Kuva: Alejandro Lorenzo
Talvi oli tulossa ja minä tunsin oloni yhtä värittömäksi ja tylsistyneeksi kuin räntäsade. Tein pitkiä päiviä töitä ja keskustelin kotona vain kissani kanssa. En oikein tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä jotta saisin väriä elämääni, kunnes eräänä aamuna sanomalehteä lukiessani huomioni kiinnittyi pieneen ilmoitukseen.
Elävän mallin maalauskurssi aloittelijoille kansalaisopistolla, oli mainoksen otsikko, eikä hintakaan vaikuttanut liian pahalta. En ollut koskaan maalannut mitään kummempaa kuin pääsiäismunia, mutta päätin, että menisin kurssille. Ehkä se piristäisi oloani hieman.
Muutaman päivän päästä astuin ujona sisään kaupunginkirjaston yläkerrassa olevaan saliin. Puristin kainalossani vasta hankittuja öljyvärejä ja vilkuilin ympäri luokkaa. Meitä oli kymmenisen kappaletta: muutama nuori tyttö, yksi mies ja loput olivat yli kolmenkymmenen olevia naisia. Muutkin olivat yhtä hiljaisia, eikä kukaan ollut pelottavan taiteellisen näköinen. Muutamaa minuuttia myöhemmin opettajamme harppoi sisään.
Hän oli pitkä, noin 35-vuotias mies, jolla oli ruskea, lainehtiva tukka, ruskeat silmät ja kevyet, mustasankaiset silmälasit. Hänellä oli huoleton tyyli: indigonsiniset farkut ja pitkähihainen t-paita, jonka läpi erottui mukavan lihaksikas yläkroppa. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä – enkä ollut ainoa.
Pikku hiljaa kävi selväksi, että osa luokasta tunsi opettajamme, suomen-ranskalaisen Jeanin jo entuudestaan ja oli ilmoittautunut kurssille vain hänen takiaan. Varsinkin Pirkko, oranssitukkainen, kovaa kätkättävä nainen oli varsin kiinnostunut Jeanista ja kaipasi usein yksityisopetusta. Hän olisi voinut olla ikänsä puolesta vaikka Jeanin äiti. Jean neuvoi kohteliaasti hieman ontuvalla suomellaan, mutta näytti hieman kiusaantuneelta, ujoltakin. Minä päätin olla huomaamatta opettajani suklaasilmiä ja keskittyä ainoastaan taiteeseen. En halunnut olla samanlainen fanityttö kuin Pirkko.
Maalauskurssilla oli kuin olikin varsin hauskaa, kun pääsin vauhtiin. Huomasin osaavani käyttää värejä varsin hyvin, vaikka malli, joka meille poseerasi, ei näyttänyt kovin paljon siltä hahmolta, jonka siveltimelläni loihdin.
”Mutta Marja, sinun värien käyttö on oikein hyvä! Vähän rohkeammin varjoja niin kehityt vielä paremmin”, Jean sanoi erään kerran tarkasteltuaan työtäni. Minä kiitin häntä, punastuin vimmaisesti ja aloin varjostaa entistä kiivaammin.
Eräänä päivänä tullessani luokkaan mallin paikalla istui nainen ilman rihmankiertämää. En ollut ajatellutkaan, että voisimme maalata alastonmallia! Malli keskusteli nopealla ranskan kielellä Jeanin kanssa. Minulle alastomuus ei ollut kuitenkaan mikään tabu, joten en hihitellyt samalla tavalla kuin Pirkko. Olimmehan me suomalaisia ja tottuneita näkemään alastomia ihmisiä jo uimahallin saunassakin. Silti tilanteessa tuntui olevan jotain hassua Pirkolle. Yritin sulkea korvani, kun Pirkko puhui vierustoverinsa kanssa kovaäänisesti siitä, että Jeanin olisi pitänyt olla meille mallina.
Kävi ilmi, että mallimme oli Jeanin serkku, joka opiskeli itsekin taidetta ja teki toisinaan mallintöitä saadakseen lisää rahaa. Ymmärsin osan hänen puheestaan, olinhan lukenut kouluaikoinani ranskaa kahdeksan vuoden ajan, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Olin melkein helpottunut siitä että nainen ei ollut Jeanin tyttöystävä – miehellä ei ollut vihkisormusta, mutta ystävättäristä en voinut tietää.
