Ready Player One | Sylvi

Ylistyslaulu 1980-luvun pelikulttuurille.

Amerikkalaisen Ernest Clinen käsialaa oleva Ready Player One on tieteiskirjallisuutta sekä fantasiaa yhdistelevä seikkailutarina. Kirjan lähes joka sivun täyttävät pelikulttuurin ohella viittaukset 80-luvun populaarikulttuuriin.

Ready Player One koostuu varsin yksinkertaisista sankaritarinan aineksista. Wade on köyhä slummialueella asuva poika, jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Wade haluaa parempaa elämää itselleen. Ainoa asia, jossa hän on hyvä, on pelaaminen.

Maailmaa mullistanut keksijänero, OASIS-virtuaalimaailman luoja James Halliday on kuollut pari vuotta sitten. Testamentissaan Halliday lupaa, että hänen valtavan imperiuminsa perii se OASIKSEN pelaaja, joka osaa ratkaista hänen taakseen jättämän arvoituksen. Pelaajien tulee etsiä virtuaalimaailmasta ”Hallidayn munaa”, miljardien arvoista perintöä. Tästä johtuen pelaajia kutsutaan munastajiksi. Koska lukion viimeistä luokkaa suorittavalla Wadella ei ole muuta tulevaisuutta tiedossa, hän on munastaja muiden joukossa.

Tarinan ajassa eletään 2040-lukua, ja maapallo on surkeassa tilassa. Ihmiskunta on riistänyt luonnonvaroja viimeiseen asti. Ihmismassat asuvat valtavan kokoisissa kaupungeissa, suurin osa slummeiksi muodostuneissa kaupunginosissa. Wade on yksi ”pinon” asukkaista. Holtittomasti toistensa päälle pinotut autot, asuntoautot ja mitä erilaisimmat asumisen muodot muodostavat ”pinon”, joka on käytännössä kaatopaikka.

Wadelle munastus on orgastinen kokemus, tarjoaahan se mahdollisuuden seikkailla OASIKSEN maailmassa. Tämän lisäksi vaakakupissa painaa voitttaminen. Todellisuus, joka virtuaalikypärän tällä puolen on vastassa, on surkea. Ilman rahaa ihminen on Waden maailmassa orja. Liikoja tarina ei kuitenkaan Waden ”oikeaan todellisuuteen” ja maailman tilaan kajoa, koska munastus ja pelaaminen ovat pääroolissa. Kello käy. Kilpailussa on kyse elämästä ja kuolemasta, kirjaimellisesti.

Ready Player One on pelimaailmasta, etenkin 1980-luvun pelimaailmasta mitään tietämättömällekin lukijalle parhaimmillaan hauska ja nostalginen sukellus kasarikulttuuriin. Romaani ei mässäile pelkästään eri tietokonepeleillä, vaan ylipäänsä kaikella populaarikulttuurilla, joka aikakaudella oli pinnalla, tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta lähtien. Voi vain kuvitella minkälainen paluu juurille romaani on niille lukijoille, jotka tuolloin kasvoivat tietokonepelien maailmassa.

Clinen kirjaa voi lähestyä myös kyberbunkin näkökulmasta, tarkoittaen 1980-luvulla pinnalla ollutta tieteiskirjallisuuden haaraa, jossa tematiikka painottui ihmisen ja koneen yhteistyön sekä yhteensulautumisen muotojen tutkimiseen. OASIS on ihmisen ja koneen sulatusuuni – virtuaaliympäristö, joka tarinan maailmassa on jo paljolti korvannut varsinaisessa todellisuudessa elämistä.

Näin valtavan määrän populaarikulttuuritietoutta sisältävän kirjan kirjoittamiseksi saa tehdä taustatutkimusta hartiavoimin. Kun tiedon tykitys jatkuu aina vain, mielessä käy myös tekijän mahdolliset pakkomielteet aiheeseen liittyen. Pakkomielteitä tai ei, Cline on tehnyt perustavanlaatuista työtä. Lopputulos voisi pahimmillaan olla jäykkä jargonista koostuva romaaniyritelmä, mutta onneksi Ready Player Onessa on huumoria, joka pelastaa paljon. Cline osaa myös juonellisesti rakentaa tarinaa jonkin verran, joten tarina ei ole pelkkää mäiskettä.

Lukijalle, joka kaipaa virtuaalitodellisuuden luonnetta koskevia syvällisempiä mietteitä, tai synkän ja dystopisen todellisuuskuvan laajempaa pohdintaa, Ready Player Onea ei kannata suositella. Syvyysulottuvuuden näkökulmasta hahmotettuna teos on pinnallinen yhdistelmä eri kirjallisuuden lajityyppejä, joita yhteen sitovana liimana toimii pelimaailman kuvaus ja yksinäisen sankarin sitkeä usko omiin kykyihinsä.

Lukijoille, jotka kaipaavat toimintaa, normielämän käsityksiä rikkovia mielenmaisemia sekä ennen kaikkea matkaa 1980-luvun pelikulttuuriin, Ready Player One voi hyvinkin olla viihdyttävä kokemus.

Jaa: