetaan kiitos heille, joille se todella kuuluu, nimittäin tutkiville journalisteille. Lopputekstien mukaan elokuvaa ei olisi olemassa ilman toimittajien panosta. Kiitoslistalla onkin suomalaisen tutkivan journalismin eturivin nimiä, kuten Hanna Nikkanen, Susanna Kuparinen ja Juha Kauppinen.

Heistä esimerkiksi Juha Kauppinen on voittanut Talvivaaran kaivosta tutkivilla jutuillaan Bonnierin suuren journalistipalkinnon (2012) ja tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon (2013).

Jättiläinen jos jokin saa harkitsemaan digijulkaisu Long Playn tutkivien juttujen ostamista.

Hemmetti, taidan itsekin liittyä jälleen Long Playn kannatusjäseneksi.