(Italia 2011)
O: Emanuele Crialese
N: Filopo Pucillo, Donatella Finochiaro, Beppe Fiorello, Mimmo Cuticchio, Rubel Tsegay
Ensi-ilta 27.7.2012
Kalastajakylä kuihtuu, mutta pakolaisia sinne sen kuin virtaa yhteiskunnallisessa moraalidraamassa.
Nuoren kalastaja Filipon (Filippo Pucillo) ja isoisä Erneston (Giuseppe Fiorello) elinkeino on vaarassa. Kalastus ei tahdo enää kannattaa, mieluummin kannattaisi luopua, romuttaa vene ja nostaa korvaukset. Filippon Giulietta-äidin (Donatella Finocchiaro) kaavaileman turismibisneksenkään kantavuudesta ei ole pienessä sisilialaiskylässä takeita.
Asiat mutkistuvat entisestään, kun Filippo ja Ernesto poimivat merestä hukkumaisillaan olevan etiopialaisnaisen (tosielämän venepakolainen Timnit T). Laittomien siirtolaisten pelastaminen on absurdinjulman lain mukaan merivartioston yksinoikeus, ja kohta perhe piilotteleekin autotallissaan viimeisillään raskaana olevaa naista.
Emanuele Crialesen (Kultainen portti) elokuvan vahvuus on aidossa paikallisvärissä, ja tällä ei nyt tarkoiteta postikortinkauniita Välimeren saaristomaisemia. Terraferma vie todentuntuiseen maantieteelliseen paikkaan, eteläpäästään ruopeavan Euroopan ja kaoottisen Afrikan väistämättömään liitoskohtaan. Jokainen keskeisistä roolihahmoista on tilanteessaan ja reaktioissaan uskottava. Miten tasapainottaa inhimillinen hyvyys ja oman selviytymisen ensisijaisuus? Olisiko huono-osaisista sittenkin auttamaan vielä huono-osaisempia? Ehkä nimenomaan heistä?
Keskushenkilöksi nousevaa Filippoa näyttelevän Pucillon kasvot hehkuvat neorealismista muistuttavaa todellista mutta silti suorastaan ylielokuvallista charmia. Juuri hän tekee elokuvan rankimmat valinnat, varsinkin unohtumattomassa kohtauksessa, jossa yöllinen veneajelu viehättävän turistitytön kanssa saa karmaisevan käänteen.
Terraferma saa vaivatta välittämään päähenkilöistään, mutta aivan osiensa summaksi Crialesen moraliteetti ei siltikään kasva. Ehkä filmin toteavasta otteesta olisi jossakin kohtaa pitänyt ottaa kunnon irtiotto. Nyt hyväsydäminen elokuva on tunnekokokemuksena hieman vajaa.
Ajatuksia tämä silti herättää. Mietitään nyt vaikkapa tätä yhteistä Eurooppaamme. Miten erilaisten kysymysten kanssa sen etelälaidalla painitaankaan.
Kuva: Cinema Mondo
Kommentoi