Kuusisto, Meri: Amerikkalainen
Otava 2014
250 sivua
Meri Kuusiston kirjassa nainen hoivaa amerikkalaista jalkapalloa lapsenaan ja mies kieltäytyy laskeutumasta punavuorelaiselta katolta normaalielämään.
Kun ensi kerran kuulin Meri Kuusiston teoksen nimen Amerikkalainen, mieli vaelsi automaattisesti valtameren taakse, Yhdysvaltain maaperälle. Kuten moni muukin asia, myös kirjan nimi on tässä kertomuksessa kuitenkin vinksallaan: teoksessa liikutaan nimittäin Jenkkilän sijaan tämän päivän Helsingissä, vieläpä suuri osa ajasta sen kattojen yllä.
Teoksen päähenkilö on kolmikymppinen Susette, joka löytää korttelipesulasta amerikkalaisen jalkapallon. Roskakatoksesta mukaan tarttuvat lastenvaunut, joihin pallo pääsee vaipoitettuna. Sattuman myötä Susette tutustuu punavuorelaisen kerrostalon katolla asustavaan Hermanniin, keski-ikäiseen mieheen, jota ahdistuneisuus estää laskeutumasta muiden ihmisten pariin katutasolle. Alkaa epätodennäköinen ystävyys kahden erilaisen neurootikon välillä, juodaan kahvia ja hoivataan amerikkalaista.
Mediassa teoksen on nähty kyseenalaistavan äitiyden: tarvitseeko kaikkien naisten tulla äideiksi ja jos, niin millainen äitiys on ”oikeaa äitiyttä”? Mielestäni kirjan pääteemaksi nousee kuitenkin ystävyys: kuinka toinen hyväksytään sellaisenaan tämän outoja tapoja ihmettelemättä tai tämän persoonan kummallisuuksia edes huomaamatta. Päähenkilöiden välille syntyvä lämpö hellii lukijan mieltä. Se nostattaa ajatuksen, kunpa kaikkien ihmisten kaikkiin ihaniin omituisuuksiin voitaisiin suhtautua yhtä välittömästi kuin tämän tarinan maailmassa.
Allekirjoittaneen makuun teoksen sivuilla vilahtaa hieman liian usein ärräpäitä, mutta se ei peitä alleen kielellisesti upeaa lukukokemusta. Jo teoksen alkusivuilla tulee selväksi, että Kuusisto on kielenkäytön mestari, joka leikkii sanoilla ja osaa ilmaista asioita koruttoman suoraan. Mieleen tulee hetkittäin yhden suosituimman nykyhumoristimme Kari Hotakaisen letkautukset.
Kielen lisäksi teoksen ansioihin lukeutuu nykypäivän Helsingin iskevä kuvaus: Apollonkadun pysäkkiä vastapäätä Siwa väitti olevansa Suomen suosituin lähikauppa. Epäilin. Siwasta ei saa muuta kuin mustia banaaneja ja tasavallan kalleinta tonnikalaa. Kukaan ei käytä Ykkösbonus-korttia. … Töölön valinta asuinpaikaksi on sama asia kuin opiskelu Kauppakorkeakoulussa: kun ei tiedä, mitä elämältään haluaa, mutta puitteet olisi mukava pitää kunnossa.
Vaikka teoksen tunnelma synkkenee loppua kohden, on Amerikkalaisen ansioksi luettava, että se kuvaa hankalia asioita myönteisessä valossa ja osoittelematta sormella ketään. Helsingin Sanomien tämän vuoden esikoiskirjapalkinnon ehdokkaat julkaistaan näinä päivinä. Veikkaukseni on, että Kuusisto on joukossa ja tavoittelee ansaitusti täyspottia.
Meri Kuusisto lauantaina 24.10. klo 14.00 Helsingin Kirjamessujen Kullervo-lavalla.
Jaa:
