Vieraileva toimittaja kirjoittaa ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Hänkin on kovin, kovin nälkäinen.
Tamperelainen kasvisravintola Gopal on jäänyt jostain syystä tyystin arvioimatta Hyvässä kurkussa. Olin täysin, varma, että Manu ja Julle olivat ehtineet kirjoittaa siitä ennen Sylvin aikaa blogissaan, mutta en tullut tarkistaneeksi asiaa. Gopal on niin vakiintunut ja hieno instituutio, että ehkä se oli meille kaikille osa asioiden luontaista järjestystä – eikä siitä tullut siksi pidettyä numeroa.
Korjaan nyt tämän puutteen tai itse asiassa kolme puutetta, sillä Tampereella on kolme Gopalia: alkuperäinen ravintola Tammelassa, Café Gopal Kuninkaankadulla ja uusin Gopal Rongankadulla. Kaikissa tarjotaan suunnilleen samantyylistä intialaishenkistä lounasta – joskin joskus on mukavia lasagnepäivien kaltaisia poikkeuksia – mutta ensimmäisen Gopalin jälkeläisillä on erikoisuutensa. Café Gopal on nimensä mukaisesti myös kahvila, ja Rongankadun paikalla on myös iltalista, jota en ole vielä tätä kirjoittaessa testannut. Olen muutenkin käynyt siellä vain pari kertaa. Lupaan kuitenkin kirjoittaa kaikista tälle palstalle mitä pikimmin.
Aloitan Café Gopalista vain siitä syystä, että satuin käymään siellä tänään kahvilla. Pidän sekä kahvilasta että alkuperäisestä Gopalista, ja pyrin käymään molemmissa suht säännöllisesti. Valinta määräytyy oikeastaan vain sen mukaan, kummalla puolella kaupunkia minulla on menoa. Yliopistoaikoina kävin enemmän Tammelassa, Café Gopaliin minua houkuttavat harrastukseni.
Kummankin paikan ruuissa on mielestäni selvästi oma makunsa. Café Gopalissa tietyt intialaiset mausteet eivät ole niin vahvassa roolissa ja salaattipöydässä on useammin herkullista hummusta. Sellainen tuntu on myös, että pinaattia olisi ruuassa useammin.
Tällä kertaa olin menossa vain kahville, koska olin hieman nuutunut ennen ensiapuharjoituksiin menoa. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, vaan tilasin palan herkullisen näköistä suklaa-pähkinäkakkua. Kuten aina, kakkupala oli hintaansa nähden, ja ylipäätäänkin todella iso.
Kakkujen ja leivosten kanssa tarjotaan yleensä joko vegaanista vaniljakastiketta tai ei-vegaanista kermavaahtoa. Vitriinistä löytyy joskus muitakin kuin vegaanisia leivonnaisia, vaikka nykyään suurin osa niistä tuntuu olevan vegaanisia. Tällä kertaa tarjolla olisi ollut muun muassa jugurttipiirakkaa ja kuppikakkuja.
Suklaa-pähkinäkakku oli hyvää: rapea ja makea pähkinäpäällyste ja tiukka mutakakkumainen pohja. Pohja oli kuitenkin ehkä hieman liian paksu ja rasvainen minun makuuni – tai ehkä se ei olisi ollut ongelma, jos pala olisi ollut pienempi. Mutta ei kai sitä liian isoista kakkupaloista voi valittaa. Männä viikolla söin ison palasen mangolla ja kermavaahdolla täytettyä suklaakakkua. Ähky.
En ole kahvintuntija, joten en osaa arvioida paikan kahvia sen kummemmin, mutta itse pidän siitä. Lounaan kanssa saa eurolla hyvää vaniljakahvia, ja paikan erikoiskahvi- ja teelista on varsin kattava. Useimmiten juon leipomusten kanssa espressoa tai soijalattea.
Tarjolla on joskus myös vegaanisia sämpylöitä. Sellaisen olen syönyt vain kerran, eikä se valitettavasti toiminut. Sinänsä hyvä ja tiivis itse leivottu sämpylä ei toiminut yhtä tiiviin seitanin kanssa, etenkin kun niiltä puuttui kosteuttava vastapaino. Rehevämmät deli-tyyliset voileivät olisivat ihana uutuus, sillä Suomesta on hyvin vaikea saada laadukkaita vegaanisia voileipiä. Voi tietysti olla, että niille ei olisi tarpeeksi ostajia paikassa, joka kuitenkin keskittyy lounaspöytäänsä.
Café Gopal
Kuninkaankatu 15
Tampere
ma–pe 11–18
la 12–17