Toimittaja Satu Rämö tuo Suomi-designia Islantiin.
Kuva: Björgvin Hilmarsson
Reykjavikin keskustassa kököttää soma talo. Sen valkeisiin puuseiniin on maalattu punaisia pilkkuja, ja raidalliset rappuset muistuttavat Marianne-karkkipaperia. Harjakattoa pitkin lukee isoin kirjaimin: ”Suomi PRKL!”. Sisällä soi vinyylillä Olavi Virtaa, J. Karjalaista ja Topi Sorsakoskea.
Kaksi Islannissa asuvaa nuorta suomalaisnaista päätti keväällä 2012 perustaa yhdessä suomalaisen designkaupan nykyiseen kotikaupunkiinsa. He huomasivat pienen ja lupaavan oloisen hylätyn talon, etsivät omistajan, tekivät vuokrasopimuksen ja remontoivat talon mieleisekseen. Kauppa avautui kesällä.
”Siitä tuli ihana! Yhdistelmä suomalaista kesämökkiä ja muumitaloa”, kuvailee Satu Rämö, toinen liikkeen perustajista.
Ei ole sattumaa, että Rämö ja tämän tuttava Maarit Kaipainen perustivat Suomi PRKL! -liikkeensä samana vuonna, kun Helsinki oli maailman designpääkaupunki. Rämö kertoo, että Suomi-design on ollut puheenaiheena myös Islannissa. Niinpä naiset käyttivät ajoitusta hyväkseen kokeillakseen, miten suomalainen designkauppa menestyisi Islannissa.
”Markkina on pieni, mutta jos valikoima on kunnossa eikä tee liian isoja hankintoja kerralla, on mahdollisuus menestyä”, Rämö miettii.
Naiset aikovat käydä Excel-taulukkonsa huolellisesti läpi heti ensimmäisen vuoden jälkeen ja katsovat silloin, onko toimintaa järkevää jatkaa ja jos, niin missä muodossa. Alku näyttää joka tapauksessa lupaavalta. Niin islantilaiset, turistit kuin paikalliset suomalaisetkin ovat löytäneet tiensä liikkeeseen.
”Samoin suomalaisia turisteja käy koko ajan, se on kivaa. Saadaan samalla kuulumisia Suomesta.”
Rämö ja Kaipainen yhdistelevät kaupassaan vanhempia Suomi-klassikoita ja uudempaa designia kuten &Brosia, Saana&Ollia ja Polkka Jamia. Tällä hetkellä myynnissä on tuotteita noin 35 eri suunnittelijalta. Näistä erityisen suosittuja ovat olleet Arabian Muumi-tuotteet, Poola Kataryna sekä HAIn kumisaappaat ja Kuura-kengät.
Rämö kertoo, että islantilaiset tuntevat jo valmiiksi Iittalan, Marimekon ja muumit. Sen sijaan esimerkiksi Eero Aarniota tuntui vain harva tuntevan.
”Sellainen tavallinen kansa, joka on kuullut esimerkiksi Marimekosta tai Royal Copenhagenista, ei tunne Aarniota. Mikä järkytys! Me otettiin heti Tupla Kupla -lamppuja myyntiin ja se on auttanut.”
Kaupan pitäjät ovat harkinneet ottavansa valikoimaan myöhemmin mukaan muun muassa Ivana Helsingin vaatteita ja mahdollisesti Minna Parikan kenkiä. Satu uskoo, että ne sopisivat hyvin islantilaiseen makuun. Moni asiakas on kysellyt Marimekon kankaita, mutta liikkeessä ei ainakaan vielä riitä tilaa kangasmyynnille.
Yrityksen perustamisen Rämö kuvailee olevan pitkälti samanlaista kuin Suomessakin. Eniten huomiota vaativat rahoituksen hankkiminen ja maahantuontiin liittyvä logistiikka.
”Islanti ei ole EU-maa, joten tulli vaatii kilokaupalla paperia aina, kun tuo tavaraa maahan. Ja kuljetuskustannukset ovat käsittämättömän paljon. On vertailtava sisäänostohintaa sekä tavaran painoa ja tilavuutta siihen, mitä islantilaiset maksaisivat tuotteesta. Alku on aina kokeilua: on testailtava pienillä erillä, mitä tuotteita on järkevää tuoda maahan.”
Design-liikkeestä vastaaminen on Rämölle vain yksi työ muiden joukossa. Yrittäjä-freelancerin tehtäviin kuuluvat myös kirjojenteko, lehtityöt ja sekalaiset markkinointiprojektit. Rämö on tehnyt muun muassa Mondo-lehden Islanti-oppaan ja Avaimen kustantaman Vuoden mutsi -kirjan. Kaikkein tärkeintä Sadulle ovat kuitenkin blogit: ulkosuomalaisuutta ja lapsiperheen elämää käsittelevä humoristinen Salamatkustaja.com, Vuoden mutsi -kirjan blogi ja Mondon Islanti-blogi.
Talvisin Rämön islantilainen vuoristo-opas- ja valokuvaajamies tekee onneksi hieman vähemmän töitä ja voi tuolloin pyörittää taloutta sekä viettää enemmän aikaa 2,5-vuotiaan Saga-tyttären kanssa. Kesäisin roolit ovat toisinpäin.
Islantilaisten joukkoon suomalaisen on ollut helppo sulautua. Neljä vuotta vakituisesti Reykjavikissa asunut Rämö on tutustunut nopeasti uusiin ihmisiin. Kysyttäessä, mitä käsityksiä paikallisilla on yleisesti suomalaisista, Rämö vastaa:
”Että me ollaan ihan samanlaisia hulluja kuin islantilaiset. Ja se pitää kyllä paikkansa.”
Kieli tuottaa luonnollisesti ajoittain hupaisia tilanteita.
”Kerran esimerkiksi kehotin yhtä asiakasta pesemään pienen maton astianpesukoneessa pesukoneen sijaan. Tällöin vain heitän aina läppää siitä, kuinka ulkomaalaisten on niin vaikea solkottaa tätä mahdotonta kieltä. Ja sitten kaikkia naurattaa.”
Rämö ja hänen liikekumppaninsa Kaipainen opettavat vastapainoksi omaa äidinkieltään islantilaisille: Suomi PRKL! -liikkeen kassakuitteihin on painettu pieni suomen kielen sanasto, jotta islantilaiset oppisivat sanomaan suomeksi muutakin kuin kirosanoja.
Kommentoi