Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

Keskiviikko 17.12. 
Turkisten vastainen mielenosoitus

Liian laihoja joulupukkeja, hassunhauskoja jouluneuleita, kiiltäviä ostoskasseja, kireitä hymyjä, lisää jouluneuleita. On lauantain alkuilta joulukuisessa Lontoossa, ja yritän edetä Regent Streetin väenpaljoudessa. Kas, toisella puolella katua, Oxford Streetin kulmassa, ihmiset eivät näytä etenevän – siellä täytyy tapahtua jotain poikkeavaa.

Valpastun.

United Colors of Benetton -vaateliikkeen sisäänkäynnin eteen on kokoontunut joukko, joka huutaa jotain.

En aivan saa selvää.

Kylttejä, näen kylttejä! Valmistaudun ylittämään kadun.

Liikennevalojen vaihtumista odottaessani huomaan, että kyseessä on turkisten vastainen mielenosoitus. Vieressäni seisova lauantaishoppailija on tehnyt saman havainnon ja toistaa ystävälleen ääneen yhden kyltin ironisen tekstin ”Oh, but it’s vintage, darling”. Naiset eivät ymmärrä, mitä ongelmallista kierrätetyssä turkissa voisi olla. Ei, vaikka eläin on aikoinaan joutunut kokemaan tuskallisen kuoleman vain ihmisen turhamaisuuden tähden.

Mielenosoittajat ovat tukkineet liikkeen sisäänkäynnin. Kuulen takanani miehen vinkuvan: ”Those Idiots! I wanted to go in there!” Minä taas en juuri nyt tiedä mitään fiksumpaa ja kauniimpaa kuin nämä turhakebisnestä vastustavat aktivistit.

Selviää, että protestoijat vaativat Benettonia lopettamaan angoratuotteiden myynnin. Angoraa saadaan angorakaneista joko väkivaltaisesti keritsemällä tai suoraan sidotusta, elävästä eläimestä revittynä. Erittäin kivulias toimenpide toistetaan kolmen kuukauden välein. Tekstiiliteollisuus suosii revittyä villaa, koska se on pidempää ja siten parempilaatuista kuin keritty. Valtaosa maailman angoravillasta tuotetaan Kiinassa, josta puuttuu sekä tuotantoeläinten kohteluun kohdistettu valvonta että rangaistukset.

Viime vuonna moni suuri vaateketju ilmoitti lopettavansa angoratuotteiden myynnin, eläinsuojelujärjestö PETA:n julkaistua videon angorakanien julmasta kohtelusta kiinalaisella kanitarhalla. Itse en ole halunnut katsoa videota.

Nyt on liian myöhäistä sulkea silmät.

Mielenosoittajan tabletin ruudulla hoipertaa kauttaaltaan verinen, turkistaan riistetty eläin. Hätäännyn, enkä pysty enää seisomaan paikoillani. Samaan aikaan protestoijia aletaan häätää sisäänkäynnin luota, mikä saa heidät huutamaan entistä kovemmalla äänellä: ”We’ll be back! We’ll be back!”

Nyt on viimeinen hetki ottaa askel ja liittyä oikeamielisten joukkoon. ”We’ll be back!” kuulen itseni huutavan ja suuntaan kyyneleistä sumentuneen katseeni kohti kärsimätöntä, ovien avautumista odottavaa ihmismassaa. Minulla on kantava ääni ja nyt jos koskaan sille on käyttöä. Ohikiitävän hetken tunnen itseni hölmöksi mutta hyväntahtoiseksi turistiksi julistaessani palaavani takaisin Oxford Streetin Benettonin portille mesoamaan. Mutta ei, kyllä typeryksiä ovat he, jotka valinnoillaan tukevat teollisuutta, joka vuosittain uhraa kymmenien miljoonien eläinten hengen muodin vuoksi.

Mieltään osoittava joukko alkaa vähitellen hajaantua. Minä jatkan matkaani, vaikka olen jo unohtanut, minne alun perin olin matkalla.

Turkiskauluksia, turkistupsupipoja, pörröisiä huiveja ja päähineitä, kokoturkiksia, puoliturkiksia, turkisreunuksisia hihoja.

Lisää kammottavia raatopipoja. Pysähdyn nojaamaan tolppaan.

Sydän hakkaa ja minua itkettää.

Tämä ei jää tähän. I’ll be back.

*****

Petan angoravideo

ja muuta tietoa angorateollisuudesta.

Edellinen luukku: ti 16.12. 
Seuraava luukku: to 18.12.