Luonnostelin alastonta vartaloa hiilellä kankaalle, kun yhtäkkiä huomasin Jean tarkkailevan piirtämistäni selkäni takaa.
”Saanko näyttää? Pitele hiiltä näin, niin on enemmän helppoa. Kevyempi jälki”, Jean sanoi ja ottaessaan hiilen kädestäni meidän sormenpäämme hipaisivat toisiaan. Hänen ihonsa oli lämmin ja katseemme kohtasivat hetkeksi. Halusin häntä salaa ja toivoin, etteivät koholleen nousseet nännini erottuisi t-paitani läpi.
Kohta hän oli jo siirtynyt katselemaan muiden työskentelyä, mutta hänen läsnäolonsa lämmitti yhäkin oloani.
Viimein Jean ilmoitti tunnin loppuneeksi. Keräsin tarvikkeeni ja menin luokan sivussa olevaan huoneeseen pesemään pensseleitä. Olin onnistunut tuhrimaan useampia siveltimiä etsiessäni oikeaa kokoa, joten kaikki muut olivat ehtineet lähteä kun viimein pääsin takaisin luokkaan hakemaan takkiani. Paikalla olivat enää Jean ja Christine, mallina ollut serkku, joka napitti juuri takkiaan.
”Olet oikeassa, tyttöhän on tosi kaunis”, Christine tokaisi Jeanille ranskaksi. Minä hätkähdin ja punastuin jälleen kerran, kun ymmärsin hänen puhuvan minusta.
”Merde, sinähän ymmärrät ranskaa!” Christine sanoi, lennätti käden suulleen ja purskahti sitten raikuvaan nauruun. ”Ei voi mitään. No, Jean, nähdään taas!” hän sanoi, lähetti meille lentosuukon ja poistui korot kopisten. Ovi pamahti lukkoon hänen takanaan.
Me katsoimme toisiamme syvän, hivenen nolon hiljaisuuden vallitessa.
”Et koskaan kertonut, että osaat ranskaa”, Jean sanoi äidinkielellään.
”En minä puhu sitä niin kovin hyvin”, vastasin ja istahdin tuolille solmiakseni auennen kengännauhani, ennen kuin Jean ehti parkaista varoituksensa.
”Sillä tuolilla on paletti!” hän sanoi ja olin itsekin huomannut istuneeni uusilla, kalliilla farkuillani turkoosin sävyillä täytettyyn öljyväripalettiin. Ponnahdin ylös ja tarkkailin vahinkoa. Ei voi mitään, ajattelin, siinä meni housut.
”Pitää pestä samantien tärpätillä, muuten ei lähde millään”, Jean sanoi. ”Ota housut pois.”
Minä tuijotin häntä osaamatta sanoa mitään; ei minua housuttomuus nolottanut, mutta nuo sanat, jotka olivat päässeet hänen huuliltaan, olivat juuri ne, jotka olin aina halunnut kuulla. Jean tulkitsi hiljaisuuteni väärin.
”Anteeksi, olin epäkohtelias, voin kääntyä pois päin”, hän kiiruhti korjaamaan ja käänsi selkänsä minuun päin.
Vedin housut jalastani hitaasti, etten onnistuisi hutkimaan tuoretta maalia vielä lattiaankin. Olin onneksi laittanut uudet, punaiset ja hyvännäköiset alushousut jalkaan.
Ojensin housut Jeanille, joka kunnioitti yksityisyyttäni ja yritti pitää katseensa muualla mennessään sivuhuoneeseen kaatamaan tärpättiä farkkujeni takamukselle. Menin hänen perässään ja katselin ovelta, kuinka hänen lihaksikkaat käsivartensa liikkuivat hänen hinkatessaan tahroja pois kankaasta. Hän nosti housut ilmaan ja tarkkaili tulosta, mutta lampun valoa vasten kankaasta ei erottanut mitään. Niinpä hän käännähti ympäri ja huomasi minut. Hänen katseensa kiinnittyi hetkeksi sääriini, mutta pian hän huomasi tuijottavansa ja kääntyi pois.
”En tiennyt, että sinä olit siinä”, hän sanoi anteeksipyytävästi.
”Ei se haittaa, ei sinun tarvitse kääntyä, josset halua. Ei vähäpukeisuus nolostuta minua kovin paljoa”, minä sanoin ranskaksi ja yllätyin, kuinka helposti vieras kieli sujui.
Jean katsoi minuun taas ja hymyili hieman. ”Eikö?”
”Ei. Minusta olisi melkein jännittävää olla joskus jopa alastonmallina, niin kuin Christine tänään”, minä sanoin ja yritin pitää flirtin pois äänestäni.
Jeanin ruskeissa silmissä tuikahti. ”No siinä tapauksessa: haluaisitko sinä ehkä kokeilla vaikka saman tien? Minulla on aikaa ja olen jo pitkään halunnut maalata vaaleaa mallia.”
Hän astui askeleen lähemmäs ja silitti pitkää, kirkkaanvaaleaa tukkaani. ”Tämä sinun tukkasi on suorastaan sädehtivä”, hän sanoi, ja olin varma, että hän kuuli, kuinka sydämeni hakkasi rinnassani.
Jean sekoitteli värejään samalla kun minä riisuuduin. Olin juuri ajellut suurimman osan häpykarvoistani pois ja tunsin oloni samalla melkein liian paljaaksi mutta myös hyvin kiihottuneeksi. Kävin mallille varatulle sohvalle makaamaan ja Jean alkoi luonnostella vartaloani kankaalle. Hän vilkuili minua melkein liian usein vain ottaakseen mallia, ja minäkin katselin mielelläni hänen työskentelyään. Hän teki tarkkaa työtä ja tunsin, kuinka jalkovälini kostui ajatellessani sitä, kuinka huolellinen hän olisi myös sängyssä.
Puolen tunnin päästä tunsin, että jäseneni alkoivat puutua, ja pyysin taukoa.
”Voi anteeksi, olin niin keskittynyt, että unohdin antaa sinulle verryttelytauon”, Jean huudahti ja laski siveltimensä pöydälle. Hän tuli luokseni ja ojensi minulle kylpytakin lämmikkeeksi.
”Onko sinulla lihakset jumissa?” hän kysyi. ”Minä voin hieroa sinun hartioita, jos tahdot”, hän sanoi ja vastattuani myöntävästi hän alkoi tunnustella kylpytakin peittämiä hartioitani. Hänen kosketuksensa tuntui taivaalliselta, eikä kumpikaan meistä jaksanut korjata asiaa, kun kylpytakki valahti alas jättäen rintani paljaiksi.
Jean kumartui hieman eteenpäin ja kuiskasi korvaani. ”Tiedän, etten saisi sanoa näin, kun olen sinun opettaja, vaikka olemmehan me kummatkin aikuisia, mutta minusta sinä olet todella kaunis, Marja, ja olen hyvin onnekas kun saan maalata sinua.”
Hänen sanansa ja hänen partavetensä tuoksu saivat minut toimimaan rohkeammin kuin yleensä, joten ojensin käteni ja irrotin hänen hierovat kätensä hartioilta. Hän sävähti hieman, ehkä luuli sanoneensa väärin, mutta sitten siirsin hänen suuret kämmenensä rinnoilleni. Hetken aikaa hän ei liikahtanutkaan, mutta pian hän alkoi hieroa rintojani ja suuteli hellästi niskaani.
Jeanin suudelmat tuntuivat ihanan kihelmöiviltä ja häpyni oli jo niin märkä, että pelkäsin kastelevani sohvan, jolla istuin. Hänen sormensa nipistelivät kevyesti nännejäni ja suudelmia satoi kaulalleni tihenevään tahtiin. Hitaasti hänen vaellutti sormiaan alaspäin vatsallani, kunnes kohtasi häpykummun. Hänen toinen kätensä kiertyi tiukasti vyötärölleni, kun hän veti minua syliinsä, lähemmäs itseään. Istuin hänen jalkojensa välissä ja tunsin jopa hänen farkkujensa läpi entistä suuremmaksi kasvavan erektion.
Hän painoi kämmenensä häpykummulleni ja liu’utti keskisormensa häpyhuulieni väliin. Hän hieroi hellästi paisunutta klitoristani ja minun suustani pääsi pieni voihkaisu jokaisella hyväilyllä. Hän huohotti korvaani yhtä kiihottuneena kuin minä olin.
