Sofia Coppola ja tyttönä olemisen sietämätön keveys – Uusi Sylvi

My films are sort of about a lonely girl in a big hotel or palace whatever, kind of wandering around, trying to grow up.
– Sofia Coppola 2006

Olen fanittanut Sofia Coppolan elokuvia The Virgin Suicidesista (1999) lähtien. Teemoja joihin Coppola toistuvasti palaa ovat ulkopuolisuuden kokemus, se ettei kuulu joukkoon, mutta ennen kaikkea tyttönä olemisen vaikeus ja naiseksi kasvamisen mahdottomuus.

Lempielokuvani Coppolan tuotannosta on Lost in Translation (2003), jossa Charlotten (Scarlett Johansson) kokema irrallisuus, tyhjyys ja melankolia ovat samastuttavia kokemuksia. Charlotte ei löydä paikkaansa jähmeiden naisille tarjottujen roolien joukosta, eikä tunne kuuluvansa oikein mihinkään.

Tässä tekstissä keskityn kuitenkin tyttöyden teemaan Coppolan elokuvissa. Samaa teemaa käsittelee Fiona Handyside teoksessaan Sofia Coppola: A Cinema of Girlhood (2017).

lostintranslation-690x458-9899549

Coppolan elokuvissa olennaista on myös niiden estetiikka. Tyttöys on vaaleanpunaisuutta, kukkamekkoja, lapsekas käsiala, yksisarvisia, koruja ja muotiluomuksia. Coppolalle ominainen estetiikka antaa tyttöyden kulttuurillisille tunnisteille oikeutuksen – ilman että tyttöys olisi jotain, josta ”pitäisi kasvaa ulos”. (Vrt. Handyside 2017, 5, 43).

Handyside huomioi, että sekä The Virgin Suicides että The Bling Ring (2013) kerrotaan poikakertojan kautta, joka ei pääse tyttöporukkaan sisälle. The Virgin Suicidesissa jätetään auki, kuka Lisbonin tyttöjä kaukoputkella seuraavista pojista on kertoja. The Bling Ringissä kertoja on Marc (Israel Broussard), joka on näennäisesti osa julkkisten taloja ryöstelevää tyttöjoukkoa, mutta pysyy silti ikuisesti ulkopuolisena. (Handyside 2017, 54 –55.)

bling_ew_shot-690x485-6384076

Mielestäni on myös olennaista, että kerronta on toteutettu tyttöyteen ulkopuolisen, eli teinipojan, näkökulmasta. Ratkaisu vahvistaa tyttöyden mystifiointia ja tyttönä olemisen yksinäisyyttä.

The Virgin Suicidesisssa Cecilia (Hanna Hall) vastaa hänen itsemurhayritystään ihmettelevälle psykiatrille (Danny De Vito): ”obviously, doctor, you’ve never been a 13-year-old girl.” (Handyside 2017, 43). Tarkoittaen ettei psykiatrilla ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla tyttö ja yrittää kasvaa naiseksi jähmeiden roolimallien ja kontrolloivien sääntöjen viidakossa.

Sekä Coppolan uusimmassa ohjauksessa Lumotut (2017) että The Virgin Suicidesissa tytöt asuvat talossa vankeina. Molemmissa vallitsee ankara äidillinen kuri, vahva matriarkka kontrolloi sitä, mitä tytöt saavat tehdä (Lumotuissa Nicole Kidmanin esittämä Martha-neiti ja Virgin Suicidesisssa Lisbonin tyttöjen äiti).

Yhteistä elokuville on myös tyttöjen liittoutuminen: he punovat ja toteuttavat kohtalokkaat suunnitelmansa yhdessä. Lumotuissa suunnitelman ulkopuolelle jätetään opettajatar Edwina (Kirsten Dunst), joka ummistaa silmänsä korpraali McBurneyn (Colin Farrell) raakalaisuuksilta ja omalta feminiiniseltä herkkyydeltään antautumalla rakkautensa kohteen alistamaksi, ja sulkee näin itsensä tyttöyden taikapiirin ulkopuolelle.

Coppolan elokuvissa voimaannuttavaa on tyttöyden juhlistaminen sekä se, että tyttöyden salaisuudet säilyvät naisilla, eivätkä ulkopuoliset voi koskaan niitä ymmärtää. Tyttöydestä ei tarvitse kasvaa ulos, vaan siitä voi kantaa palan aikuisuuteen – jos vain selviää sinne asti.

Coppolan elokuvat näyttävät naisille ahtaat roolit läpi historian, mutta rakentavat rinnalle toisen mahdollisen narratiivin markkeeraamalla tyttöyden tunnisteet uudelleen, antamalla niille voimaa sen sijaan, että ne olisivat jotain hävettävää ja lapsellista.

Muotiluomukset, timanttisormukset, glitter, kauniit asiat ja kukkamekot ovat jotain joilla vahvistaa ja juhlistaa feminiinisyyttään. Ne voi valjastaa voiman symboleiksi. Feministiseen taisteluun voi ratsastaa ylpeästi yksisarvisella.

Lähde: Fiona Handyside: Sofia Coppola: A Cinema of Girlhood (2017).

9781784537159-4368114

Kuvituskuva: Emilia Värelä

elokuvanumero, elokuvaohjaajat, elokuvat, feminiinisyys, Feminismi, numero0001, Sofia Coppola, tytöt, tyttöys