Riiko Sakkinen: Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan
Korjaamo Galleriassa 13.4.2014 saakka
Kuvat: Eva-Liisa Orupold
Riiko Sakkinen tehostaa toimintojaan.
Riiko Sakkisen nimi kuulostanee suurestakin yleisöstä tällä hetkellä tutulta, sillä mies sai varsin hyvin mediahuomiota osallistumisestaan ARCOmadrid-taidemessuille helmikuussa 2014. Nyt näitä töitä pääsee ihailemaan myös Korjaamo Galleriassa. Korjaamon näyttely kulkee nimellä Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan.
Näyttelyn nimi viittaa Disney-piirrokseen, jossa Aku Ankka on suorittanut lattian maalaamisen varsin epäonnistuneelta vaikuttavalla taktiikalla. Kun yhteiskuntaa ja taloutta mainos- ja tuotekuvastoa hyödyntäen kommentoiva, kommunistisista aatteista tunnettu Sakkinen maalaa itsensä nurkkaan, on maali tietenkin punaista.
Miten tätä visuaalista metaforaa punaisella itsensä nurkkaan maalaamisesta tulisi tulkita? Omien sanojensa mukaan Sakkinen on ”aina eri mieltä ja aina väärässä”. Onko taitelija tullut itsetutkiskelussaan nyt siihen pisteeseen, että on eri mieltä ja väärässä jopa itsensä mielestä? Pohdin asiaa vieraillessani näyttelyn avajaisissa 13. maaliskuuta.
Aiemmassa Sakkisen tuotannossa hitiksi ovat muodostuneet erilaiset listat. Kirjassa Häiriköt ovat vierekkäin listat ”My Favorite Capitalisms” ja ”My Favorite Slums”. Asettelu avaa hetkessä näkemyksiä globaalista vapaakaupasta ja taloudellisen hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta, mutta myös siitä, mikä tekee Riiko Sakkisesta erityisen lahjakkaan taiteilijan – hänen visuaaliset argumenttinsa ovat juuri yksinkertaisuudessaan nerokkaita.
Valmistumisensa jälkeen vuonna 2002 Helsingistä Espanjan Toledoon muuttanut Sakkinen on perheellinen mies. City-lehdelle vuonna 2009 antamassaan haastattelussa hän kertoi, että rahasta on tullut oleellista lähinnä liittyen siihen, miten sillä saa perheen elätettyä. Elättämiselle on tietenkin hyväksi, jos onnistuu luomaan hittituotteita, jollaisiksi hänen listojensa voidaan katsoa muodostuneen.
A4-kokoiset listat ovat kuitenkin taiteilijan tuotannosta sieltä edullisimmasta päästä. Kauppatieteilijä minussa kysyykin, voisiko näyttelyn nimi ja maalin punaisuus viitata siihen, miten taitelija voisi yhdistää hitiksi muodostuneen listaustyylin myös teoksiin, joista maksetaan paremmin? Siis teoksiin, joita lähinnä erityisen poliittisista teoksista kiinnostuneet museot ostavat.
Yksi Korjaamo Gallerian huoneista on varattu kokonaan yhdelle teokselle, 57:n noin A4-kokoisen taulun osakokonaisuudelle. Jokainen osa noudattaa samaa kaavaa: yläosa on maalattu punaisen sävyllä ja alas on jätetty ohut valkoinen marginaali. Marginaaliin Sakkinen on kirjoittanut mustalla juuri kyseiselle sävylle antamansa nimen. Nimissä vaihtelevat kaupallisesta maailmasta tutut nimet, kuten ”Ferrari”, ”Marlboro” tai ”Red Bull”, mutta myös yleisemmät käsitteet, kuten ”Love” tai ”Wine”.
Kun kokonaisuus kulkee nimellä 57 Varieties, alkaa työ vaikuttaa listalta punaisen eri sävyistä, visuaaliselta argumentilta, jonka mukaan koko kapitalistinen maailmamme on punainen. Voisiko tämä 32 000 euron hintapyynnöllä varustettu lista olla riittävän poliittinen visuaalinen argumentti, jotta jokin museo kiinnostuisi ostamaan sen? Jos minulta kysytään, Sakkinen on maalannut itsensä pois nurkasta.
Jaa:
