Teksti:  Kiia Beilinson ja Eva-Liisa Orupõld
Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

Helsingin Korjaamolla järjestettiin sunnuntaina 16.10. mimmienergiaa uhkuva räp-ilta. Lavalle nousivat yhdysvaltalaiset räppärit Gavlyn & Reverie, hiphopia elektronisiin saundeihin yhdistelevä Princess Nokia ja ruotsalainen rap-artisti Gnučči. Esiintymässä nähtiin myös suomalaisen räppitaivaan tähdet Sofa ja dj-duo D.R.E.A.M.

Kiia: Muijat oli kyl aika liekeis, eikä ees vaa laval vaa koko mestas. Kiinnitin huomioo myös siihen, et kaikkien keikkojen lopuks halattiin <3 Näin Sofan setist vaan vikan biisin, mut seki oli aika liikkis. Tai ne mimmit oli sillee yhes siin jutus, se oli kivaa kattoo. Vaik samal vähän vaikeet, mut en tiiä johtukse darrasta vai alkujännäst vai molemmist. Ne räbäs kyl hyvin kans, en oo nähny niit aiemmin keikal. Se biisi oli joku love song mis ehkä tyylii Eveliina veti kertsii. Mut sit sain Jaffaa (meni suoraa ikeniin) ja sä tulit mestoille ja sit helpotti.

Eva-Liisa: Joo, siis mua aluks vähän mietitytti, et ku piti sopii sunnuntaille ulosmeno, mut en ois voinu parempaa ajanvietettä keksii. Sekotin Gnuccinkin aluks Gavlyniin, vaikka oon kuunnellu sitä ?

Kiia: Lol. Nii en mäkää tiedä oisinko saanu raahattuu itteeni mestoille ilman tätä diilii mut onneks oli pakko! Oikeesti erityisin keikkakokemus pitkään aikaan.

Eva-Liisa: Ei voi kyl sanoo, et ois ollu peruskeikka. Gnucci oli tosi intensiivinen ja muutenkin koko paikassa oli käsittämätön energia koko ajan.

Kiia: Sillee, en oo ikinä ollu noin käänteisessä hiphop-eventissä, missä mul useempaan otteeseen kävi mieles et kyl vituttais olla jäbä ku missaa niin paljon hahah. Vaik siis olihan siel paljon urostaki mestoilla, mut kyl se ilmapiiri oli nii älytön ja ainutlaatunen mimmien kannalt. Mä herkistyinki joku 4 kertaa ku oli nii voimaannuttavaa.

Eva-Liisa: Ja superinspiroivaa. Mulle tuli kans sellanen fiilis, et harmittaa niiden kaikkien puolesta, jotka ei oo täällä!

Kiia: Mut joo jatketaa Gnuccist. Mitä mielt? Se muute kirjotetaa Gnučči.

Eva-Liisa: Joo, mut must jossai oli myös perus C:llä. Must se oli jotenkin aika vangitseva ja sen tulkinta sellasta tummanpuhuvaa. Lisäksi, tykkäsin punasesta kokoasusta.

Kiia: Ah se asu oli upee. Ja koko habi. Se otti sen tilan haltuu insta. Se oli ärsyttävä ja hauska samaan aikaan. Upé. Punane kollari ja punane halkiohame ja verkkosukat. Vaik ei siis tietenkää keskitytä ulkonäköö lol.

Eva-Liisa: Sellanen kovaääninen rääväsuu. Sellanen, jolle sanottas 90-luvulla, et ei tytöt voi olla tollasii kovaäänisii. Et voisiks käyttäytyy hienommin.

Kiia: Ei sitä kiinnostanu salee ysärilkää.

Eva-Liisa: Ei ?

Kiia: Onkoha se syntyny ysäril? 1987 Belgradis, sanoo Wikipedia. Se muistutti mua jostakusta kenet tunnen, mut en saa päähän kuka. Mul jäi jotenki mielee sen setis se Little girl -biisi ja sit se oli vitun kova se Fuck what they want, we are what they need, en tiiä niit biisin nimii mut noi niis laulettii :O

Eva-Liisa: Mun ehdoton lemppari oli kyl Finders Keepers, mut se on se sen hittiki. Mitäs muute Princess Nokia? Sen Tomboy-kappalehan on melko aggressiivinen, mut musta se oli hento ja herkkä tuol keikalla. Sellanen pikkulintu. Oisin halunnu halata.

