Taiye Selasi: Ghana ikuisesti
Otava 2013
Suom. Marianna Kurtto
400 s.
Kun kovalla työllä rakennettu unelma särkyy.
On perhe, joka ponnistelee yhdessä. Perhe, joka rakastaa vahvasti ja kipeästi. Perhe, joka silti hajoaa. Perhe, jonka jäsenet erkaantuvat toisistaan, eivät löydä enää yhteistä paikkaa eivätkä kieltä. Kaiken yllä leijailee jokin kamala, vaiettu tragedia.
Brittiläisen Taiye Selasin (s.1979) esikoisromaanin Ghana ikuisesti perusjuoni ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä; hajonneista perheistä ja perhetragedioista on kirjoitettu ja luettu iät ajat. Ghana ikuisesti on kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä ja tunkkainen. Aluksi kerronta tuntuu kyllä hieman raskassoutuiselta ja sekavalta, mutta muutaman luvun jälkeen tarina lähtee rullaamaan kiivaana, omaperäisenä ja koukuttavana. Selasilla on uskomaton taito hyppiä aikatasoilla täysin päättömästi sinne tänne, ja palata sitten nykyhetkeen niin, että lukija tietää tasan tarkkaan missä mennään. Kerronta on vuolasta, paikoitellen silkkaa ajatusvirtaa. Ja ne ajatukset: useita helmiä, upeita huomioita.
Kirjan keskushenkilö on ghanalainen Kweku Sai, joka uurastaa irti köyhistä oloista ja pääsee opiskelemaan lääketiedettä Yhdysvaltoihin. Hänestä tulee loistava kirurgi ja nelilapsisen perheen isä. Kweku elää vaimonsa Folan kanssa kovalla työllä rakennettua amerikkalaista unelmaa – unelmaa, joka särkyy yhden epäonnisen umpilisäkeleikkauksen takia.
Irtisanottu Kweku on niin häpeissään, ettei uskalla kertoa totuutta perheelleen, vaan pakenee yksin takaisin Ghanaan. Isän lähdön jälkeen, vuosien vieriessä Fola ja perheen lapset Olu, Taiwo, Kehinde ja Sadie erkaantuvat toisistaan. Jokaisella on oma taakkansa, surunsa ja hiljaisuutensa. Vasta tieto Kwekun äkillisestä kuolemasta saattaa perheen jäsenet jälleen yhteen – muttei suinkaan ristiriidoitta.
Selasi on poiminut romaaniin ainakin rippeitä omasta elämästään. Hänen oma isänsä on ghanalainen kirurgi, samoin kuin romaanin perheen isä Kweku. Selasin äiti on puolestaan syntynyt Folan tavoin Nigeriassa. Taiwo ja Kehinde ovat kaksoset, ja myös Selasilla on kaksoissisar.
Selasi liikkuu tekstissään sujuvasti mantereelta mantereelle, sillä hän on itsekin maailmankansalainen. Briteissä syntynyt ja Yhdysvalloissa opiskellut kirjailija viimeisteli esikoisteoksensa nykyisessä kotikaupungissaan Roomassa.
Yksi vahva teema, joka kulkee läpi romaanin, on siirtolaisuus ja mustien asema Yhdysvalloissa. Afrikkalaistaustainen Sain perhe taistelee menestyäkseen Amerikassa, mutta jossain kytee koko ajan tunne, että he eivät riitä, että he ovat huonompia, yhdentekeviä, arveluttavia. Toisaalta paluu Ghanaankaan ei poista ulkopuolisuuden tunnetta, sillä siellä paikalliset suhtautuvat heihin kuin hyväonnisiin turisteihin. Lieneekö se sitten tämä juurettomuus, minkä vuoksi perheen lapset painiskelevat huonon itsetunnon kanssa eivätkä oikein osaa kiinnittyä mihinkään. Nuorin tytär Sadie oksentaa syömänsä ruoat, ja Taiwo roikkuu toivottomassa suhteessa naimisissa olevaan mieheen, yliopistonsa dekaaniin. Sisarkateus läikkyy rajuna niin tytärten kuin poikienkin välillä.
Kukaan romaanin henkilöistä ei kulje tarinan läpi kyyneleitä vuodattamatta. Ghana ikuisesti on paikoin niin paatoksellinen ja pateettinen, että tällainen viileä suomalaislukija kieltämättä hieman hämmentyy ja ärsyyntyykin. Taasko ne poraa? Oikeasti? Mutta yhtäkaikki, draaman tajua Selasilta ei todellakaan puutu. Tämä Toni Morrisonin suojatti on erittäin lahjakas havainnoija ja kertoja.
Selasilta on suomennettu myös novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä, joka ilmestyi aikakauskirja Grantan ensimmäisessä numerossa syyskuussa 2013. Puhuttelevaa kamaa sekin.