(USA, 2017)
O: Sofia Coppola
N: Nicole Kidman, Kirsten Dunst, Elle Fanning, Colin Farrell
Ensi-ilta: 1.9.

Nuori tyttö kävelee metsässä ja kerää sieniä. Yhtäkkiä hän törmää haavoittuneeseen sotilaaseen. Eletään Yhdysvaltain sisällissodan loppuvaiheita, ja Etelävaltioiden puolelta löytyvä sotilas on jenkki. Sofia Coppolan ohjaama Lumotut perustuu Thomas P. Cullinanin romaaniin The Beguiled (1966).

Martha Farnsworth (Nicole Kidman) on ottanut hoteisiinsa eri ikäisiä sodan myötä orvoksi jääneitä tyttöjä. Tytöt opiskelevat Marthan rautaisella otteella johtamassa tyttökoulussa.

Opettajattareksi kouluun on jäänyt avioton Edwina Morrow (Kirsten Dunst). Metsäretkeltä palaava Amy (Oona Laurence) tuo haavoittuneen sotilaan eli korpraali McBurneyn (Colin Farrell) tyttökoululle. Jenkkisotilas päätetään hoitaa kuntoon ja majoittaa siksi aikaa musiikkihuoneeseen.

Taloon ilmestynyt mies sekoittaa kuviot täysin. Aluksi hän on hyvin miellyttävä ja rakentaa luottamusta naisiin – eipä Martha-neitikään välty miehen charmilta. Teini-iän kynnyksellä olevat tytöt flirttailevat miehelle. Lopulta mustasukkaisuus johtaa tapahtumiin, jonka seurauksena jenkkisotilas ei enää olekaan niin miellyttävä.

Nicole Kidman on roolissaan loistava, samoin Elle Fanning viettelevänä Aliciana.

Sofia Coppolan Lumotuissa on vähän samaa esteettistä henkeä ja tunnelmaa kuin Coppolan esikoispitkässä ohjauksessa The Virgin Suicides (1999). Kuvaus on kaunista, yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota, äänimaailma vahvistaa kuvaa.

Sodan vuoksi myös Lumotuissa tytöt ovat ikään kuin vankeina talossa. Taloon majoitettu mies nostaa pintaan voimat, jotka ehkä ennen hänen saapumistaankin kytivät Kidmanin ja Dunstin esittämien naishahmojen välillä.

Olisin kaivannut Coppolalta vielä feministisempää tulkintaa – yksikään talon tytöistä ei muka voi olla tuntematta vetoa jenkkisotilaaseen. Toisaalta kyse on myös siihen aikaan naiselle tarjolla olleista ahtaista rooleista. Olisin toivonut elokuvaan myös selkeämmin motivoitua tarinaa.