Kiia: Joo prinsessa Nokiahan oli kyl se ketä menin kattoo. Oon kyl nähny silt jonkin verran haastattelui ja se on must siistii miten se puhuu jotenki aika sillee herkästi ja vaivaantuneesti mut samal vahva fiilis et se on jotenki vaan valinta. Tai tuntuu silt et se osaa olla myös sellanen, ja se jotenki saattaa tehostaa sitä asiaa mitä se sanoo. Se oli hieno kohta ku se just visersi jotain feministist välispiikkii ja sit alotti sen acapellan jossa sen ääniala madaltu joku 3 oktaavii ja koko kehonkieli muuttu sillee uhkaavaks. Se vaikutti silt et se on tosi tietonen siitä appearancestaan ja osaa käyttää sitä.

Eva-Liisa: Joo se oli kyl huikee ja viisas. Muutenkin sitä ehkä välil turhaan miettii, et pitääkö aina itsestään selviä asioita sanoa. Esim. just ku Prinsessa puhu, et jos sä sanot, et suhun ei saa koskee, ni sillo suhun ei saa koskee. Mut se oli tosi voimaannuttavaa, et munki teki mieli huutaa: “Just näin, saatana! Kosket muhun, ni mun kaverit hakkaa sut”! Et kyl se kertaus ja totuuden toisto on aina hyväks.

Kiia: Nii, tai ehkä ne asiat on itelle jo hyvin selkeitä, mut kuitenki verrattain uusia oikeuksia, et tuntuu et niin on edelleen välil vaikee käytännössä toimii, vaik kuinka tietäski omat rajansa ja oikeutensa. Mut sit ku miettii niit ittee 10 vuotta nuorempii mimmei, joita siel oli kans, ni et se ei ehkä sen ikäsenä ollu itsestäänselvyys ainakaa itelle. Toivottavasti niille on jo! Ah nuoret on nii fiksuja. Ne on nyt jo nii valveutuneita jostain sukupuolirooleista ja feminismistä, vaik ne on vast jotain ripari-ikäsii.

Eva-Liisa: No näin just. Ite on “heränny” omiin oikeuksiinsa tyylii viimeisen parin vuoden aikana, ku on vast tajunnu miten päin helvettii onkaan vuosien varrella tullu kohdelluksi. Mut ei oo sitä silloin ymmärtäny. Miksköhän ei?

Kiia: No ku ei siit oo puhuttu. Tai on mut jotenki tosi eri levelil. Nyt on sillee hyvä meno kaikenlaisen aktivismin kaa. Tai semmonen olo täs omas hipsterikuplas, et aktivismi on niinku normi, ja varmaan kans velvollisuus paljon enemmän ku aikasemmin. Keittäny yli liian mont kertaa ni ei oo enää vaihtoehtoja.

Eva-Liisa: Ja ajattelee silleen, et jos en minä, niin kuka sitten. Et ihan sama, pitääkö joku mua äärilaidan anarkistina. Jonkun tääki homma on tehtävä, enkä nyt meinaa, et omien oikeuksien puolustaminen ois dirtyy hommaa, mut välil tuntuu, et hommat ei etene. Kovaäänistä tän on oltava, ku oma elämä kuitenkin kyseessä.

Kiia: Niinpä. Teet vaa. Itel ollu aina jotenki outo sillee välitilasuhtautuminen kaikkeen poliittiseen kannanottoon, niinku aikasemmin. Mut oikeesti nyt ku kaikki on poliittista ni ei voi mitää. Tulee ignorantti tai valheellinen olo jos väittää tekevänsä yhtään mitää ihan vaan koska. Ku kaikel omal toiminnalla tulee kuitenkin toimittua jotain kohti ja vastoin jotain. Mitenköhä tää liittyy tohon keikkaan haha. Tai siis liittyy just tos mieles.

Eva-Liisa: Hyvin sanottu just toi, et kaikki on poliittista. Se on niin totta. Keikka nosti pintaan ajatuksia selkeesti, sellasia mitä on muutenkin miettinyt. Nyt niihin sai niinkun uutta pontta!

Kiia: No ainakin se miten noi kaikki tyypit tossa Tour-kokoonpanos, Gnucci, Princess Nokia, Gavlyn ja Reverie + ne deejiit, Lala ja toiiiii DJ Nayer(!!), ni ku ne on kaikki omasta tahdostaan signaamattomii DIY indie-artisteja, ni välitty kaikista artisteista aika selkeesti, et se keikkailu ei oo viihde-esitys ja artistivelvote, vaan tila sanoa asioita ja jakaa ja inspiroida muita naisia tekee samaa.