”Marja, saanko minä nuolla sinua?” hän kysyi tukahtuneella äänellä ja saatuaan hyväksyvän ynähdyksen hän pyöräytti minut selälleni sohvalle ja kumartui reisieni väliin. Hän suuteli ensin kummankin reiteni sisäpintoja ja siirtyi sitten häpyhuuliin, joita hän nuoli ja imi pehmeillä huulillaan. Hitaasti hän alkoi kuljettaa kieltään klitorikseni yli – melkein liian hitaasti, ihanan kiduttavasti. Aina välillä hän kiihdytti vauhtia, mutta lopetti juuri ennen kuin aloin saada orgasmia, niin että olin jatkuvasti todella kiihottunut.
Kun en olisi kestänyt enää, kosketin hänen päätään kevyesti ja nousin istumaan. Työnsin hänet nojaamaan sohvan selkänojaa vasten ja riisuin hänen paitansa, jonka alta paljastui kuin paljastuikin treenattu, miehekäs rinta. Sormeilin ja nuolin hänen nännejään ja kuljetin kieltäni alaspäin hänen pyykkilautavatsallaan. Avasin hänen farkkujensa napit, housut olivat olleet jo kauan aikaa liian ahtaat hänen miehuudelleen.
Hänellä oli kaunis, suora penis, joka osoitti kohti kattoa. Erektio oli valtava ja kivikova ja kun kiersin sormeni hänen kalunsa ympäri, siihen sykähti vielä lisää verta. Aloin hitaasti hoidella häntä kädelläni ja jokaisella vedolla hän voihkaisi ja vaikersi hiljaa ranskaksi jotain, josta en saanut saanut selvää. Kumarruin hieman ja nuolaisin hänen terskaansa. Jean työnsi kätensä hiuksiini ja ohjasi päätäni hellästi alemmas. Pelkäsin, etten saisi edes puoliksi hänen kaluaan suuhuni, mutta tilanteen kiihottavuus teki siitä niin helppoa, että sain otettua hänen peniksensä suuhuni melkein loppuun asti, syvemmälle kuin olin koskaan ottanut. Himo sumensi mieleni ja imin hänen penistään yhä nopeammin, kunnes hän nosti minut pois hänen kimpustaan.
Nousin ylös ja istuin kahareisin hänen päälleen. Hieroin märkää häpyäni hänen penistään vasten ja suutelin häntä raivokkaasti. Jean suuteli todella hyvin ja kouri samalla takapuoltani käsillään. En voinut enää estää itseäni, joten otin kiinni hänen peniksestään ja ohjasin sen sisääni. Se upposi hitaasti häpyyni, ja Jean voihkaisi nautinnollisesti. Oli hyvä, että hän oli nuollut minut litimäräksi, sillä muuten hänen kalunsa olisi voinut olla jopa liian suuri mahtuakseen sisääni. Nyt se ei kuitenkin tuntui vain hyvältä.
Aloin ratsastaa hänellä yhä kiihtyvään tahtiin ja hän työnteli massiivista kaluaan yhä syvemmälle sisääni. Pikku hiljaa hänen tahtinsa alkoi mennä jo todella nopeaksi ja tuntui ihanalta, kun hänen kalunsa hinkkasi samalla g-pistettäni ja hieroin klitoristani samalla omin sormin. En voinut enää vastustaa valtavaa orgasmia. Jean huomasi kuinka lähellä laukeamista olen ja se kiihotti häntä entisestään. Aloin voihkia kun orgasmin ensimmäinen aalto saavutti minut. Se jatkui ja jatkui ja ääntelyni sai Jeaninkin laukeamaan. Me tulimme yhtä aikaa, yhteen ääneen.
Valahdin hänen rinnalleen ja hän halasi minua tiukasti ja hyväili hiuksiani.
”Kiitos, minun blondini, se oli ihanaa”, Jean sanoi voipuneella äänellä.
Olin oikeassa, kun arvelin, että maalauskurssi toisi väriä elämääni. Se päättyi jo muutama viikko sitten, mutta Jean maalaa yhäkin kuvaani – jostain syystä hän ei saa keskityttyä teokseen kuin puoleksi tunniksi kerrallaan. Minua se ei haittaa, olen mielelläni mallina, kunhan vain paikallaan olosta puutuneet lihakseni saavat tarpeeksi hierontaa…