Kirjoittaja haluaisi oppia perinteisiä naisten töitä ja muodikasta tuunausta.

Akkainlehdessä oli kerran juttu, jossa sellainen nainen, joka oli kova meikkaamaan ja sellainen, joka ei meikannut ollenkaan, vaihtoivat viikoksi osia. Luin otsikon ja ingressin into piukkana. Jutun lopussa huusin kurkku suorana.

Se, joka oli kova meikkaamaan, kulki viikon naama paljaana ja kärsi kauhiasti. Se, joka ei yleensä meikannut ollenkaan, ei kärsinyt yhtään. Iloisesti vaan veteli aamutuimaan t-alueelle maapuuteria ja häivytti varjostukset viistotulla siveltimellä luomivakoon samalla pikkuvirheitä peitetuotteella pehmennellen, tai jotain. Luultavasti hän samalla myös seisoi päällään tai laati ulkopoliittista selontekoa.

Minusta se juttu olisi pitänyt tehdä. Minusta! Silloin siitä olisi tullut hauska.

En tiedä, missä muut tytöt oppivat meikkaamaan ja missä Urpo oli silloin kun niin tapahtui. Vakuutan, etten ainakaan ollut tekemässä mitään koruttoman kaunosieluista tai pirtsakan poikatyttömäistä. Mahdollisesti kaivelin nenää ja katselin teeveetä. Joitakin vuosia myöhemmin heräsin ja totesin, että naama on läikikäs ja silmät pussittavat, ja että kaikille muille on käynyt samoin mutta kenestäkään muusta sitä ei huomaa. Silloin ehostelu alkoi äkkiä kiinnostaa.

Taiot itsellesi hetkessä täydellisen soikeat kasvot ja korkeat poskipäät, lässyttää lehtijuttu. Muutamalla siveltimenvedolla pyyhit iholtasi iän ja huonosti nukutun yön jäljet, lirkuttaa kauneusblogi.

Niin että ei muuta kuin huulipunaa huuleen, luomiväriä luomeen, poskipunaa poskeen ja sitä rataa. Helppoa kuin heinänpoltto. Niinhän sitä luulisi! Selvisin juuri ja juuri ripsiväristä. Kynnen ulkopuolelle roiskunut kynsilakkakin lähti näppärästi tärpätillä. Mutta mitä helvettiä on ”heleyttävä BB-voide”? Missä on kulmaluu, luomivako tai t-alue? Miksi käsketään ”häivyttää” meikki, joka juuri on suurella vaivalla levitetty asianmukaiseen ruumiinosaan? Onko banaanivarjostus joku drinkki, ja meikataanko valokynällä pimeässä?

Pieniin virheisiin riittää usein vain toinen kerros meikkivoidetta. Jos punoitat oikein kunnolla, hanki pohjustustuote tai peiteaine, jossa on vihreää. Sipaise kasvoille häivähdys persikkaa. Tee varjostukset leuan alle, korvien taakse ja poskiluun alle.

Vihreää? Korvien taakse?! Antaa olla, en edes aloita. Näytin huulipunattuna tasan siltä kuin viisivuotias olisi käynyt äidin meikkipussilla äidin korkokengät jaloissa JA käsissä, paitsi että viisivuotiailla ei ole siinä huulten reunoilla ryppyrivistöä johon huulipuna valuu. Luin, että aurinkopuuteri kirkastaa kasvot kivasti ja sitten luin, että aurinkopuuteri saa ihon näyttämään tunkkaiselta. Ja rajaukset! Kuka helvetti muka saa omiin silmiinsä aikaiseksi ”rajaukset” äitymättä väkivaltaiseksi?

Levitä mustaa luomiväriä aloittaen silmän ulkonurkasta ja häivyttäen kohti yläluomen keskikohtaa. Pidä alue kolmion muotoisena, jotta meikistä tulee intensiivinen. Täytä kulmakarvojen kolot omien kulmakarvojesi värisellä kulmavärillä.

Ikisuosikkini on ”nopea nudemeikki”, jonka tavoitteena on näyttää siltä ettei meikkiä olisi ollenkaan. Keskimääräisen ”aloittelijan meikkioppaan” mukaan tähän tarvitaan kaksitoista eri tuotetta ja puolisen tuntia aikaa. Kaikissa naistenlehtien kauneusjutuissa on aina illalla juhlat, joihin arkimeikki ja -asu päivitetään käden käänteessä kietomalla hartioiden ympärille ruma ja kallis pashmina ja lisäämällä aavistus tulipalonsävyistä huulipunaa. Vai oliko se revontuli? Poronkäristys? Puolukkahillo? Tuotteiden nimet ovat silkkaa dadaa: New York Superstay Silky 24h Concealer! Instant Age Rewinder Smoother! Flawless Perfection. Express Diamond. Infallible. Urpokin tajusi, miksi suomen kieltä vältetään kaikin keinoin, kun vastaan tuli ”puristekorostusväri”.

Yllättävän moni pilaa kauniin silmämeikin korostamalla alaluomea väärin. Jos nenä alkaa päivän mittaan kiiltää, käytä imupaperia. Satsaa hyviin siveltimiin ja hoida niitä kuin hiuksiasi. Silmien alle on hyvä levittää puuterijarrut nappaamaan pöllyävä luomiväri.

Eräänä päivänä valaistuin, eikä siihen tarvittu edes valokynää. Meikkaaminenhan on harrastus! Harrastaja kuluttaa aikaa ja rahaa, testailee ja vertailee uutuuksia, keräilee ja soveltaa vinkkejä, ahmii alan julkaisuja ja tapaa toisia entusiasteja kokoontumisajoissa. Ja nauttii joka hetkestä tavalla, joka saa ulkopuoliset koputtelemaan ohimoaan. Aivan samalla tavalla voi harrastaa autoja tai rotukissoja. Tai sitten voi ilman erityistä harrastusta ajella autolla ja paijata kissaa… tai mennä ratikalla ja olla ilman kissaa.

Jos haluat tehdä omenaposket eli pyörittää poskipunan pehmeästi poskipäiden päälle, hymyile.

Kirjoittaja on vuosien kokeilujen jälkeen löytänyt ripsivärin, jota voi levittää lauantaina pelkäämättä, että sitä löytyy leuasta tiistaina.

Kursivoidut lainaukset on törkeän tarkoitushakuisesti irrotettu yhteydestään ja sijoitettu sikin sokin. Ensi kerralla Urpo matkustaa kaukaiseen maahan.