Kuva: Nauska
Laura Gustafsson on helsinkiläinen kirjailija, joka on julkaissut romaanit Huorasatu (2011), Anomalia (2013) ja Korpisoturi (2016). Seuraavaa kirjaa hän kirjoittaa tulevaksi syksyksi.
Gustafsson on pyydetty Sylvin haastatteluun, koska moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta, mutta usealle se jää haaveen asteelle. Gustafssonin on tarkoitus kertoa, kuinka kirja kirjoitetaan.
Tavallista työpäivää hänellä ei ole, eikä työ ole ainoa rytmiä määrittävä asia.
”Esimerkiksi juuri tänään olen lähetellyt sähköposteja ja yrittänyt hoitaa sekä työasioita että henkilökohtaisia asioita, kuten yrittänyt varata lapselleni neuvolaa. Tietysti olisi parempi, jos voisin käyttää aikaa vain kirjoittamiseen, eikä tarvitsisi säätää kaikkea muuta.”
Ensimmäistä teostaan Huorasatua tehdessään Gustafsson kirjoitti hyvin intensiivisiä sessioita.
”Se oli ehkä vähän raskasta aikaa myös parisuhteelle. Kirjoitin päivät aina yöhön asti.”
Ensimmäinen kirja syntyi, kun Into Kustannus pyysi käsikirjoitusta.
”Olin kirjoittanut Huorasatu-näytelmän, ja kustantaja pyysi siitä kirjaversioita. Aloin tehdä 15-20 liuskan pläjäyksiä, joita lähettelin kustantamoon, ja sieltä tuli kannustavaa palautetta.”
Yksi Gustafssonin vinkeistä kirjan kirjoittamiseksi on, ettei ensimmäiseen versioon kannata tavoitella täydellisyyttä.
”Huorasatua tehdessäni ymmärsin kirjoittavani jonkinlaista karkeaa versiota. Kirjoitin kaiken mitä mieleen tuli. En sensuroinut yhtään, enkä ensimmäisellä kierroksella juuri miettinyt rakennettakaan.”
Juuri itsesensuurista luopuminen oli olennaista.
”Minulle tärkein oivallus on ollut panna itsesensuuri kokonaan pois päältä. Sitä voi katsoa sitten myöhemmillä kierroksilla, mutta ei vielä alussa.”
Lisäksi kirjoittajalla pitää olla idea, joka kantaa kirjaksi saakka.
”Hyvä idea ei ole sellainen, että hei mun oma elämähän on aika kiinnostava. Toisaalta heti kun sanon tämän, niin ymmärrän, että neljäs kirjanihan itse asiassa on aika autofiktiivinen. Mutta jos se olisi ensimmäinen kirjani, en usko, että se menisi kustantamossa läpi.”
Kirjoittaminen on loputonta hiomista
Kirjallisuusalaa tuntemattomille kustannustoimittajan merkitys ja rooli jäävät usein epäselviksi. Kustannustoimittaja on kirjailijan tärkein ja läheisin työpari, jonka kanssa tekstiä hiotaan kuntoon monien versioiden kautta. Gustafssonin kustannustoimittaja Into Kustannuksella on Tarja Lipponen, jonka kanssa kaikki kirjat ovat valmistuneet. Gustafsson kuvaa kirjailijan ja kustannustoimittajan suhdetta intiimiksi.
”Tarjan merkitys on todella suuri. Hänellä on hyvä käsitys siitä, mitä olen tekemässä. Hänellä on hanskassa myös kirjailijuuteni kehityskaari. Kustannustoimittajalle joutuu näyttämään oman keskeneräisyytensä aivan eri tavalla kuin muille.”
Kirjantekoprosessissa ei riitä, että tekstimassan kirjoittaa kertaalleen. Kokonaisuutta, osia ja yksityiskohtia muokataan ja väännetään vielä moneen kertaan uudelleen ja uudelleen
”Se on välillä ärsyttävää. Hiomiskierrokset ovat raskaita. Mutta se on pakko tehdä hyvin, koska muuten harmittaa tosi paljon.”
Loputtomalta tuntuvasta hiomisesta huolimatta valmiiseen kirjaan jää silti aina jokin pieni virhe.
”Selasin Korpisoturia löytääkseni sieltä jonkin kohdan siteerattavaksi. Meinasin saada paskahalvauksen, kun huomasin, että siellähän on kirjoitusvirhe.”
Gustafsson painottaa, että ammattikirjoittamisen lähtökohtana on oltava kirjan merkitys muille kuin kirjailijalle itselleen.
”Kirjan saaminen valmiiksi vaatii halua ja uskoa siihen, että tämä mitä minä nyt kirjoitan, on jotakin sellaista, jonka joku toinen haluaa lukea. Että valmis kirja on sen arvoinen, että se täytyy tuoda tähän maailmaan.”
Kirjan kirjoittaminen vaatii myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Neljättä kirjaansa valmistelevan Gustafssonin mukaan tavallisesti kaksi vuotta ensimmäisestä ideasta valmiiseen kirjaan on hyvä aikaväli. Monen kirjailijaksi haluavan halu ja aika saattavat loppua kesken.
Gustafssonin mukaan kirjailijan täytyy omistautua työlleen ja sietää epävarmuutta.
”Kirjoittamisen aikana tulee aina jossakin vaiheessa uskonpuutetta. Tulee se tunne, ettei tästä tule yhtään mitään, että kuka helvetti tätäkin haluaa ikinä lukea. Siitä on vain päästävä yli.”
Gustafsson kertoo, ettei neljättä kirjaansa tehdessään laadi ensin suunnitelmaa esimerkiksi kirjan tapahtumista ja henkilöistä.
”En todellakaan, olen aivan kaoottinen. Keksin marraskuun lopussa, että haluan tehdä tämän kirjan. Aloin silloin kirjoittaa tekstejä, ja kun puhuin kustantajalle, he olivat innoissaan. Olen todella onnekas, kun saan työskennellä kustantajan kanssa, joka pystyy näkemään kirjan potentiaalin.”
Tuleva kirja ei varsinaisesti ole romaani, mutta proosaa kuitenkin.
”Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä siitä tulee. Nyt [huhtikuussa] alkaa olla kasassa aika hyvä kokoelma tekstejä.”
Huorasatu, Into Kustannus, kirjallisuusnumero, kirjoittaminen, kirjoitusprosessi, kustannustoimittaminen, Laura Gustafsson, Tarja Lipponen