Varokaa, täältä tulee taas yksi feminismi. Kirjailija Laura Gustafsson edustaa liikkeen neljättä aaltoa.
Neljäs aalto. Laura Gustafsson sai Finlandia-ehdokkuuden kirjastaan Huorasatu, jossa patriarkaatin paine, antiikin tarut sekä parin naisen karut kokemukset työmaailmassa sotkeutuvat yhdeksi pahanmielensaduksi. Erinomaisen hyväksi sellaiseksi.
Romaanin kustantaneessa Intossa työskenteli kirjan julkaisun aikoihin Soili Takkala. Hän nimesi Gustafssonin neljännen aallon feministiksi.
“Katson Huorasadun edustavan neljännen aallon feminismiä, koska siinä ovat jossain muodossa mukana kaikki aikaisempien feminismin vaiheiden oivallukset, mutta niitä kierrätetään ja niillä leikitään.”
28-vuotias Gustafsson tuntee itsekin olevansa osa uutta feminismiä, tai kuten hän itse naureskellen sanoo “naishommelia”.
“Koen, että olen tässä naishommelissa aika selkeästi eri sukupolvea kuin vaikka mua kymmenen vuotta vanhemmat feministit. Tuntuu, että niillä on vähän mustavalkoisemmat mielipiteet, ehkä vähän selkeämmin katsotaan joidenkin asioiden kuuluvan negatiiviselle alueelle. En mä sitä sano, että vanhemmat feministisukupolvet olisivat jotenkin ankeita. Se, mitä naisliike on tehnyt vaikka 90-luvulla, mahdollistaa mun sukupolvelle suuremman vapauden.”
”Meillähän on Suomen historiassa tunnettuja naiskirjailijoitakin. Esim. Minna Canth. Ja. Minna Canth.”
Ensimmäinen aalto. ”No siis Suomihan on aina ollut tasa-arvoinen maa, koska naiset ovat tehneet peltotöitä siinä missä miehetkin. Meillähän on Suomen historiassa tunnettuja naiskirjailijoitakin. Esim. Minna Canth. Ja. Minna Canth. Suomessa ei ollut tarvetta ensimmäisen aallon feminismille, koska naiset saivat äänioikeuden silloin kuin miehetkin.”
Laura Gustafsson tuulettaa päätään blogissaan Dramaqueen. Ironisen blogimerkinnän otsikko on Feminismin historia suomalaisten mukaan.
Samat ihmiset, jotka saattavat kantaa huolta afgaanityttöjen koulunkäynnistä, eivät sulata kyseenalaistuksia suomalaisesta tasa-arvosta. Olihan meidän naisilla sentään äänioikeus ensimmäisinä Euroopassa. Ja Hella Wuolijoki sai kerätä vaikutusvaltaa. Niin, ja se Minna Canth kirjoitella kirjojaan.
Yksittäisiä esimerkkejä ”tasa-arvon saavuttaneista” naisista toki riittää. Myös Laura Gustafssonin suvussa oli vahvoja naisia. Hänen lapsuudenkotinsa oli alunperin isoäidin isoäidin omilla rahoillaan ostama tila. Gustafsson muistaa ihailleensa esiäitinsä tarinaa jo nuorena, mutta erityistä feministiheräämistä hän ei kokenut.
”Luulen, että se feminismi on jotenkin aina ollut mulla. En ole vain tiennyt sen nimeä. Mulla on lapsesta asti ollut kauhean vahva tarve tukea oikeudenmukaisuutta.”