Eva-Liisa: Joo ja sellanen vanhan koulun meininki. Käytetään hyväks runoutta ja performanssia omien aatteiden ulostuomiseen. Puhutaan epäkohdista, epäoikeudenmukaisuudesta ja tuodaan ihmisiä yhteen. Poliittista räbää.

Kiia: Niin tää koko keikkakokonaisuus tuntu jotenki virkistävällä tavalla taideteokselta enemmän ku populaarikulttuurilta. Ja lainaan tuttavaa joka lainas toista tuttavaa, et “en muista koska viimeks ois tuntunu näin hyvältä olla nainen”! <3

Eva-Liisa: Oi, ihanasti sanottu! Mä lainaan Seela Sellaa, ku katoin videon tänään, jossa se sano, et: “Aktivismi on sama, ku energia ja energia on yhtä kuin intohimo.” Niin totta!

Kiia: Ah Seela. Mä luulen et aktivismi on vaan kokenu jossain vaiheessa saman ku feminismi, niinku terminä. Et joskus nousukaudella nää kaikki oleelliset asiat on tallottu alas jossain rahahumalassa, ja nyt joutuu tekee ihan saatanasti ns. turhaa (eli ei yhtää turhaa) duunii ja käydä monta toisteista keskusteluu et kleimataan takas nää sanat ja asiat niiden takana ja niiden tarpeellisuus ja uskottavuus.

Eva-Liisa: Koko sana aktivismi koetaan negaation kautta. Jengi aattelee, et se on joidenki hippihörhöjen hommaa. Tyylii, et aktivisti heiluu eduskunnan eessä puimassa nyrkkiä ja huutelemassa.

Kiia: Kyl mä sanoisin et aktivismii on myös suvakkihuorien ulkopuolella, et kai se voi olla negatiivistaki. Just eilen sanoin et vitsi miten toivon et joskus 20 vuoden pääst tai ees oman elinikänsä aikana vois muistella näit aikoi ja pitää vaa vitun absurdina et on jouduttu käymää näit keskusteluja jostain rasismista ja feminismistä ja seksuaalisuudesta ja kulttuuriappropriaatiosta.

Huoh plötsplötsplöts *kyllästyny* *väsähtäny*

Eva-Liisa: Nojoo tää on tällasta söpöö vastaikkainasettelun aikaa ? Joku on yhtä mieltä, toinen vastaan. Kukaan ei ymmärrä toisen näkökulmaa, eikä kiinnostakaan. Mä oon jotenkin semikyynistyny, et en ihmettelis, vaik asiat menis hullummaks. Meijät viel poltetaan torilla roviolla.

Kiia: :(( Takas keikkaan. Gavlyn ja Reverie veti kimpas sen slotin, ja nehä viittas siin jossai skitissä mimmiräppärien historiaan, et kuinka hanurist et mimmiräppärit ei oo klikkiytyny ja tehny yhes ja kannustanu toisiaan, kateus ja lyttääminen on nii nähty. Sekin käytös ollu toki tiettyjen patriarkaalisten rakenteiden ansiota, mut ei olis kyl enää varaa sellaseen oman kuopan kaivamiseen tällä sukupolvella.

Eva-Liisa: Tuun surulliseks, ku mietin miten pitkään sitä on kestänyt. Mut siis keikasta, et aikamoisen shown vetivät! Jos Gnucci alotti tiiviillä tunnelmalla, Princess Nokia oli enkeli taivaasta, ni Reverie ja Gavlyn plus komppanialla oli kyl kova bailumeinki. Must oli siistii, ku ne otti paljon kontaktii yleisöön ja sillä tavalla loi fiilistä, et yhessä tässä ollaan.

Kiia: Jep! Ja avautu vaa täböö noist mielenterveysongelmist ja kaikest. Tai mä huomasin et se kyl jeesas et se Reverie alusti niit kaikkii sen biisei joku 10 minaa aina (:-DD) ku kuuntelin niit biisei ihan eri keskittymisel ku Gavlynii. Varmaa se on semmonen Vain elämää -metodi! Toimi.

Eva-Liisa: Joo, ne biisit avautu eri lailla. Tavallaan tollasta, että artisti selittää teostaan vois olla enemmänkin.

Kiia: Jep, vaik samal pystyy ymmärtää kuinka se ei ehkä suurimmalle osalle taiteilijoista tunnu mielekkäältä ajatukselta… Mut enemmän ku usein se on kiinnostavampaa ku itse teos!

Pistetääx pakettii. Oha täs lätisty.