Ohjaajan kuvat: Eva-Liisa Orupold
Leffakuvat: Docpoint
Ohjaaja Jeong-One Park teki dokumentin Kenian mummoista, jotka vetävät raiskaajia turpaan.
Eiiiii! karjaisee isoäiti ja iskee täysillä nahkasäkkiä. Sitten hän hymyilee ja väistyy seuraavan tieltä.
Tämä tarina täytyy kertoa maailmalle, päätti Docpointin ohjaajavieras Jeong-One Park kuultuaan Nairobin slummien itsepuolustusharjoituksista.
Lontoossa elokuvaa opiskellut nuori nainen matkusti ensimmäistä kertaa Afrikkaan ja suuntasi suin päin Korogochon slummiin, jossa raiskaajat vaanivat isoäitejä. Dokumentti Kung Fu Grandma iskee takaisin.
Mikä ajaa nuoret miehet raiskaamaan vanhuksia?
Huumeiden ja alkoholin turruttamista nuorukaisista monet ovat hiv-positiivisia. Uskomuksen mukaan seksi mummon kanssa parantaa.
”Vanhus on myös turvallisempi vaihtoehto. Miehet kuvittelevat, että kaikki nuoret naiset kantavat aidsia”, Jeong-One Park kertoo.
Korogochon 1,5 neliökilometrin alueella asuu 150 000 ihmistä. Miten ohjaaja pärjäsi slummissa, jossa kadulla hengailu on tietoinen riski jopa keskellä kirkasta päivää?
”Jos olisin tietänyt minne joudun, en ehkä olisi lähtenyt. Ajattelin, että eläväthän isoäiditkin slummissa”, Jeong-One Park naurahtaa.
”Hoidin kaiken yksin kuukauden kestäneiden kuvausten aikana: etsin kuvattavat, kuvasin ja leikkasin. Minulla ei ollut edes kääntäjää. Tosin ilman kahta turvamiestä en olisi voinut liikkua minnekään. Toinen osasi vähän englantiakin.”
Jeong-One Park teki dokumentin tarkkailevaan tyyliin, kuin ei olisi paikalla.
”Enhän edes ymmärtänyt mitään. Vasta myöhemmin sain selville, mitä mummot olivat kertoneet. Ja taksikuski opetti swahilin perusteet.”
”Isoäidit kantavat harteillaan maailman murheet. Heidän pitää hommata rahaa ruokaan ja huolehtia perheestä. Sitten joku tulee ja raiskaa. Uskomatonta on, että nämä naiset silti nauttivat elämästään. Joka aamu he tervehtivät minua hymyin ja halauksin. He ovat sankareita”, ohjaaja hehkuttaa.
Isoäidit avautuivat rankoista jutuista mutta kieltäytyivät yhdestä pyynnöstä.
”Mummot eivät ikinä suostuneet, kun ehdotin kuvaamista lounasaikaan. Tajusin sen johtuvan siitä, ettei heillä ollut rahaa syödä lounasta. Mummot joivat teetä aamiaiseksi ja söivät vähän illalla.”
Ei ihme, jos hyvälläkin lykyllä tienaa alle dollarin päivässä.
Kuvausten aikana joku saattoi pyytää Jeong-One Parkilta rahaa haastattelusta.
”En voinut suostua siihen, mutta ostin myöhemmin jauhoja, maitoa ja sokeria.”
Hankalampaa oli löytää haastateltavaksi nuoria miehiä. Kaikilla oli joku vanhuksia raiskannut kaveri.
”Turvamieheni sattuivat olemaan ex-jengipomoja ja saivat hommattua miehiä paikalle. Haastatellut olivat kännissä tai pilvessä. Luulin, että olisin peloissani tai vihainen, mutta tunsin vain surua. Miehet ovat slummin olojen tuote.”
Vanhukset ymmärtävät, ettei fyysinen voima ole kaikki kaikessa. Pitää tietää strateginen kohta, jonne kohdistaa isku. Ensin lyödään ja sitten huudetaan täysillä. Tärkeintä on kasvattaa rohkeutta ja itseluottamusta.
Itsepuolustusharjoitukset alkoivat vuonna 2007, kun yhdysvaltalaisjärjestö saapui opettamaan karaten, kung-fun ja taekwondon sekoitusta, joka perustuu 1970-luvun jenkkifeministien kehittämiin tekniikoihin.
”Nyt isoäidit opettavat toisiaan. Mukana on noin 40 mummoa, jotka myös harjoittavat naapurislummien vanhuksia.”
Tässä vaiheessa ei yllätä, kun Jeong-One Park paljastaa rakastavansa mummoja.
”Poikaystävä väittää, että minulla on mummofetissi”, ohjaaja nauraa.
Sitä paitsi isoäitien ongelmat ovat globaaleja.
”Vanhusten köyhyys vaivaa myös kotimaassani Etelä-Koreassa. Soulista löytyy puisto, jossa vanhat naiset myyvät itseään. Se on sydäntäsärkevää.”
Pari muutakin asiaa harmittaa.
”Elokuva voitti Koreassa palkinnon, jonka halusin lahjoittaa mummoille. Homma meni vaikeaksi ja lopulta mahdottomaksi. Raha aiheuttaa vain riitoja ja ongelmia.”
Entä ovatko ihmiset heränneet auttamaan elokuvan nähtyään?
”Eivät oikeastaan, se on sääli. En toivonut rahaa vaan sitä, että ihmiset haluaisivat tehdä jotain tai tietää lisää, mutta kukaan ei ole ollut yhteydessä”, ohjaaja pahoittelee.
Sana on kuitenkin levinnyt, tuiki tärkeää sekin. Puolen tunnin pituinen elokuva on kiertänyt jo 18 festivaalilla ympäri maailmaa.
TO 24.1. klo 16.45 Kiasma, samassa näytöksessä White Night-elokuvan kanssa. Mukana on ohjaaja Jeong-One Park.
Kommentoi