Maanantaina 15.7. puolilta päivin pieni joukko ihmisiä kokoontui Feministisen aloitteen koollekutsumana Ruotsin suurlähetystön eteen Pohjoisesplanadille sytyttämään kynttilöitä torstaina murhatun seksityöaktivistin Petite Jasminen muiston kunniottamiseksi.
Petite Jasmine eli Eva-Marree Smith Kullander kuoli viime torstaina ex-poikaystävänsä puukottamana. Eron jälkeinen taistelu kahden lapsen huoltajuudesta oli kestänyt vuosia, ja huoltajuuden käräjäoikeuden päätöksellä menettänyt Petite Jasmine sai viime viikolla tavata lapsensa ensimmäisen kerran pitkään aikaan.
Käräjäoikeus oli toissa keväänä myöntänyt isälle yksinhuoltajuuden, koska piti Petite Jasminea kelvottoman äitinä seksityön vuoksi siitä piittaamatta, että isällä oli kontollaan lukuisia väkivalta- ja ahdistelurikoksia.
Juuri nyt tulevaisuus näytti kuitenkin vähän valoisammalta, sillä hovioikeus oli ottanut käräjäoikeuden päätöstä koskevan valituksen käsittelyyn. Vaikka lasten huoltajuus oli saatu muuttumaan yhteishuoltajuudeksi, antoi ex-mies äidin tavata lapsia harvoin.
Sosiaaliviranomaiset eivät olleet reagoineet mitenkään Petite Jasminen toistuvaan raportointiin miehen kontrolloivasta käytöksestä ja väkivaltaisuudesta. Mitään erityissuojelua ei oltu järjestetty.
Niinpä viime torstaina yhdeltätoista, kun Petite Jasminen oli määrä tavata toinen lapsistaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, tuli eksä paikalle, puukotti Jasminen kuoliaaksi ja haavoitti sosiaalityöntekijää vakavasti.
Ruotsin malli
Petite Jasminen murhan yhtenä epäsuorana taustatekijänä on kiusallisesti myös niin sanottu Ruotsin malli eli seksin oston täyskielto.
Abstraktilla periaatetasolla oston täyskielto saattaa vaikuttaa hyvältä kiinnittäessään huomion myyjän sijasta ostajaan, ja kriminalisoidessaan yksiselitteisesti seksikaupan asiakkuuden. Mallia ollaan ajamassa Suomeenkin. Nykyisellään Suomen laki kieltää seksin ostamisen, jos on aihetta epäillä myyjän olevan paritettu tai ihmiskaupan uhri.
Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta Ruotsissa 1999 säädetyn lain on käytännössä todettu aiheuttaneen vakavia epäkohtia seksityöntekijöiden kannalta. Se on esimerkiksi siirtänyt seksityötä yhä enemmän maan alle, ja heikentänyt seksityöläisten työkeikkojaan koskevaa neuvotteluasemaa.
Lain määritelmä prostituutiosta naisiin kohdistuvan väkivallan muotona on myös vaikuttanut siihen, että – vastoin lainsäädännön feministisiä pyrkimyksiä – laki rakentaa seksityöntekijästä varsin stereotyyppistä kuvaa uhrina, joka toimii seksialalla vastoin parempaa ymmärrystään.
Tämä on johtanut siihen, että monet seksityöntekijät eivät enää luota poliisiin tai sosiaaliviranomaisiin.
Ja kuten Petite Jasminen tapauksessa, seksityöläisyyttä koskeva stigma myös vaikuttaa oikeus- ja sosiaaliviranomaisten päätöksiin vaikkapa lasten huoltajuudesta.
Feminismillä ei ole vain yhtä näkökulmaa prostituutioon
Kynttilätilaisuuden järjestänyt Feministinen aloite -verkosto on viime aikoina nostanut suomalaisessa keskustelussa esiin Ruotsin malliin liittyviä ongelmia.
Aiemmin tänä vuonna Naisasialiitto Unionin kokouksissa on keskustelu ja äänestetty prostituutiopolitiikasta. Unionin jäsenistö ei ole asiasta yksimielinen, mutta tällä hetkellä on voimassa linjaus, jonka mukaan Unioni kannattaa tavoitetta kaiken seksin ostamisen kriminalisoimiseksi.
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) kanta asiaan on selvä. Hänen johdollaan valmistellaan paraikaa kaiken seksin oston krimininalisoivaa lakiesitystä.
Viime toukokuussa myös Vihreät Naiset asettuivat kevätkokouksessaan kannattamaan Henrikssonin edustamaa linjaa.
Prostituutiota koskevassa debatissa päädytään usein kiistelemään siitä, onko olemassa täysin vapaaehtoisesti ja hyvissä oloissa seksityötä tekeviä ja jos on, niin kuinka edustava tai epäedustava tämä ryhmä on koko seksityöntekijöiden joukossa.
Prostituutiokeskustelulle voisi tehdä terää, jos tunnistettaisiin, että kiistassa on ratkeamattoman dilemman piirteitä.
On hyvin vaikea määritellä olemassaolevalle seksityölle yleispätevää profiilia ilman, että samalla häivyttää osan seksityöstä ja seksityöntekijöistä näkymättömiin.
Ja jos oston kriminalisointi tekee myyjistä lainsuojattomia hylkiötä, joita voidaan korkeintaan 1800-luvun tapaan yrittää pelastaa rappiotilastaan, ollaan pahasti hakoteillä.
Riittäisivätkö yhteiskunnan taloudelliset ja asenteihin liittyvät resurssit siihen, että toimittaisiin seksibisneksen epäkohtia vastaan tavoilla, jotka samalla myös turvaavat seksityöntekijöiden aseman täysivaltaisina kansalaisina?
Jaa:
